31.12.2010

Vuoden 2010 saldo

Ravelry on hyvä kirjanpitopaikka. Sitä apuna käyttäen laskin, että puikoilta on tänä vuonna lähtenyt 42 työtä - melkein neulomus per viikko! Käytettyjä ohjeita on ollut hiukan vähemmän, sillä mm. villiksiä ja shroomeja on tullut tehtyä useampi kappale. Ohessa pieni katsaus vuoden tuotoksiin.

28.12.2010

Lahjuksia

Joululahjavalmistelut on hyvä aloittaa mahdollisimman ajoissa... Tähän on kerätty kronologisessa järjestyksessä joululahjoiksi tarkoitettuja värkkäyksiä, toukokuulta alkaen. Nyt kun joulu on ohi ja lahjat suurinpiirtein löytäneet kohteensa, voi postauksenkin julkaista.

siskolle

23.12.2010

Tilauskääryle

Ystäväni pyysi minua tekemään äidilleen joululahjaksi puikkokääryleen nähtyään kuvat (varsin kehitystarpeisista) tekeleistäni. Toiveena oli maanläheiseen tai mieluiten siniseen värimaailmaan suuntaava, niin pitkiä, pyöröjä, virkkuukoukkuja kuin sukkapuikkojakin nielevä kääryle. 

Kääryle auki.

2.12.2010

Yhdet hyvästit

Tänään luovuin osasta sieluani. Tiesin sen ottavan koville, mutta en arvannut kuinka suuresta asiasta loppujen lopuksi olisi kyse. Tarkoitukseni oli katsoa osat läpi, mutta istuinkin vartin työhuoneen lattialla ja itkin. Vaikkei tästä koskaan tullut minulle ammattia, oli soittaminen ja soitin kuitenkin suuri osa identiteettiäni. Matkalla mietin, että olo oli kuin olisin vienyt koiraani piikille. Absurdia mutta totta.

14.11.2010

Terveisiä takapajulasta

Matkustin eilen lapseni kanssa bussilla Helsingin keskustaan. Siinä matkan aikana aloin pikkuhiljaa kiinnittää huomiota takanani istuvien naisten keskusteluun. En ole varma mistä tarina alkoi, mutta kun toinen osapuoli sai vauhtia omaan saarnaansa, myös volyymi kasvoi. En tiedä, kuka häntä oli loukannut tai miten, mutta hän oli kovin tuohtunut niistä homoista ja niiden homojen seksielämästä. Tässä puhetulvassa käytiin läpi Päivi Räsäsen marttyyrin asema, Totuuden polkeminen (kyllä, kapiteeli oli kuultavissa) ja se, miten homous on sairasta.

12.11.2010

Too much info - but still it needs to be red

Viime päivinä mediassa on paukutettu aika kovalla volyymilla kaikkia niitä myrkkyjä, mitä voimme elimistöön joko tieten tahtoen tai tahtomattamme saattaa. Suurimpia kohuja ovat aina ne, jotka koskevat lapsia. Lasten vaatteisiin, leluihin ja tarvikkeisiin on saatettu suoltaa uskomattomia määriä erilaisia käsittelyaineita, joiden lopullista merkitystä (haittaa) ei vieläkään tiedetä.

*****

Uusimmassa Tiede-lehdessä oli juttu siitä, että ihmiset ahdistuvat kaikesta siitä tiedosta, mitä saavat. Esim. ilmastonmuutokseen, jätevuoriin ja saasteisiin liittyvät uutisoinnit ja suoranainen syyllistäminen saavat aikaan ehkä enemmän haittaa kuin hyötyä: joka suunnasta tuleva "tiedostavuus" aiheuttaa information overloadin, jonka tuloksena laitetaan kädet korville ja silmät kiinni, ja kieltäydytään ajattelemasta asiaa enempää. Syntyy kognitiivinen dissonanssi, joka ulkopuolisen silmiin voi vaikuttaa välinpitämättömyydeltä.

Voi kun se olisikin niin helppoa. Olla välittämättä.

4.11.2010

Sinun lapsesi eivät ole sinun


Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi
he ovat itseensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia
He tulevat sinun kauttasi mutta eivät sinusta
ja vaikka he ovat sinun luonasi he eivät kuulu sinulle.

Voit antaa heille rakkautesi mutta et ajatuksiasi
sillä heillä on heidän omat ajatuksensa.
Voit pitää luonasi heidän ruumiinsa mutta et heidän sielujaan
sillä heidän sielunsa asuvat huomisessa
jonne sinulla ei ole pääsyä, ei edes uniesi kautta.

Voit pyrkiä olemaan heidän kaltaisensa
mutta älä yritä tehdä heistä itsesi kaltaista
sillä elämä ei kulje taaksepäin eikä takerru eiliseen.

Sinä olet jousi josta sinun lapsesi lähtevät kuin elävät nuolet.
kun taivut jousimiehen käden voimasta
taivu riemulla. 
~Kahlil Gibran~

Tuo Kahlil Gibranin Profeetta-teoksen (saatavana englanniksi PDF-kirjana täältä) ehkäpä tunnetuin runo on ikivanha ja klisheinen, mutta se koskettaa silti. Kun sitä jää tosissaan miettimään ymmärtää, kuinka totta se on. Vaikka kuinka haluaisi opettaa lapselle mikä on Oikein, siirtää hänelle omat ideologiat ja ajatukset, se on kuitenkin mahdotonta. Lapsemme eivät ole kloonejamme (ja hyvä niin!), heillä on oma tahto, joka - vaikkakin ajoittain niin perin raivostuttava - on se ainut asia, mikä heidät kantaa myöhemmin eteenpäin.

Mutta miksi se taipuminen on olevinaan niin kovin vaikeaa?

3.11.2010

Sexmythbusters

Koululla piti tehdä projektia. No, jos projektin nimi on Innovaatioprojekti ja opiskelijat väkisin sinne survottu huonolla ohjauksella, voinee lopputulosta hieman epäillä.

Tämän ryhmä tuotosta ei tarvitse epäillä, tämä on loistava!


30.10.2010

Vapaapäivä

Otetaan kaksi neulomiseen hurahtanutta äitiä, vapaapäivä ja Tallinna, mitä saadaan? 
No langanhakumatka tietysti, suuntana taas Karnaluks!


Tallinna on jännä kaupunki siinä mielessä, että siellä vanha ja rapistunut on vierekkäin sulassa sovussa modernin kanssa. Vanhan rakennuksen päälle ja ympärille rakennettu lasikuutioinen toimistorakennus on siitä kerrassaan oiva esimerkki. Muutoinkin kontrasti uuden ja vanhan välillä oli käsinkosketeltava.
Kiehtovinta oli kuitenkin kävellä pois keskustasta ja havainnoida, miten turisteille suunnattu shoppailualue pikkuhiljaa haihtui, ja Tallinna pääsi näyttämään toisenlaiset kasvonsa.

17.10.2010

Pelle Hermannit

Lanka Novita Seitsemän Veljestä, oranssi ja vihreä, tai vastaavan vahvuinen lanka
Menekki 185g
Puikot 3,5mm
Koko  ~39

Sukat tehdään kärjestä aloittaen. Käytä esim. 8-aloitusta.
Lisää silmukka joka kerroksella, kunnes 8s/puikko. Neulo sen jälkeen joka toinen krs, kunnes silmukoita on 10/puikko. Neulo vielä välikerros. Lisää sen jälkeen silmukoita vain 2. ja 3. puikolle, kunnes niillä on 14s/puikko. Neulo välikerros. Silmukoita yht. 48. Jaa silmukat tasaisesti 12s/puikko.

Aloita raidat. Neulo 3krs sileää, vaihda väriä. Neulo yhteensä 6 raitaparia.
Viimeisellä vihreän raidan kerroksella neulo 1.puikon silmukat 4.puikolle. Neulo kantalappu, korkeus 24krs, neulo viimeiseksi nurja krs. Neulo oikein kunnes puikolla on 9s, SSK, 1o, käänny, nosta 1, neulo nurin kunnes puikolla on 9s, 2ny, 1n, käänny, nosta 1. Jatka kunnes olet kaventanut silmukat ja puikolla 16s.
Poimi sivuista 12s, neulo yksi kerros vihreää. Vaihda väriä ja kavenna joka toisella kerroksella, kunnes silmukkamärä jälleen 12/puikko. Vaihda väriä edelleen kolmen kerroksen välein.


Jatka raitojen neulomista.
Kantapäästä laskien 11. oranssin raidan toisella kerroksella lisää 2s: 3. puikon kahden viimeisen silmukan väliin ja 4. puikon kahden ensimmäisen silmukan väliin. Neulo välikerros, toista lisäykset. Neulo välikerros.
Kantapäästä laskien 17. oranssilla krs:lla vähennä vastaavalla tavalla 2x2s.
Neulo 2o2n-joustinta 10krs. Päättele löyhästi.


*****


Yarn Novita Seitsemän Veljestä orange & green (or a yarn of matching weight)
Yardage 185g

Needles 3,5mm / US4
Size ~39




Socks are made from toes up. Tutorial in Knitty.
Increase at every row ad 8 sts per needle. After that increase at every other row ad 10sts per needle. Knit one row. After that increase only on needles 2. & 3. until they hold 14sts per needle. Knit one row. Total sts 48. Divide sts evenly 12sts per needle.


Start stripes in stockinette. Knit 3rows, change colour. Foot holds 6 pair of stripes.
At the last row of green stripe knit sts from first needle to fourth needle. Make heel, 24rows. Purl last row. Knit ad 9sts left, SSK, k1, turn, sl1, purl ad 9sts, p2tog, p1, turn, sl1. Continue until you have 16sts left.
Pick 12sts, knit one row in green. Chance to orange and decrease at every other row until total sts again 12sts per needle. Keep on changing colours after 3rows.

Keep on knitting stripes.
In stripe 11 counting from heel increase 2sts: M1 between last two sts on needle 3 and between first two sts on needle 4. Knit one row, repeat increases. Knit one row.
In stripe 17 counting from heel decrease two times 2sts likewise.
Knit k2,p2 ribbing for 10 rows. BO loosely.

(Edit: Corrected errata, it's stripes 11&17 after heel, not rows. )

Tämä kertonee kaiken minun kannastani.

11.10.2010

 Parvekkeelta näkyi vaaleanpunainen taivas.


Väriterapian mukaan Vaaleanpunainen rauhoittaa ja lisää hellyyden tunteita. 



Oma olo huomioon ottaen se ei ehkä olisi kovin huono juttu. Alakuloa ilmassa.

9.10.2010

Mitä löytyy lautaselta?

Uusimmassa Vihreässä Langassa oli arvosteltu amerikkalaisen ruokatoimittaja Michael Pollanin kirja Food Rules - An Eater's Manual (suom. Oikean ruoan puolesta). Itse artikkeliin en sen enempää ota kantaa kun en kirjasta ole lukenut edes takakantta, mutta kovasti Pollan tuntuu liputtavan "luonnonkansojen" ruokavalioita. Tuntuu, että mitä huonommin maailmalla menee, sitä enemmän ihmiset hakeutuvat "luonnonmukaiseen" ja "aitoon", oli se sitä tai ei. Nostalgian kaipuuta, ennen oli kaikki paremmin.

No oli miten oli, on herralla perääkin ajatuksissaan. Lehtiartikkelin lopussa oli pieni infolaatikko otsikolla "Näin syöt oikein Pollanin tapaan".

8.10.2010

Työvoitto

Aloitettu heinäkuun viimeisenä päivänä. Jatkettu kaksi kuukautta vaihtelevalla innolla. Nyt se on valmis. 

Vihdoinkin.


Feather and Fan by Iona
Lanka ja menekki: Aade Lõng Artistic 8/2, 100g
Puikot: 5,5mm



(Pikkasen menee jamaikalaiseen fiilikseen tuo ruskea-keltainen-vihreä -värikulku, mutta emme anna sen häiritä. Ehkäpä hienoinen rastameininki piristäisi syksyä?)

6.10.2010

Pään nollausta


Minulla oli tänään vapaapäivä. Päätin jo eilen, että jos keli on hyvä, nappaan reppuun kameran ja termarillisen teetä, ja lähden koirien kanssa pidemmälle lenkille.


Minulla oli ennen tapana vitsailla äidilleni hänen iänikuisista puolukanvarpuvalokuvistaan. Huomaan kuitenkin olevani aina vaan tiukemmin kiinni pienissä yksityiskohdissa; jaksaisin kuvata neulasia, hämähäkinseittejä, oksien päitä ja silmuja vaikka kuinka ja paljon.


Jossain vaiheessa mietin, että mahtaako se käydä ennen pitkää tylsäksi, nämähän on jo nähty.


Toisaalta, ne ovat vain niin kauniita, kerta toisensa jälkeen...

9.9.2010

Väsymys tappaa

Raflaava otsikko, ja täyttä totta.

Viime vuoden puolella tuli loistava Prisma-dokumentti samaisella nimellä. Olin tietoinen väsymyksen vaaroista, ja siitä, kuinka paljon väsymystila muistuttaa humalatilaa, mutta silti ohjelma järkytti.  Ihminen tarvitsee unta, ja univajeen kumuloituminen aiheuttaa myös kumuloituvia ongelmia: se vaikuttaa aineenvaihduntaamme ja nostaa stressihormonien tasoa, mikä puolestaan aiheuttaa unettomuutta. Tuloksena on itseään ruokkiva noidankehä, josta voi olla vaikeaa päästä ulos. Positiivista toisaalta on se, että ilmeisesti pidemmänkin unideprivaation voi saada pois kahden viikon tehokkaalla "unikoululla". Olettaen toki, että pystyy nukkumaan, sillä pitkään jatkunut unideprivaatio voi johtaa myös unihäiriöihin.

On jotenkin irvokasta ja tavallaan säälittävää, että olemme valmiita karsimaan sitä, mitä ei oikeastaan saisi karsia. Ajattelemme, ettemme voi vähentää mitään muuta, mutta uni on vapaata riistaa - jollei päivän aikana ehdi, venytetään päivää! Kyllä sitä aina viidellä tunnilla unta pärjää (tai sitten ei). Ihmiset (allekirjoittanut itsekin) kuvittelevat, että vähemmällä unella saa enemmän aikaiseksi, vaikka me kaikki varmasti tiedämme, minkälainen olo väsyneenä on. Tee siinä sitten jotain ajattelua tai hienomotoriikkaa vaativaa...


Ja miksi kirjoitan tästä nyt? No, koska kärsin univajeesta. Kukun koneella liian myöhään ja nukun liian vähän. Olen jatkuvasti väsynyt, ajatus ei meinaa kulkea enkä saa mitään aikaiseksi. Ei vaatisi kovinkaan paljoa mennä ajoissa nukkumaan, jotta unen määrä olisi sen 8h/yössä, mutta miksi se on olevinaan niin perhanan vaikeaa?

Klik-klik:
Työterveyskirjasto
Terveyskirjasto
Akuutti
Wikipedia
Hukka-liikuntakeskus

29.8.2010

Aikaansaannosta

Olen minä neulonutkin, en vain ole jaksanut ottaa kuvan kuvaa saati muutoin päivittää edistymistäni, Ravelry on saanut riittää. Tosin osittain syynä on ollut se, että olen neulonut lahjuksia, enkä halua niitä julkisesti esitellä, ettei mene yllätys piloille.

Tässä nyt sitten kerralla hieman enemmän:

Selänpesin
Lanka ja menekki Hemp for Knitting Allhemp6 84g ja
Hemp for Knitting #110 hemp3 40g
Puikot 3,5mm

Isäni täytti viime kuussa vuosia, joten päätin neuloa hänelle selänpesimen. Hän pitää kovasti karkeista pyyhkeistä ja pesusienistä, joten täyshamppuinen raastin lienee mieleinen. Neuloin ensin tuplahelmineuletta tasona, ompelin putkeksi yhteen, ja lopuksi tein i-cordista kahvat.

Syyshuivi
Lanka ja menekki Himalaya Yarn Silk, 2 vyyhtiä
Puikot 7mm

Kävin muutenvaan Hakaniemen Hallin Vihreässä Vyyhdissä, josta tarttui mukaan suunniteltujen paksujen surinapuikkojen lisäksi kaksi vyyhtiä aivan huikean näköistä silkkilankaa. Himalajasilkki on 100% mulperisilkkiä, joka kehrätään käsin sarien kudonnasta ylijääneestä silkistä. 17s, helmineuletta, lopputuloksena yksinkertainen mutta kerrassaan ihana syyshuivi.

Bell Sleeved Shrug by Brooke Snow
Lanka ja menekki Rowan Scottish Tweed 4ply 150g (6kerää)
Puikot 4,5mm (8mm)

Saadakseni kaiken langan käytettyä tein ohjeeseen pienen lisäyksen: poimin kappaleen keskiosasta parillisen määrän silmukoita ja neuloin viitisen cm 2o2n-joustinta. Päättely olisi pitänyt tehdä vielä suuremmalla puikolla ja vielä löyhemmin, sillä nyt se kinnaa aavistuksen vastaan. Ihan käytettävä tämä kuitenkin on, ja mukavan lämmin.
Lisäys: No niinhän siinä sitten kävikin, että päättely oli liian tiukka. Sain purettua sen siististi, ja päättelin uudelleen Minnan Revontuli-postauksessani vinkkaamalla tavalla: päätelty silmukka palautetaan takaisin vasemmalle puikolle ja neulotaan uudelleen. Lopputulos on siisti ja erittäin joustava. Nyt on hyvä. :)

(Kolmenkympin kriisi vaikuttaa edelleen: olen ostanut värillisiä paitoja (violetti ja oliivinvihreä), ja nyt neulon itselleni vihreää ja hunajasinapin väristä asustetta. Mitä ihmettä, olenko kasvamassa aikuiseksi? ;) )

*****

Säilytin aiemmin kaikkia pitkiä ja sukkapuikkojani peltipurkissa sojottamassa, mutta esteettisyydestään huolimatta uumoilin sen olevan puikkojen kunnon kannalta vähemmän fiksu paikka. Hakusanalla "puikkopussi" löytää netin uumenista mitä erilaisempia ompeluksia, joten hieman mallia ottamalla väkersin itsellenikin omat.

Ensimmäinen versio oli todellinen harjoittelukappale. Mittaaminen, nuppineulat ja suunnittelu ovat amatööreille! No, ilman läppää sukkapuikot tietysti tipahtelivat pussukasta iloisesti ropisten...

Ikeakangasta, vanhaa pellavapyyhettä ja pellavahousujen puntit. 

Jokusen viikon kuluttua (valtaisan puikkolähetyksen saavuttua) huomasin, että tämä pussi olikin kerrassaan sopiva Etsystä tilaamilleni lyhyille pyöröille, sillä kumikaapelin kitka pitää puikot varsin sopuisasti paikoillaan. Lopputulos oli, että kaikki kiinteät pyöröni mahtuvat tähän kerrassaan mainiosti!


Tänään päätin kokeilla uudestaan. Kuten mainittua, hurahdin Etsyyn ja varsinkin sen neulontaosioon, ja löytäessäni sivukaupalla toistaan ihanampia silmukkamerkkejä, olin myyty. Silmukkamerkkien (ja jumalaisten, käsinvärjättyjen ja -kehrättyjen lankojen) lisäksi Etsystä saa myös puikkoja, ja päädyinkin hankkimaan yhdeltä myyjältä vinon pinon puikkoja. Ylläolevissa kuvissa näkyvät 15 kpl lyhyitä (16") pyöröjä, lisäksi tilasin 15 settiä 7" sukkapuikkoja.

Marjatta metsovaaraa ja pinkkiä(!!) tyynyliinaa.

Nyt jopa mittasin ja mallasin - mutta autuaasti unohdin tarkistaa, kuinka paljon esim. paksut puikot vievät tilaa. Edellisestä pussista unohdin läpän, nyt en tajunnut tarkistaa toisen kiinnitysnauhan sijaintia... No, läppänsä ansiosta puikot pysyvät matkassa, ja tuo yksikin nauha pitää kääryleen kasassa ihan hyvin.

104kpl sukkapuikkoja ja virkkuukoukut päälle.

Kääryleet. (Tarjoavat lisäksi ilmaista liinamainosta. ;) )



KnitPron setit saavat toistaiseksi majailla omassa vinyylilaukussaan. Hermorakenteeni ei taida pieneen hetkeen kestää uutta puikkopussihässäkkää...

27.6.2010

Matti Salminen: Elämmekö valheessa? Kadonnutta moraalia etsimässä
Ihmiset kirjoittavat kirjoja eri syistä. Taustalla voi olla halu viihdyttää, opettaa, saarnata, jakaa valaistumista tai kertoa sydäntäsärkevä "tapahtui tosielämässä" -tarina. Matti Salmisen omakustannekirja seilaa jossain tosielämän ja valaistumisen välissä, mutta siitä ei ihan saa otetta. Viisikymppinen toimittaja purkaa oman elämänsä solmukohtia alkoholismista avioliiton rikkoutumiseen, selviämiseen ja uuteen alkuun vierailevien tähtien avulla, mutta kokonaisuus jää hyvin hajanaiseksi. Tuntuu, että oman elämän tarina, haastatteluiden alustukset ja itse haastattelut ovat kaikki irrallisia palasia, joilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Lisäksi tekstin kömpelyys hieman yllättää, onhan kyseessä kuitenkin ammattilainen.

Omakustanteiden ongelma onkin usein se, että on koettu jotakin mullistavaa mikä halutaan jakaa, mutta itsekritiikki ei ehkä riitä hahmottamaan sitä, onko kirjalla mitään varsinaista sanomaa tai onko se likimainkaan ehyt kokonaisuus. Pelkkä selviytymistarina tai uskoontulo eivät mielestäni riitä kannattelemaan edes kolumnikokoelmaa, jollei sillä ole koossapitävää punaista lankaa - enkä minä Salmisen teoksesta sitä lankaa löydä, vaikka kirjan terapeuttisen tason tunnistankin.

Voi toki olla, että kirja avautuisi minulle paremmin jos olisin Salmisen ikäluokkaa ja elänyt samassa ajassa kuin hän. Tällaisenaan sillä ei kuitenkaan ole minulle mitään annettavaa.

22.6.2010

Jesss!

Jo vuosia sitten törmäsin jossain Revontuli-huiviin. Ihastelin upeita liukuvärjättyjä sävyjä ja huokailin, että voi kun itsekin osaisi moisen tehdä. No, taannoisen Tallinnan-matkan yksi päämäärä oli huivilankojen hankinta, ja sattumoisin ostinkin nimenomaan huiviin suositeltua Aade Lõng-lankaa. Ei muuta kuin sarvista härkää ja niineespäin...


Revontuli by AnneM, Ulla 03/07
Lanka ja menekki Aade Lõng artistic 8/2, 165g
Puikot 5mm (8mm)


Pari pientä fibaa huiviin jäi, jossain kohtaa silmukkaluku heittää sektorin sisällä, mutta paria kerrosta pidemmälle virhe ei päässyt. Kerros 137 meni epähuomiossa ohi eräitä tiettyjä häitä seuratessa, mutta en jaksanut sitä korjata, sillä mielestäni se ei huivin ulkonäköön juuri vaikuta. Päättelyyn käytin varmuuden vuoksi 8mm puikkoa, sillä helmasyntinäni on liian tiukka päättely - ja pingotettavassa neuleessa se saattaisi "hieman" häiritä...

Ostamani vyyhti oli jättikokoinen (270g), joten kerin sen kahdeksi keräksi. Tietysti jätin tarkistamatta langan tarvittavan määrän, mutta ilmeisesti intuitiolla (tai silkalla tuurilla) olin tehnyt kerästä juuri sopivan kokoisen; lankaa jäi noin metri yli päättelyn jälkeen.

Aade Lõng onkin yllättävän karkeaa, eikä lanoliinikylpy sanottavasti sitä pehmentänyt. Huivi soveltuneekin parhaiten lisälämmikkeeksi, välttämättä en sitä hihattoman tai lyhythihaisen paidan kanssa käyttäisi.

Kaiken kaikkiaan, aika voittajaolo. Tämä oli kivaa!

16.6.2010

Tavallista - epätavallista?

Muutama päivä sitten kauppakeskuksessa pysähdyin lapseni kanssa sämpylälle. Paikassa soi (liian kovalla volyymilla) jokin teinihelvettiradio, jossa hetkisen kuluttua alkoi varsin kiintoisa keskustelu. Pohjana oli jonkun mieshenkilön pohdinta siitä, mitä hänen pitäisi tehdä, kun tyttöystävä pitää sängyssä kovista otteista (piiskaaminen, S/M, huorittelu, kuristaminen... you name it), eikä hän haluaisi niitä käyttää. Että mitä pitäisi tehdä, miten edetä.

Olo kyseisen keskustelun jälkeen oli hämmentynyt. Ensinnäkin siksi, etten ihan ajatellut lapseni tutustuvan termeihin sadomasokismi ja anaaliseksi vielä tässä vaiheessa. Toisekseen koko keskustelu tuntui täysin absurdilta: mieshenkilö X ottaa yhteyttä teiniradioon kysyäkseen pitäisikö hänen panna tyttöystäväänsä kunnolla perseeseen ollakseen Oikea Mies. Siis mitä ihmettä? Hämmentäväksi tilanteen teki se, että nämä kaksi miesjuontajaa ilmeisesti ihan tosissaan olivat sitä mieltä, että kyseinen mieshenkilö oli säälittävä nössö, ja ainut tapa pelastaa parisuhde on katsoa kunnon pornoa, hakea "aikuisten lelukaupasta" välineitä ja alistaa se tyttöystävä, sillä kaikki naisethan haluavat seksuaalista alistusta.

En tiedä oliko kyseinen sanailu pilaa tai miten se päättyi, mutta siitä jäi varsin ristiriitainen olo. On hyvä juttu, että seksistä voidaan puhua valtamediassa varsin avoimesti, mutta tapa miten tässä puhuttiin, aiheutti jonkin asteista vastenmielisyyttä. Jälleen kerran annetaan ymmärtää, että kovista otteista kiinnostumattomuus on nössöilyä ja että anaaliseksi on osa normaalia parisuhdetta. Asiaa ei yhtään parantanut juontajien "hihihihi"-asenne.

On älyttömän hienoa, että nykyään ihmisillä on oikeus ja mahdollisuus ilmaista itseään seksuaalisesti mitä moninaisimmilla tavoilla, ja että valtavirrasta poikkeava seksuaalisuus on ihan ok. Minun on kuitenkin hyvin vaikea uskoa, että valtaosa ihmisistä harrastaisi anaaliseksiä tai että suurin osa naisista haluaisi leikkiä S/M-leikkejä. Onkin kohtalaisen ärsyttävää, että "tavallista" tai "normaalia" seksiä ollaan pukkaamassa jatkuvasti extremempään suuntaan. Toisin sanoen, on tehtävä enemmän ja kokeiltava enemmän ollakseen "tavis" tai "normaali" - riippumatta siitä, haluaako tehdä tai kokeilla. Go on with the flow, opit kyllä tykkäämään kunhan tarpeeksi harjoittelet, tai vaikket tykkäisikään, niin tee silti.


Hmm... tästä puheenvuorosta voi tulla fiilis, että olen tiukkanutturainen nipottaja. En ole, ennemminkin olen tavallisuuden puolustaja - sikäli mikäli tavallisuutta voi edes millään tavalla määritellä. Toisaalta jäin miettimään tuon keskustelun pedagogista näkökulmaa (jos sellaista voi teiniradiolla sanoa olevan): minkälainen viesti välittyy kuulijoille, jos jotakuta neuvotaan toimimaan tavalla, jota ei halua? Kun ottaa huomioon miten epävarmoja nuoret (ja vanhemmatkin) seksuaalisuutensa kanssa ovat muutoinkin, ovat kyseiset lausunnot aina vähän arveluttavia.

Uh, kuulostan oikeasti keski-ikäiseltä kukkahattutädiltä. Pahoitteluni. :D
(Lisäksi voi olla, että otan teiniradion aamupäiväohjelman pätkän liian vakavasti. Kyseessähän on kuitenkin vain kanava, jonka juontajat valitaan mitä ilmeisimmin ulkonäön perusteella yleissivistyksen ja retoristen taitojen sijaan...)

12.6.2010

Muisteluita menneestä

Lapsi oli viikon reissussa, minun vanhempieni mukana matkaamassa vaunulla ympäri Suomea. Mies oli töissä, minä kotona. Alunperin tein pienimuotoisia suunnitelmia siitä, mitä tekisin kun saisin määrittää ajankäyttöni ihan itse (koirat tietysti huomioon ottaen), mutta loppujen lopuksi vietinkin koko viikon kotona yhtä Tallinnanreissua lukuun ottamatta. Nautin suunnattomasti yksinolosta, istuin sohvalla, neuloin ja katselin sarjoja boksilta. Täytyy tosin sanoa, että vaikka huivi edistyykin huimaa vauhtia, voisi selkä sanoa yhteistyösopimuksen irti, jos tätä rataa vielä pidempään jatkaisin.

Yksinolossa on eräs ikävä puoli. Koirat eivät keskustele eivätkä ole juuri hereilläkään, joten yksin itsensä kanssa ollessa ajatuksilla on paljon tilaa. Liikaa tilaa, sanoisin. Jäin pohdiskelemaan sitä, mikä olen, mistä tulen, minne olen menossa ja miksi. Olen viime aikoina kovasti pyöritellyt sitä, miksi olen muotoutunut sellaiseksi ihmiseksi kuin mitä olen, kuinka paljon olen itse vaikuttanut asioihini ja kuinka paljon olen vain ajelehtinut. Sanoisin, että noin 25 vuotta elämästäni olen kätkeytynyt "mä-nyt-vaan-oon-tämmönen" -mantran taakse, ja vasta viimeisen viiden vuoden aikana olen alkanut aidommin katsoa itseäni silmiin ja pohtimaan, mistä oikeastaan on kyse. Olenko oikeasti niin vaikea, hankala ja vittumainen ihminen kuin mitä minulle on lähes koko ikäni jankutettu, vai olenko vain muotoutunut täyttämään ne raamit, jotka minulle on asetettu? Olinko oikeasti koulukiusattu ja ryhmän ulkopuolinen vai aiheutinko kaiken itse?

(Onko tämä nyt sitä kolmenkympin kriisiä...?)

Lisäksi jäin kuuntelemaan tyhjää asuntoa. Koti ilman lasta on ihan erilainen kuin koti, jossa on lapsi. Voi syödä myöhään, puhua mitä huvittaa, katsella splatteria päivällä ja unohtaa, että pitäisi leikkiä aikuistakin välillä. Toisin sanoen, äiti-moodin sai kääntää täysin pois päältä useamman päivän ajaksi. Mitä luksusta! En koe saaneeni elämääni täyttymystä tahi syvällistä tarkoitusta lapsen myötä, mutta kieltämättä sitä koki kodin aika tyhjäksi vailla jatkuvaa pulputusta ja mitämikämiksmiksmiks-tulvaa. En voi väittää ikävöineeni poissaolevaa lasta (en koskaan ole ollut sellainen), mutta väistämättä mielessä välähti kerran jos toisenkin se, että tätäkö se elämä ilman lasta olisi - pitkiä aamuja, rauhallisia iltoja, hiljainen koti.

Viikoksi pääsimme mieheni kanssa matkalle menneisyyteen, aikaan ennen lapsen syntymää. Kokemus oli mielenkiintoinen.

7.6.2010

Pyörittelyä ja pyörittelyä

Mieheni kävi auttamassa ulkomaalaistaustaista naapuriperhettä tietotekniikka-asioissa ja toi mukanaan kupillisen heidän paikallista hunajaansa. Jäin jälleen kerran pohtimaan hunaja-asiaa. Tilanteemme on parin vuoden aikana muuttunut sen verran, että koko perheemme syö tällä hetkellä vahvaa D3-vitamiinivalmistetta puhtaasti siksi, että koemme sille olevan hyvin voimakkaat perusteet. Tuon päätöksen tekeminen tuntui eettisellä tasolla ikävältä, varsinkin kun tiesin, että on mahdollista tilata vahvaa D2-vitamiinia. Päädyimme kuitenkin tähän.

Hunaja ei vaan tunnu jättävän minua rauhaan.

*****

Ostin viime syksynä ensimmäiset farkkuni vuosiin. Pari kuukautta sitten aloin käyttää violettia villahuivia, viime viikolla ostin ruskeat pellavahousut. Toinen huiviprojektini on oranssi, toinen vihreä. Huomaan kerääväni ympärilleni värejä yli kymmenen vuoden jälkeen, pikkuhiljaa, sieltä täältä. Samalla huomaan ärsyyntyväni, sillä toteutan nyt sitä, mitä minulle on jankutettu: "kyllä sinä sitten opit/muutut/huomaat/lopetat..." Tiedän kyllä, että ihmiset muuttuvat, eivätkä mitkään ajatukset, ideologiat tai vakaumukset pysy stabiileina ikuisesti. Kuitenkin minua riepoo se, että ajatuksen tasolla jo odotan niiden jankuttajien ivallisen riemastuneena toteavan "minähän sanoin!"

Jossain oman mieleni sopukoissa taidan edelleen kapinoida vastaan niitä ennakko-odotuksia ja -paineita, joita minulle on luotu jo lapsuudessa. Voi toki olla, että otin kaiken taannoin niin kovin henkilökohtaisesti, etten osaa ajatella itsestäni objektiivisesti - sikäli mikäli kukaan on siihen kykeneväinen. Ja toisaalta, jos saa vuosia kuunnella besserwisseröintiä ja dissaamista, nousee halu tehdä toisin. Vaikka vittuillakseen sitten.

En oikeastaan edes tiedä, miksi tämä on minulle jo ajatuksen tasolla niin kova paikka. Miksi minulle on niin tärkeää päästä näyttämään, että enhän minä muutu, en minä opi, en minä lopeta? Onko kyseessä oman persoonani ideologian vahvistaminen ja alleviivaaminen vai härkäpäinen yritys pitää kiinni jostain vain omaa jääräpäisyyttäni?

6.6.2010

Lankataivaassa

Kävimme eilen ystäväni kanssa Tallinnassa. Reissu oli yhdistetty äitien vapaapäivä ja langanhakureissu (jolla tosin ystäväni oli vain turistina mukana), sillä Tallinnassa sijaitsee useampikin ihana lankapuoti. Olin ottanut etukäteen selvää parista paikasta, mutta oikeastaan vain Karnaluks oli must-go -listalla.

Karnaluksista puhutaan neulojan taivaana, ja sitä se myös oli. Olisin voinut viettää siellä koko päivän hypistellen ja silitellen vyyhtejä ja huokaillen kaikenlaisten ihanien materiaalien ja värien paljoutta. Karnaluksiin täytyy palata syksymmällä hakemaan erilaisia pipo- ja kaulaliinalankoja, nyt nappasin vain puikkoja ja huivilankaa sekä pussillisen bambusekoitelankaa sukkia varten. Lisäksi ihastuin Rowanin lankoihin, ja sain pidettyä itseni aisoissa ostamaan kohtuullisen määrän kullanväristä villalankaa.

Karnaluksista kävelimme pikkuhiljaa Virukeskuksen kautta Vanhaan kaupunkiin. Alunperin oli tarkoituksena mennä Jolleriin, mutta päätimme jättää sen väliin. Kävelimme siis hissukseen Vanhankaupungin läpi ja poikkesimme matkalla muutamaan pikkupuotiin. Yhdestä löytyi sattumoisin lankapiste, joka äsken googlailun jälkeen paljastuikin joko Pronksi Lõngapoodiksi tai ainakin sen kanssa yhteistyötä tekeväksi. Joka tapauksessa sieltä löytyi aivan järjettömän upeat liukuvärjätyt villalangat tulevaan huiviprojektiin. Maltoin ostaa vain kaksi, vaikka mieli olisi tehnyt useampaakin...

No, tämä kuitenkin oli matkan tulos:


10 kerää (500g) Schachenmayr nomotta Micro Bamboo Sprayta
6 kerää (150g) Rowan Scottish Tweediä
4 kerää (400g) liukuvärjättyä virolaista ohutta villaa
200g värjäämätöntä ohutta pellavalankaa
2 vyyhtiä (450g) Aade Lõng liukuvärjättyä villaa
Ponyn ruusupuiset 2.00/15cm sukkapuikot
Addin 2.50 pyöröt pituudella 80cm, 100cm ja 120cm

Koko kasa maksoi alle 80€. Kyllä kannatti. ;)

*****

Muutoinkin matka oli oikein onnistunut; löysimme erilaisia herkkuja, käsitöitä, lahjoja, lapsille pellavavaatteita, tiikeribalsamia ja hämmentävän kaupungin, jossa sulassa sovussa, vieri vieressä on lahoamaisillaan olevia tönöjä ja uutuuttaan kiiltäviä lasisia toimistorakennuksia. Todellinen kontrastien kaupunki, josta ei voi olla pitämättä.

Ja se tärkein: mikä onkaan mukavampaa, kuin rauhaksiin kävellä ystävän kanssa ympäriinsä, pysähtyä ostoksille, kahville, syömään hyvää ruokaa ja jutella ihan rauhassa. Parhautta.

27.5.2010

Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys
Tämä kirja oli osastoa "klassikkoja kirjahyllystämme". Huikea opus, jonka pariin on palattava varmasti myöhemmin uudestaan. Buendíojen suvun vaiheet etenevät hengästyttävänä maagisen realismin ryöppynä, jota ahmii eteenpäin sivu toisensa jälkeen. Vaikka kieli on ylitsepursuavan rönsyilevää ja maalailevaa, se ei ole puuduttavaa tylsästä puhumattakaan! Tätä oli ilo lukea.

Sukusaaga tuntuu kiertyvän vahvojen naisten ympärille. Historia toistaa itseään, ja vain suvun matriarkka ikätovereineen näkee muutoksen ja pysyvyyden. Kun heistä aika jättää, Macondon tilassa näkyy välitön rappeutuminen - ikään kuin naiset olisivat kylän kantava voima. Miehet kantavat sukupolvi sukupolven jälkeen samoja nimiä, ja niin ulkonäön kuin persoonallisuudenkin piirteet vaikuttavat kertautuvan yhä uudestaan ja uudestaan, mikä kieltämättä hieman hankaloitti tarinan seuraamista - oli ajoittain vaikeaa hahmottaa, kenestä Aurelianosta nyt olikaan kyse...

Kirjan on sanottu kuvaavan Kolumbian lähihistoriaa. Luulenkin, että saisin tarinasta paljon enemmän irti, jos ennen seuraavaa lukukertaa kävisin läpi Kolumbian historiaa ja henkilöitä. Toisaalta kolumbialaiseen kulttuuriin tutustuminen auttaisi ymmärtämään kirjan henkilöhahmojen välistä dynamiikkaa ja naisten merkitystä.

13.5.2010

Laineilla-sukat ohje / Wavy socks pattern


Lanka Noro Yuzen tai jokin vahvuudeltaan vastaava
Menekki 100g (kaksi kerää, 1/sukka)
Puikot 4mm 
Koko ~39 (nainen)
Sukat aloitetaan kärjestä esim. 8-aloituksella. Lisää, kunnes silmukoita on 12/puikko = 48s.
Neulo vielä yksi kerros oikein. (Selvennykseksi: kerroksen vaihtumiskohta jää jalan sivulle.)


Aloita 3. ja 4. puikolla laineet:
*siirrä 2s apupuikolle eteen, neulo 2s o, neulo apupuikon s:t oikein*, toista *-*. Toista laineet joka neljäs kerros.
Jatka 1. ja 2. puikoilla sileää.

Kantapää
Neulo 2.puikon silmukat 1.puikon jatkoksi (24s). Käännä. Nosta jokaisen kerroksen 1. silmukka neulomatta ja neulo 17krs, kunnes olet neulonut viimeiseksi nurjan kerroksen.
Nosta 1.s ja neulo oikeaa, kunnes kantalapun vasemmassa reunassa on 10 s. Neulo 2 s takareunoista oikein yhteen, 1o, käännä. Nosta 1.s. Neulo nurjaa, kunnes reunassa on jäljellä 10s. Neulo 2s nurin yhteen, 1n, käännä. Neulo oikeaa, kunnes olet 1s päässä edellisestä käännöksestä; 2 s takareunoista oikein yhteen, 1o, käännä. Jatka kantapää loppuun tällä tavoin. Puikolle jää 14s.
Poimi molemmista sivuista 12s, jolloin 1. ja 2. puikolla on molemmilla 19s. Neulo yksi krs o, toisella aloita kavennukset: oikealla 1o, 2oy - vasemmalla kolmanneksi ja toiseksi viimeinen nurin yhteen, 1o. Jatka joka toisella kerroksella, kunnes kaikilla puikoilla 12s.


Jatka lainetta koko varressa, kunnes se on haluamasi mittainen tai huomaat langan olevan loppumassa.

Päättely (nirkkoreunus)
*Neulo puikon 2 ensimmäistä s oikein yhteen, älä pudota puikolta. Siirrä uusi s takaisin v. puikolle, neulo puikon ensimmäinen s oikein pudottamatta, ja siirrä uusi s takaisin v. puikolle. Neulo 2o, tee normaali ylivetopäättely. Neulo sitten 2 s oikein yhteen, oikean käden puikolla on nyt 2 s, tee ylivetopäättely.
O. puikolla on nyt 1 s, siirrä tämä s takaisin vasemman käden puikolle. *
Toista *-*.

*****

Yarn Noro Yuzen Or matching weight
Yardage 100g (Two skeins, 1 per sock)
Needles 4mm/ US6
Size ~39 (woman)


Socks are made from toes up. Look instructions from e.g. Knitty, or use CO you prefer.
Total sts 12 per needle = 48sts.
Knit one row.

Waves on needles 3 and 4:
*take 2sts front with cable needle, k2, k2 from cable needle* - repeat *-*. Make waves in every fourth row.
Continue stockinette with needles 1&2.

Heel
Make with sts on needles 1&2, total sts 24. Slip the first sts on every row, total rows 17. Purl last row.
Sl1, knit ad 10sts left, k2togtbl, k1, turn. Sl1, purl ad 10sts, p2tog, p1, turn. Keep on until you have decreased all sts and there is 14sts left.
Pick 12sts from both sides = 19sts on needles 1&2. Knit one row, start decreases. Decrease at every other row until you have again 12sts per needle.

Knit on with waves until preferred lenght or you notice your yarn is bit by bit running out.


BO (picots)
*K2tog, keep sts on needle. Move the new sts from right needle back to left needle. K1, keep st on needle, move the new st from right needle back to left needle. K2, pass first st over. K2tog, pass first st over.  Move the st from right needle back to left needle.*
Repeat *-*

11.5.2010

Roald Dahl: Rakkaani, kyyhkyläiseni
Roald Dahl tunnetaan Suomessa parhaiten lastenkirjailijana, ja varsinkin Jaakko ja jättipersikka sekä Jali ja suklaatehdas -tarinoiden tekijänä. Hänessä kuitenkin toinen, ihmisen heikompiin luonteenpiirteisiin huomionsa kiinnittävä puolensa, josta pieni pilkahdus näyttäytyy kyllä myös lastenkirjoissa. Rakkaani, kyyhkyläiseni on viidentoista novellin kokoelma, jossa Dalh tekee riemastuttavan makaaberin huumorin säestämänä huomioita ihmisistä ja tietyllä tavalla paljastaa heidän perimmäistä luontoaan. Tarinat ovat kierolla tavalla oikeudenmukaisia, joskin ajanmukainen luokkayhteiskunta-ajattelu paistaakin selvästi läpi.

Tämän kokoelman suurin anti on ehkä se, että se herätti kiinnostukseni tutustua Dahlin aikuisille suunnattuun tuotantoon tarkemmin. Voisin veikata pitäväni siitä.

6.5.2010

Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän
Juha Itkonen pääsi pinnalle jokunen vuosi sitten palkitulla esikoiskirjallaan Myöhempien aikojen pyhiä, joka päätyi Finlandia-ehdokkaaksi asti. Miehen tuotanto ei ole minulle tuttua kuin joistain naistenlehtien hauskahkoista kolumneista, joten tartuin vuonna 2005 julkaistuun, Valtion kirjallisuuspalkinnon voittaneeseen kirjaan varsin suurella mielenkiinnolla.
Kirja koostuu kahden henkilön muistelmista, jotka keskittyvät keskushenkilön, rocktähti Suvi Vaahteran/Summer Maplen ympärille. Eksä (Antti) ja äiti (Leena) kerivät auki suhdettaan Suviin ja käyvän siinä samalla läpi omaa elämäänsä, sitä elettyä ja elämätöntä. Oman osansa tuovat lehtileikkeet suuren rocktähden elämästä.

Olen tainnut joskus aiemminkin mainita olevani putkiaivo, joten kun eteen avautui maalailevaa, sivulauseiden sivulauseista koottua tekstiä, huokaisin syvään. Kirjalla on mittaa liki 400 sivua, ja sitä olisi voinut tiivistää reilusti, mutta kaiketi maalailulla on syynsä. Kun teksti on itse asiassa päiväkirja ja tajunnanvirtaa, on sinänsä loogista, että se samalla on harhailevaa. Toisaalta se samalla luo hienoisen epäilyksen sille, mikä onkaan se oikea totuus, sillä tekstit ovat subjektiivisia näkemyksiä ja muistoja, ja tuovat esiin vain toisen näkökulman tapahtuneesta.

Kaksi kolmannesta luettuani tarina sai vihdoin otteen, ja loppu olikin nautintoa. Kuitenkin minua häiritsi aika paljon se, että vaikka kaksi kertojaa edustivat eri yhteiskunta- ja ikäluokkaa, heidän kertojanäänensä olivat hyvin samanlaiset. Jotenkin voisi kuvitella viisikymppisen äidin ja kolmekymppisen eksän tajunnanvirran olevan erilaista, mutta Itkonen on jostain syystä pitänyt ilmaisunsa tasaisena (tasapaksuna?) koko kirjan läpi. Vain kerran hänelle sattuu tyylirikko, sillä ainakin minun mielestäni irstaan unen aukikirjoittaminen persepanoineen hyppää silmille liki runollisen tekstin seasta.

Viimeisen sivun jälkeen käteen jäi hienoinen hämmennys. Mistä tässä kirjassa oli kyse? Kahden aikuisen ihmisen oman elämän purkamisesta, katkeruudesta, kateudesta, "miksetsäolesemmonenkumähaluun" -kitinästä? Itkosen oman maailman manifestoitumisesta?

Kuka pyytää voivansa rakastaa enemmän? Keneltä?

1.5.2010

Lionel Shriver: Poikani Kevin
Miten käsitellä vanhemmuutta jos inhoaa omaa lastaan jo hänen syntymästään lähtien? Miten olla äiti, jos oppii jopa vihaamaan lastaan ajan kuluessa ja huomaa olevansa ajatustensa kanssa yksin? Miten selviytyä elämässä sen jälkeen, kun oma lapsi tappaa 11 ihmistä?

Poikani Kevin ei ole helppoa luettavaa. Se ei ole viihdyttävä, ei mukava, ei mukaansatempaava. Se on jopa vastenmielinen kirja, jossa vanhemmuutta ja äitiyttä viipaloidaan pieniksi paloiksi säästämättä ketään. Sen kuitenkin lukee ahmimalla loppuun asti, sillä teksti on raadollisessa rehellisyydessään koukuttavaa.

Tämän jälkeen en enää katso lapsia samalla tavalla kuin ennen. Enkä itseäni.

(Lisäys: Kirsi Piha tekee kirjan teemoista aika hyvin selkoa Lukupiiri-blogissaan. Älä lue, jollet halua spoilaantua.)
Minun oli varmaan kymmenisen vuotta silkka mahdottomuus lukea liikkuvassa bussissa tai autossa mitään, sillä tuloksena oli hirvittävän paha olo. Junassa lukeminen onnistuu kyllä, mutta en nykyään kulje junalla kouluun enkä töihin. Olikin suunnaton autuus tajuta varovaisen kokeilun jälkeen, että nykyään pystyn lukemaan bussissa, ainakin jos kuuntelen samaan aikaan musiikkia.

Tunnin verran lukuaikaa päivässä! Taivas! Autuus!

Steven Hall: Haiteksti
Parin-kolmen päivän työmatkalla tuli luettua tämä ihmeellisyys. Todella erikoinen kirja. Ajatus käsittellisestä maailmasta ja siellä elävistä olennoista on jotakin aivan uutta, vaikkakin veikkaan Hallin lukeneen Platoninsa aikoinaan. Väistämättä tuli mieleen yhteyksiä Matrix-elokuvaan, mutten tiedä onko se tahallista vai tahatonta. Kuitenkin Mycraft Ward -niminen joka puolelle maailmaa leviävä entiteetti on liian selvä viittaus ollakseen sattumaa, ja muutoinkin kirjasta huokuu selvä kritiikki tietoyhteiskuntaa kohtaan. Kuinka järjettömän paljon informaatiota me tarjoamme itsestämme julkiseen levitykseen erilaisten verkostojen, Facebookin, galluppien, blogien (hah) ja jopa lehtitilausten muodossa? Kuinka helppoa meitä onkaan seurata ja kuinka äärettömän vaikeaa meidän olisi kadota, jos sitä tahtoisimme.

Kirjan elokuvaoikeudet on myyty, mutta en oikeastaan tiedä haluaisinko nähdä Haitekstiä elokuvana. Mielestäni se on aivan liian monitasoinen ja lukijan mielikuvitukseen nojaava voidakseen tehokkaasti toimia pelkkänä kuvallisena esityksenä.

28.4.2010

Pitsiäpitsiä

Neulominen on siitä vinkeä juttu, että aina on jotain lahjottavaa. Toisaalta silloin voi tehdä erilaisia juttuja, eikä tarvitse miettiä mihin ne kotona mahtuisivat. Plus että itse tehtyä vaan on kiva antaa lahjaksi. :)


Leskenlehti by Cairbre (Ulla 1/06)
Lanka ja menekki Teetee Aurea 3 kerää (150g)
Puikot 6.00mm


Jos olisin ollut fiksu, olisin valinnut napakamman langan ja vähän pienemmät puikot, kuvio ei nyt erotu kunnolla eikä huivi meinannut pitää muotoaan. Toisaalta tässä tapauksessa muoto on toissijainen ja tuntu ensisijainen: huivi meni lahjaksi äidilleni, ja hänellä on äärimmäisen herkkä kaulan alue, ja langan on oltava ekstrapehmeää. Ja sitähän tämä 50/50 baby alpaca/silkki on!

*****

Muistatteko Persikkavaahto-kokeiluni? No eihän siitä tullut mitään, mössykkä oli liian iso ja löysä ja tyhmän mallinen ja muotoinen ja kuvioinen ja kaikella mahdollisella tavalla ei-minä. Joten purkasin langan ja päätin aloittaa homman alusta.

Grace Lace by Elizabeth Eisenstein
Lanka ja menekki Noro Silk Garden Lite, 63g
Puikot 3,5 ja 5,5

17.4.2010

Tekemistä kesäksi

Olen melkein koko kesäkuun lomalla. Luksusta. Tai no, luksuksen voi tietysti määritellä monella tavalla - tässä tapauksessa kun myös ipana on lomalla päiväkodista kesäkuun ajan.

Hetkinen sitten iski paniikki. Me olemme kotona, mies töissä, mitä keksin? Minne mennä, mitä tehdä? Korkeasaari, Falkulla, Haltiala, Seurasaari, Rajasaari, sinnetännetonne... Jostain syystä tuli kauhean huono omatunto siitä, että lapsen kanssa pitäisi kieli pitkällä singota paikasta toiseen hankkimassa Elämyksiä ja Kokemuksia, joilla sitten tietysti kehuskella päiväkodissa myöhemmin. Ihan kuin lapsi niitä reissuja jotenkin kaipaisi, enemmän kai taitaa olla kyse vanhempien ahdistuksesta. Lapselle pitää tuottaa elämyksiä ja huvituksia, muuten lapsella on ankea lapsuus!

Toisaalta olisi ihan älyttömän kiva päästä maatilamatkailemaan, nukkua vaikka aitassa, rapsutella lampaita ja silittää kissoja. Tai jotain. Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, ettei perheessämme ole ajokorttia, mikä tekee reissaamisesta ajoittain hieman haasteellista. Lisäksi suhtautumiseni maatiloihin on hieman ristiriitainen.

Internetin ihmemaasta on todella hankalaa kaivaa mitään tietoa. KVG soi, mutta tulokset ovat laihanlaisia: kaikenlaiset hakusanayhdistelmät lapsiperheen matkailuun liittyen tuottavat joko etelänmatkojen mainoksia, huvipuistoja tai puuhamaita, enkä kaipaa tietoa niistä.

Toisaalta, minkälainen vajakki sitä pitää olla, ettei osaa keksiä omalle apin-- lapselleen tekemistä kesäpäivinä?

(Siirryn lukemaan Snadien Stadia.)

13.4.2010

Päivän sana: funktionaalisuus

Hevoskastanjalla sanotaan olevan terveyttä edistäviä vaikutuksia mm. laskimoverenkiertohäiriöiden hoidossa. Funktionaalisuuden (aloe-vera, jojoba, vitamiinit, bambu- ja soijakuidut jne.) lisääminen myös vaatteisiin ja asusteisiin uutteiden ja kuitujen muodossa taitaa olla aika hip ja trendikästä, joten toki on kehitetty myös hevoskastanjaa sisältävä sukkalanka. Siitä tehtyjen sukkien pitäisi olla vallan hoitosukat.

No, oli miten oli, oranssista langasta tulee kivan näköiset jalanlämmittimet.

Hienon naisen arkisukat by Minna Heinola (Ulla 03/08)
Lanka ja menekki Fortissima Socka Mexico mit Rosskastanie, 1 kerä (100g)
Puikot 2.50 (KnitPro)

Tämä ohje aloitetaan kärjestä, mikä helpottaa selvästi, kun tarkoituksena on käyttää yksi kerä tasan kokonaan. Pienenä kritiikkinä sanottakoon, että ohjeen mukaan tuloksena on koon 39 sukat, mutta mielestäni se ei pidä paikkaansa. Yhden testauksen ja purkamisen jälkeen lisäsin silmukat 18/puikko, ja tuloksena oli siroon neljäkymppiseen koipeeni sopiva koko.
Muutoin ohje oli helppo, vaikkakaan en kärkeä tainnut hahmottaa kunnolla vieläkään - pitänee siis tehdä kahdeksikkoaloituksella vielä muutamat sukat lisää...

9.4.2010

Puikoilta

Viimeisten viikkojen tuotoksia:



Lapsen tilaama kaulahuivi tuplahelmineuletta
Lanka ja menekki
Novita Bambu, 1 kerä
Puikot 3.00 bambupyöröt


Wristies, malli oma (Ravelryssa)
Lanka ja menekki OnLine Supersocke Wellness, 53g
Puikot 3.00 (bambu)
Kuvassa vasemman käden kämmekäs nurinpäin.


Persikkavaahto by Liisa Pohjalainen (Ulla 03/08)
Lanka ja menekki Noro Silk Garden Lite 1 kerä
Puikot 5 (KnitPro pyöröt ja bambuiset sukkapuikot)
Minun käsialallani olisin voinut tehdä astetta pienemmillä puikoilla...

Ranteenlämmittimet / Swirling wristwarmers

Vasemmassa kädessä nurinpäin, oikeassa oikein.
Left hand with WS up, right hand with RS up.

Lanka OnLine Supersocke 6 fach, tai vastaava ohut sukkalanka
Menekki 52g
Puikot 3mm

Luo 48s / 12 per puikko.

Mallineule:
Kerrokset 1-3: 3o, 1n
Joka 4. krs siirrä mallineuletta yhdellä silmukalla eteenpäin (vaihtokohtaan kaksi n peräkkäin). 
Suosittelen käyttämään silmukkamerkkiä apuna.


Peukalokiila 15s. Käytä haluamasi kaltaista kiilaa.



Kämmenissä peukalokiilan jälkeen 10krs (tai haluamasi pituus) mallineuletta, lopuksi 7krs 2o,2n. Päättele löyhästi.


Peukalossa yht 18s.  2krs sileää, sitten 1o, 1n 12krs. Päättele löyhästi.


*****


Lanka/Yarn OnLine Supersocke 6 fach Or a yarn of matching weight
Yardage 52g
Needles 3mm / US 2½



CO 48sts, 12 per needle.


Pattern:
Rows 1-3: k3, p1
Row 4: Hop pattern 1st forward by purling 2, then continue with patt.
I recommend using a marker.


Thumb gusset 15sts. Use any gusset type you like.
After gusset knit pattern 10rows (or the lenght you prefer), end with 7rows k2,p2 ribbing. BO loosely.
Make thumb with 18sts. Knit 2rows stockinette, then 12 rows garter. BO loosely.

28.3.2010

Susanna Clarke: Jonathan Strange & Mr. Norrell
Yritin. Yritin uudelleen. Ja uudelleen. Kolmannella kerralla totesin, että antaa olla, jätetään odottamaan aikaa parempaa.

Kuten joskus aiemmin totesin, en tyypillisesti jätä kirjoja kesken vaan pusken ne loppuun hampaat irvessä. Kuitenkin kun edessä on liki 1000 sivua runollista high englishia ja maalailevaa kuvausta, alkoi ahistaa jo sivulla 80. Harmi sinänsä, sillä tarina itsessään kuulostaa varsin kiintoisalta.

24.3.2010

Charlaine Harris: Dead Until Dark
Päädyin lainaamaan ja lukemaan kyseisen opuksen katsottuani pari jaksoa True Bloodia ja kuunneltuani luokkakaverini hehkutusta. Kirjahan on ensimmäinen osa Sookie Stackhouse-sarjaa, johon HBO:n hittisarja perustuu, ja tietyllä tavalla sen kyllä huomaa. Itse tarinassa ei ole mitään originaalia: valkoinen, keskiluokkainen, hyvän perheen tyttö tuntee itsensä syystä tai toisesta ulkopuoliseksi, eikä deittaile miehiä. Kaupunkiin saapuu erikoinen, kiehtova, vaarallinen, "muun väen" mies (tässä tapauksessa vampyyri), joka herättää tytön huomion, ja tuloksena on romantiikkaa, taistelua, sydänsuruja ja uusi elämä. Been there, seen that, got the t-shirt.

Kirja ei tuo vampyyriloreen pätkääkään mitään uutta, vaan toistaa vanhaa kaavaa, tuttua jo Anne Ricelta yli kolmenkymmenen vuoden takaa ja kansantaruina varmaan aikojen alusta. Kohderyhmä huomioon ottaen kaava ei ole mikään ihme: komeat, vaaralliset, seksikkäät miehet herättävät yleensä intoa 15-30 naisissa, joille perusvamppisadut on suunnattu. Vampyyrigenre taitaa olla vielä tiukemmin rajattua kuin fantasia, joka kuitenkin tarjoaa muitakin mahdollisuuksia kuin miekka ja magia -high fantasy.

Eipä sillä, ihan kohtuullista ja viihdyttävää luettavaa tuo reilu 300 sivua oli, mutta mitään mieleenpainuvaa ja erityistä se ei tarjonnut.
(Paitsi tietysti True Bloodin vampyyri-Bill on varsin mukavaa katseltavaa...)

*****

Hienoisena kuriositeettina mainittakoon, että sarjassa ainoa vampyyreihin tarttuva veritauti on nimeltään hepatiitti D, mutta kirjassa se on Sino-AIDS. Olisi mielenkiintoista tietää perustelut nimenvaihdokselle - haiskahtaako AIDS liikaa seksitaudilta, kun taas hepatiitti viittaa huumeisiin? Mene ja tiedä.

12.3.2010

Tänään...

... nauroin itseni hysteeriseen tilaan ihanien ihmisten kanssa.

... menin ensimmäistä kertaa konserttiin sitten valmistumiseni, yli neljän vuoden tauon jälkeen. Ahdisti, itketti, ahdisti lisää. Vaikka olen itse valintani tehnyt ja suuntaamassa ammattiin, johon tunnen vetoa ja jossa varmasti viihdyn, teki orkesterin seuraaminen kipeää. Niin kipeää, että olin lähteä pois kesken kaiken.

... kuuntelin lahjakkaan ystäväni solistikappaleen konsertissa ja nautin joka hetkestä. Upeaa, kiitokset!

... huomasin, että kuulovaurioni on edennyt. Konsertin toinen puolisko ei tullut kysymykseenkään, oli pakko lähteä pois väliajalla.

... hihittelin vielä kotimatkallakin marttakerhon kokoontumisen kohokohtia.

*****

Nyt on aika uupunut olo.

18.2.2010

Varpaat lämpöisiksi



Novitan perussukat
Lanka ja menekki Novita 7 veljestä Polkka 72g.
Puikot
4.00 rosenholz

Tein jalkapöydän päällekin 2o2n-joustista, tuli vähän kivemman näköiset. Seuraava sukkaprojektini voisi olla kärjestä aloitetut, hieman pidemmät sukat. Lanka on jo valmiina; hevoskastanjauutetta sisältävä Fortissima Socka Mexiko.

15.2.2010

Kevättä ilmassa...?

Parin viikon vääntämiseni sai aikaan tulosta.


Haruha-kämmekkäät by Kristel Nyberg (Ulla 2/06)
Lanka ja menekki Novita Wool ~40g
Puikot 3.00 ebenholz

Oli jotenkin suunnattoman tyydyttävä tunne huomata ymmärtävänsä neulekaaviota. En tiedä yhtään, onko tämä ohje helppo vai vaikea, mutta tämänhetkisille taidoilleni sanoisin, jotta kohtalainen. Ohje oli oltava koko ajan nenän edessä, mutta varsinkin toinen kämmekäs edistyi varsin mukavalla vauhdilla.

Sain kämmekkäistä sen verran itsevarmuutta, että uskallan seuraavaksi kokeilla pitsihuivia. *huuu* :D

13.2.2010

Kohtauksia erään nenän elämästä

Vielä pari vuotta sitten olin vakaasti sitä mieltä, että hajusteelliset tuotteet ovat taivas ja puhtaan pyykin on tuoksuttava Arielille niin, että naapurikin huomaa. En ymmärtänyt lainkaan hajusteettomia tuotteita, sillä eihän niissä ollut mitään tuoksua! Ekotökötit taas haisivat kummalliselle, pisteliäälle, hyttysmyrkylle tai vaan - no - ekolle.

Harhautumiseni Arielin viitoittamalta tieltä lähti käytännöllisyydestä: tuntui järjettömältä kiikuttaa kaupasta putelia putelin perään, kun pöniköitä voisi täyttääkin. Päätin siis testata Ecoverin nestemäistä pesuainetta, vaikkakaan se ei tuoksunut miltään. (As if...) Jokusen ajan kuluttua huomasin tottuneeni ja tykästyneeni, ja lähdin siitä pikkuhiljaa laajentamaan pesuaineita luonnonmukaisempaan suuntaan. Nyt käytämme pyykinpesuaine pois lukien käytännössä vain Ole Hyvän tuotteita, jotka ovat paitsi luonnonmukaisia, myös vegaanisia ja kotimaista tuotantoa. Hörhöyteni syventyessä lähdin myös mukaan Dr. Hauschka-hurmaan. Ihmettelin ensin, mitä kaikki siitä kohkaavat, mutta ensitestauksen jälkeen tykästyin kovasti. Tuoksu tuotteissa on hyvin voimakas, mutta siihen tottui yllättävän nopeasti.


Ja miksi tämän postauksen otsikossa mainitaan nenä?

No, tänään päätin vähän siivoilla wc-kaappiani ja kävin läpi keräilemiäni rasva- ja pesuainenäytteitä, heitin pois vanhentuneita ja päätin käyttää joitain pois samoin tein. Päädyin Garnierin silmänympärys- ja kasvovoiteeseen. Olo oli kuin lääketieteelliseen kokeeseen osallistuvalla, kun tärisevin käsin avasin näytepussin ja lätkin rasvaa naamaan.
Ensimmäiseksi huomasin hajun. Nimenomaan hajun, sillä tuoksuksi sitä ei voinut kutsua. Pistävä, teollinen, voimakas. Vastenmielinen. Seuraavaksi huomasin nenäni reaktion: pistelee, kutisee, aivastuttaa... haisee pahalle. Vaikka Hausckoissa onkin voimakas tuoksu, niistä ei kertaakaan tullut tällaista reaktiota. Näyte oli vielä käyttökelpoinen, joten pilaantumisesta en usko olevan kyse, ennemminkin kyseessä lienee se, ettei nenäni enää kestä synteettisiä, teollisia tuoksuja. Olen huomannut sen tosin muutenkin, sillä pesu- ja puhdistusaineet haisevat nykyään todella voimakkaasti, ja hajuvedet saavat välillä suorastaan silmät valumaan.


On se uskottava. Nenästäni on tullut luomuhörhö.

7.2.2010

Pöpät 2.0


Villapöpät by Meri Markus (1/08) muokattuna (kahden koon lisäys)
Lanka ja menekki Novita Huopanen Mix 135g
Puikot 5 (bambut ja pyöröt)

Loin 68s ja tein sekä kylkien lisäyksiin että haarakiilaan muutaman levennyksen enemmän. Muoto muistuttaa pussittavia ratsastushousuja ja vyötärö olisi saanut olla vieläkin korkeampi, katsotaan jos teen vielä kolmannet pöpät. Housut olivat viime yönä jo testikäytössä, ja tuntuivat pelittävän ihan mukavasti - lapsi on nimittäin kuumeessa, ja yöllä kuumetta mitatessani huomasin housujen olevan läpimärät, mutta eivät pissaiset. Totesin, että villikset toimivat siis kuten pitääkin: kosteus pääsee läpi mutta itse virtsa jää vaippaan. Sekä yöpuvun housut että villikset tuoksuivat lähinnä märälle villalle, ammoniakin hajua ei ollut lainkaan.

Olen varsin tyytyväinen. :)

Edit: Pöpät myös valmistuivat mukavan nopsasti: kolmen koulupäivän luennoilla, kotiinviemisiksi jäi vain puntit. Tämä kertonee enemmän koulupäivien haastavuudesta kuin nopeasta toiminnasta...

5.2.2010

Väkerrystä



Villapöpät by Meri Markus (Ulla 1/08)
Lanka ja menekki DarkHorseYarns Rhapsody 80g
Puikot 5 (bambu)

 Ursus-kämmekkäät by Hanna-Kaisa Hämäläinen (Ulla 1/07)
Lanka ja menekki Novita Puro Iltanuotio ~30g
Puikot 5 (bambu)

Molemmat tekeleet osoittautuivat pieniksi. Villiksiä suurensin yhdellä koolla, mutta se ei näemmä riittänyt... kyllä nuo lapselle päälle menivät, mutta kuten levinneestä vyötäröstä voi tulkita, kittanaa oli. Jatkoivat matkaansa ystävän lapsen käyttöön.

Kämmekkäätkin olivat mallia "repimällä saa päälle, mutta sormissa ei kierrä veri", ja nekin saivat jatkaa matkaa. Harmi sinänsä, sillä malli on kiva ja palmikkoa helppo tehdä. Jos Ursukset teen uudestaan, lisään 10 silmukkaa, ja lisäksi siirrän palmikkoja reunustavat nurjat samalle puikolle palmikon kanssa, jottei toisen ja kolmannen puikon väliin tule rumia reikiä.

29.1.2010

Väsymys

Kevät on jotenkin hankalaa aikaa. Mitä enemmän valo lisääntyy, sitä enemmän väsyn. Yleensähän ihmiset valittelevat kärsivänsä syysmasennuksesta ja kaamosmasennuksesta, minä reagoin huomattavasti selvemmin keväällä. Oikeastaan ei masenna, mutta alakulo on jotensakin jatkuvaa. Väsyttää vaikka nukkuisinkin - toisaalta taas mielummin jäisi kukkumaan kuin nukkumaan...

Kaikkein eniten kaipaisin ilmeisesti Omaa Aikaa Yksin. Kevätlukukauden käynnistyessä hieman yskähdellen olen nauttinut suunnattomasti vapaapäivistä, jolloin olen saanut olla yksin kotona: ensin koirien kanssa myöhäiselle aamulenkille, sitten teetä, ehkä neulomista, dokumenttien* katselua... tai vaan olemista. On äärettömän rentouttavaa olla hiljaisessa kodissa ilman, että kukaan on nykimässä hihasta tai kyselemässä loputonta tulvaa miksi-miksi-miksi-miksi -kysymyksiä. Onni olisi vapaa viikonloppu, mutta tässä vaiheessa se lienee turha toive.

*****

Jotain olen kuitenkin saanut aikaseksikin, vaikka yleistila onkin luokkaa lahna.



Sukat tein jo syksymmällä, kun hurahdin neulomiseen. Yhdistelin useampaa ohjetta ja tein kaikki mahdolliset virheet, joten seuraavassa parissa niitä ei tarvinne toistaa. Lankana Vihreän vyyhdin Supersocke Wellness aloevera-jojoba, puikot Susanne's Ebenholz 3.0, samaisesta putiikista.
Villahousut ovat ensimmäiseni, Novitan Purosta, muistaakseni... Ruskaa ja Tundraa? Vitosen alumiinipyöröpuikoilla tehty, ohjeena Fern&Faerie Large. En ole tyytyväinen oikeastaan malliin enkä lopputulokseenkaan, sillä Puro on yövilliksiin aivan liian löperöä. Tulipahan testattua ohje kuitenkin (enkä tee toiste).
Vihreänharmaa kasa on Anttilan alelaarin uumenista löytyneestä Silky Tweed-langasta (40% silkki, 20% mohair, 30% puuvilla, 10% viskoosi) neulottu kaulaliina korinpohjakuviolla, puikot nelosen pitkät bambut. Kaksi kerää riitti juuri ja juuri sopivan lyhykäiseen kaulaliinaan 60:llä silmukalla. Langan tuntu on varsin mielenkiintoinen: toisaalta nahkea, toisaalta liukas ja notkea. Tykkään, vaikkei väri itsessään omimpia olekaan.
Puikoilla meneillänsä juuri Villapöpät kirkkaan vihreästä Rhapsodysta, puikot 5-koon bambut. Tiedän mitoituksen olevan niukka, mutta voi hyvinkin olla, ettei yhden koon lisäys (60 silmukkaa) riitä... Ohje on kuitenkin mukava neuloa, ja palmikonkierrot vyötärölle kerrassaan kivat toteuttaa minunkinlaiseni palikan neulomana. :D

Seuraavaksi ajattelin tehdä ranteenlämmittimet ja testata niihin palmikkokuviota. Tämän vuoden varsinainen haave on toteuttaa Revontuli, mutta saa nähdä, milloin uskaltaudun sitä aloittamaan.


* Tallentavan boksin myötä olemme mieheni kanssa hurahtaneet dokumentteihin. Boksilla odottaa muistaakseni nelisenkymmentä dokkaria vaikka minkälaisista aiheista, naisen orgasmeista tähtieteteen historiaan ja Neuvostoliiton elämään.

Mistähän keksisi ajan katsoa ne kaikki?

16.1.2010

Ääniä menneisyydestä

Olen ääniherkkä ihminen. Siis siinä mielessä, että yhdistän äänet tapahtumiin ja saan palautettua paljon muistoja mieleen äänien avulla. Samalla mieleen palaa ympäristö, tuoksut, tunnetilat, mahdollisesti jopa se, mitä olin juuri silloin tekemässä. Yhdistän siis voimakkaasti muistoni ääniin, ja varsinkin musiikkiin.

Esimerkiksi Paradision hirveä renkutus Bailando on kesäpäivä laiturilla, tikkuja takapuolessa, sorsaperhe kärkkymässä pullaa. Karl Jenkinsin Adiemuksen läpilyöntihitti on myöhäiset illat Tuntemattoman sotilaan seurassa, ystävältä saatu marmorikynttilän tuoksu. Camille Saint-Saënsin Urkusinfonian ensimmäinen osa puristaa rintaa ja on muistutus eletystä elämästä, ajanjaksosta joka on jo ohi, Tsaikovskin neljännen ensimmäinen osa taas saa suoraan itkemään.

*****

Jäin tässä näitä pätkiä kuunnellessani miettimään, milloin pystyisin kuuntelemaan itselleni merkittäviä (klassisia) kappaleita ilman ahdistavaa menetyksen tunnetta. Ehkä joskus, ehkä en koskaan...

13.1.2010

Talvi




Aivan huikeaa liikuskella ulkona, kun Kehä 3:n sisäpuolella on kerrankin kunnon hanget.

  



Talvi. ♥

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...