30.10.2011

Hyvät äidit ja huonot äidit

Kukaan tuskin on välttynyt keskustelupalstoilla ja Facebookin statuksissa leviävältä iltapaskalinkiltä. Se, ja muutama viikko sitten julkaistu Erja Rusasen haastattelu ovat tuoneet jälleen uutta pontta iänikuiseen kotihoito vs. päiväkoti -vääntöön. Sen sijaan, että äidit järjestäytyisivät tekemään asialle jotain, sorrutaan taas kerran ja kerta toisensa jälkeen ninamikkosmaiseen suuvaahdossameuhkaamiseen ja toisten syyttelyyn.

Keskustelun sävy on vuodesta toiseen yhtä turhauttava. Pari vuotta sitten professori Liisa Keltikangas-Järvinen jo totesi, että niin kauan kun äidit tappelevat verissäpäin kiiltävimmästä sädekehästä, ei päivähoidon laadulle tarvitse tehdä yhtään mitään. Meno ei ole muuttunut yhtään mihinkään. Ja vaikka molemilla tahoilla osataan mennä henkilökohtaisuuksiin ja käyttää rumaa kieltä, en kaikkien näiden internetin ihmemaassa viettämieni vuosien aikana ole törmännyt yhtä tuomitsevaan rintamaan kuin vannoutuneet kotiäidit.

23.10.2011

Makkaramyssy

Ystävän typykkä sai hiippapipon, poitsulle meni makkaramyssy (jonka voi nyt julkaista, kun se on käyttäjälleen toimitettu). Hauska sekin. Kaksinkertaisesta reunasta tulee paksu ja lämmin, ja itse alareuna pysyy erittäin siistinä. Tykkään kovasti!

Lapsi halusi välttämättä tulla kuvatuksi majassa.

19.10.2011

Tukemisesta, syyllisyydestä ja äideistä

Viime aikoina on kuohunut aika lailla suuntaan jos toiseen. On kerrottu jämeriä mielipiteitä niin rintamaidon ja korvikkeen samanarvoisuudesta kuin siitäkin, miten päiväkoti on vaarallinen paikka. Seuranneessa live- ja nettikeskustelussa on niin kiillotettu omaa sädekehää, haukuttu muita, korostettu lapsuuden merkitystä, nimitelty eri mieltä olevia niin kivikautisiksi, fanaatikoiksi, lapsestaan välittämättömiksi, syyllistäjiksi kuin puhtaasti hulluiksikin.

Pohdin jokin aika sitten erään äidin kanssa, että on olemassa kaksi aihetta, joista on mahdotonta puhua ilman riitaa: imetys ja päivähoito. Se kuuluisa "joku joskus jossain" on sanonut, ettei ihmistä voi syyllistää, vaan ihminen syyllistyy jos on syyllistyäkseen. Lauseessa lienee totuuden siemen siinä mielessä, että ihmistä on vaikea syyllistää asiasta, jossa hän kokee vakaasti olevansa oikeassa ja toimivansa oikein. Sekä imetyksessä että päivähoidossa on kuitenkin mukana niin valtava määrä vaihtelevaa asiantuntijatietoa ja "asiantuntijatietoa" tunteista ja mielipiteistä puhumattakaan, että siinä pyörityksessä vähemmästäkin ahdistuu.

18.10.2011

Hyvää imetysviikkoa!

Nyt vietetään kansainvälistä imetysviikkoa:


Kansainvälinen imetyssymboli
Kansainvälinen imetysviikko Pohjoismaissa 17.–23.10.2011. Yhteistyö edistää, suojelee ja tukee imetystä. Imetyksestä puhuminen on tukea, tietoa ja ohjausta. Imetysviikolla 2011 puhumme imetyksestä vauvalle hiljaa sylissä, äitiä ja perhettä ohjaten ja tukien, yhteisöissä ja kohtaamisissa tietoa jakaen. Teeman Puhu imetyksestä - Talk to ME! on valinnut The World Alliance for Breastfeeding Action (WABA), joka on Maailman terveysjärjestö WHO:n läheinen yhteistyöorganisaatio. (Imetyksen tuki ry)




Aiheeseen liittyen ja viime viikon tekstiäni sivuten:

Mitä ajatuksia imetys herättää teissä, hyvät lukijat?

14.10.2011

Vaaleanpunaista

Tänään vietetään Roosa nauha -päivää. Päivä on Syöpäsäätiön rintasyöpätietouden edistämispäivä, jolloin on perinteisesti laitettu takinliepeeseen roosa nauhasykkyrä ja puettu vaaleanpunaista päälle. Digiytyneemmät ovat lykänneet myös FB-profiiliinsa nauhankuvan ja linkin Roosa nauha-sivuille.

Pukeutuminen on kivaa ja nauhat ihan jees, mutta varsinaista apua voi antaa lahjoittamalla. Se käy parilla klikkauksella esim. täällä. On muuten huomattavasti parempi tapa edistää rintasyöpätietoisuutta ja -tutkimusta kuin ne hassunhauskat feissarikiertokirjeet.

Tänä vuonna teemana on Periytyvä rintasyöpä. Rintasyöpä on yleinen tauti, mutta varsinaista perinnöllistä rintasyöpää siitä on vain pienehkö osa, noin 3-5 prosenttia. Perinnöllisen rintasyöpäalttiuden kantajia on tähän mennessä tunnistettu Suomessa noin 400.  Rintoja voi ja kannattaa tutkia itse, eikä luottaa kumppanin käsituntemuksiin. Lisätietoa ja kuvalliset ohjeet esim. ProMama ry:n sivuilla.

(Tämä oli muuten viesti numero 400. Onneksi oli ihan asiaa eikä höpöhöpöä.)

The Feathered Bunch

Suomalaisen Rovion julkaisema Angry Birds -peli on ilmiö. Ihmiset koukuttuvat sinkoamaan vihaisia lintuja päin röhkiviä possuja, ja pelistä on julkaistu jo useampikin versio. Meidän perheessämme paras pelaaja on viisivuotias, joka vetää suvereenisti High Scoreja niin isin puhelimella kuin äidin iPadillakin.


Pig - Possu, langanmenekki 44g.

13.10.2011

Tissi vai tölkki?

Helsingin Sanomien Vieraskynän 12.10. otsikossa lukee, että korvike ja rintamaito ovat pitkälti samanveroisia. Kyse on pelkästä ravitsemuksesta, mutta otsikko on provosoiva ja tunteita herättävä. Lienee sanomattakin selvää, että aihetta pyöritetään aikamoisella myllyllä pitkin keskustelupalstoja ja blogimaailmaa, ja ilmaisut ovat varsin kirjavia. Kirjoittaja on professori ja lastentautien erikoislääkäri, ja varmasti oman alansa arvostettu asiantuntija. Imetyksen asiantuntija hän kuitenkaan ei ole, eikä häntä sellaisena tule pitää.

8.10.2011

Synttärihiippa

Ystävän typykkä täytti viisi vuotta, sitä on hyvä juhlistaa pipolla, eikö vain? 


6.10.2011

Ensimmäinen sana on isä

Jatketaan vanhoilla ihmettelyillä edellisen postauksen hengessä - vanhoilla siis siinä mielessä, että ne ovat pysyneet ihmettelyn aiheena oikeastaan tämän koko viiden vuoden ajan.

Aina aika ajoin äitien keskustelupalstoilla mietitään sitä, kenelle luotettavalle hoitajalle lapsensa uskaltaisi jättää. Todella monen ensimmäinen vastaus on isä. On tietysti mieltä lämmittävää, että äidit kokevat isän luotettavaksi hoitajaksi, mutta kamoon! Ei isä ole hoitaja, hän on lapsen toinen vanhempi. Isän ei tulisi olla hoitajalistalla ykkösenä, hänen ei tulisi olla hoitajalistalla lainkaan.

2.10.2011

Muutoksen pelko

Selasin bloggerin tekstiarkistoa läpi, ja törmäsin tämän tekstin luonnokseen. Se on kirjoitettu 20.1. 2009, enkä voi väittää mielipiteeni tai ihmetykseni tässä matkan varrella muuttuneen kovinkaan paljoa.

*****

Yksi lapsiin (vauvoihin) liittyvä asia jaksaa ihmetyttää kerta toisensa jälkeen. Niin monelta taholta saa kuulla lauseita "lapsen tulo ei muuta elämää" tai "minä en ainakaan halua heräillä öitä" tai muuta vastaavaa. Ja kuitenkin siihen vauvan tuloon uhrataan aikaa: sisustetaan lastenhuonetta, ostetaan vaatteita, vertaillaan turvaistuimia ja tilataan juuri Oikean Väriset ja Malliset vaunut kaikilla lisävarusteilla. Mutta näytelmän päähenkilö eli vauva jää jotenkin sivuosaan; jälkeläistä odotetaan saapuvaksi täyttämään estradilla se paikka, jonka vanhemmat ovat käsikirjoittaneet ja huolella valmistelleet. Hämmästyttävän vähän perehdytään vauvan kehitykseen, imetykseen, tarpeisiin.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...