29.5.2011

Kirjakekkonen

Laitoin tämän ohjeen Ravelryn jonoon varmaan vuosi sitten. En ole kovin virkkuukoukku-yhteensopiva, mutta lätsäpipon myötä lämpenin hieman. Ajattelin siis testata pikkuista jämälankaohjetta.

Kekkonen otti ja vei sydämen.

28.5.2011

Synttärilätsä

Lupasin taannoin ystävälleni, että teen hänen lapselleen lätsän lahjaksi. Lapsi itse oli toivonut jotain legohirviöbakuganhärpäkettä, mutta niiden ostaminen on niin vastoin periaatteitani, ettei niska siihen taipunut. Otin siis koukun kiltisti käteen ja ryhdyin hommiin. Ohjeen bongasin Villa Kianalta, joka oli löytänyt kaappien kätköistä vanhoja käsityölehtiä.

21.5.2011

Kannustamisen sietämätön vaikeus

Maaliskuussa Imetyksen tuki ry piti kevätkokouksensa yhteydessä tukiäitien keskusteluhetken, johon oli pyydetty alustajaksi Suomen virallinen imetysguru Ritva Kuusisto. Ritva puhui perheiden imetyskulttuurista ja vertaistuesta, ja vertasi imetystä maratoniin. Alustus palasi elävästi mieleeni, kun töissä satuin selaamaan uusinta Fit-lehteä, ja bongasin sieltä tsemppilistan juoksua koskien.

Fit 6/2011

Ritvaa mukaillen: kuinka monelle tulisi mieleen mennä kesken maratonin huikkaamaan irvistävälle juoksijalle, jotta "tule nyt pois sieltä, mitä sinä vielä juokset, penikkatauti iskee, ihan hikinenkin olet, lopeta nyt kesken, jos se on noin raskasta."  Mutta mitä imetyksen keskellä saa äiti kuulla, jos hän erehtyy  valittamaan väsymystään tai tissitakiaisen tiuhaa yötankkaamista?

Niinpä niin.
Renate Dorrestein: Lainaa vain
Pidän kovasti Dorresteinin tyylistä. Hänellä on kyky käsitellä vaikeitakin asioita huumorin ja pienen pirullisuuden kautta niin, että tabuille tulee nauraneeksi ihan huomaamattaan. Ihastuin kirjailijaan jo pari vuotta sitten, ja vaikka tämäkin opus on tietynlaista hömppää, siinä on vakava pohjavire.

Mitä tarkoittaa (riittävä) vanhemmuus? Mitä on äitiys? Mitä on ihmisarvo? Onko uusi mahdollisuus mahdollista? Dorrestein käsittelee näitä kaikkia lempeän ironisesti ja oivaltaen. Päällimäiseksi minulle jäi Igorin kanssa jaettu ihmetys: miksi ilmiselvistä asioista tehdään yleensä niin perhanan vaikeita?

11.5.2011

Inger Frimansson: Rotanpyytäjä
Mitä tapahtuu, kun pettää toisen luottamuksen? Minkälaisia jälkiä ihmisen mieleen jättää nöyryytys ja elämän rikkoutuminen? Mikä saa ihmisen pettämään itseään? Rotanpyytäjän juoni pyörii ihmisen heikkouksien keskellä. Huono itsetunto, katkeruus, kateus, pettymys, alemmuudentunne ja yksin jäämisen pelko ovat niitä voimia, jotka tarinan henkilöitä liikuttavat. Keskuksena on kuoleva mies, liikkuvina voimina kaksi naista, taustalla muutama selittävänä rekvisiittana toimiva henkilö.

Kirja on ihan viihdyttävä pieni rikospätkä, mutta ei sykäytä minua sen kummemmin. Tarina periaatteessa toimii, henkilöt ovat suurimman osan ajasta uskottavia, ja tietyllä tavalla loppuratkaisussa on jonkinlaista sovittamisen henkeä. Rotanpyytäjää ei kuitenkaan tee mieli lukea uudestaan, eikä se erityisemmin jää mieleen. Toisaalta olisi mielenkiintoista tietää, mikä on ollut kirjailijan motiivi, kun hän on tehnyt kaikista tarinan henkilöistä joko ärsyttäviä tai säälittäviä.

6.5.2011

Ron McLarty: Polkupyörällä ajamisen taito
Joskus törmää kirjaan, joka jättää vain lämpöisen tunteen ja suuren myötätunnon päähenkilöä kohtaan. Tämä kirja on sellainen.
Smithy Ide on reilusti ylipainoinen, elämässän paikoilleen jämähtänyt ja alkoholisoitunut keski-ikäinen mies, jota piinaa psyykkisesti sairaan sisaren kanssa vietetty aika. Vanhempien kuolema sysää liikkeelle tapahtumaketjun, jonka tuloksena Smithy pyöräilee Amerikan halki noutamaan sisarensa ruumista. Matka alkaa kännisenä päähänpistona, mutta se muuttuu pian oman itsensä etsimiseksi ja löytämiseksi.

Olen kirjan kansitekstistä eri mieltä: Tarina on taviksen on the road-romaani, mutta luuserin kirjaksi en tätä sanoisi. Luuseri on ihminen, joka ei edes yritä tehdä tai ymmärtää, Smithy yrittää, tekee ja lopulta ymmärtää. Ja se tarkoittaa, ettei hän ole luuseri.

5.5.2011

Bernard Malamud: Jumalan armo
Juutalainen paleontologi Calvin Cohn kokee yllätyksen, kun hän jää ainoana ihmisenä eloon suuresta vedenpaisumuksesta, jonka Jumala nostatti maailmaan kyllästyttyään ihmiskunnan tekosiin. Cohn yrittää selvittää Jumalalta miksi näin on, mutta saa vastauksiksi vain kryptisiä lauseita ja pahoittelevan toteamuksen siitä, että Jumala oli tehnyt mokan - oikeasti Cohnin pitäisi olla kuollut. Merentutkimusaluksella matkustava Cohn löytää seurakseen simpanssin, joka myös on mystisesti selviytynyt mullistuksesta. Yhdessä he löytävät yksinäisen saaren, asettuvat sille asumaan ja yrittävät jatkaa elämäänsä. Jostain saarelle päätyy muitakin apinoita, ja tuloksena on jonkinlainen hatara sivilisaation yritelmä.

1.5.2011

Mario Reading: Nostradamuksen aikakirjat
Y2K:n jälkimainingeissa erilaisilla maailmanlopun ennustuksilla on kysyntää. Vielä jos ne ennustukset saa jotenkin nivottua salaseuroihin, uskontoon ja aatelissukuihin, ollaankin mukavasti Hollywood-tunnelmissa. Nostradamuksen ennustukset ovat viimeisen vuosikymmenen aikana saaneet kovasti lisää kiinnostusta, ja hollilla oleva vuosi 2012 on mayojen maailmanloppu - joskin maailma ei ilmeisesti lopukaan, vaan sykli alkaa alusta. Mikä on sinänsä harmillista, sillä apokalypsi on paljon raflaavampaa kuin uusi alku.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...