Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys
Tämä kirja oli osastoa "klassikkoja kirjahyllystämme". Huikea opus, jonka pariin on palattava varmasti myöhemmin uudestaan. Buendíojen suvun vaiheet etenevät hengästyttävänä maagisen realismin ryöppynä, jota ahmii eteenpäin sivu toisensa jälkeen. Vaikka kieli on ylitsepursuavan rönsyilevää ja maalailevaa, se ei ole puuduttavaa tylsästä puhumattakaan! Tätä oli ilo lukea.
Sukusaaga tuntuu kiertyvän vahvojen naisten ympärille. Historia toistaa itseään, ja vain suvun matriarkka ikätovereineen näkee muutoksen ja pysyvyyden. Kun heistä aika jättää, Macondon tilassa näkyy välitön rappeutuminen - ikään kuin naiset olisivat kylän kantava voima. Miehet kantavat sukupolvi sukupolven jälkeen samoja nimiä, ja niin ulkonäön kuin persoonallisuudenkin piirteet vaikuttavat kertautuvan yhä uudestaan ja uudestaan, mikä kieltämättä hieman hankaloitti tarinan seuraamista - oli ajoittain vaikeaa hahmottaa, kenestä Aurelianosta nyt olikaan kyse...
Kirjan on sanottu kuvaavan Kolumbian lähihistoriaa. Luulenkin, että saisin tarinasta paljon enemmän irti, jos ennen seuraavaa lukukertaa kävisin läpi Kolumbian historiaa ja henkilöitä. Toisaalta kolumbialaiseen kulttuuriin tutustuminen auttaisi ymmärtämään kirjan henkilöhahmojen välistä dynamiikkaa ja naisten merkitystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jaa ajatuksesi, sana on vapaa. :)