24.3.2010

Charlaine Harris: Dead Until Dark
Päädyin lainaamaan ja lukemaan kyseisen opuksen katsottuani pari jaksoa True Bloodia ja kuunneltuani luokkakaverini hehkutusta. Kirjahan on ensimmäinen osa Sookie Stackhouse-sarjaa, johon HBO:n hittisarja perustuu, ja tietyllä tavalla sen kyllä huomaa. Itse tarinassa ei ole mitään originaalia: valkoinen, keskiluokkainen, hyvän perheen tyttö tuntee itsensä syystä tai toisesta ulkopuoliseksi, eikä deittaile miehiä. Kaupunkiin saapuu erikoinen, kiehtova, vaarallinen, "muun väen" mies (tässä tapauksessa vampyyri), joka herättää tytön huomion, ja tuloksena on romantiikkaa, taistelua, sydänsuruja ja uusi elämä. Been there, seen that, got the t-shirt.

Kirja ei tuo vampyyriloreen pätkääkään mitään uutta, vaan toistaa vanhaa kaavaa, tuttua jo Anne Ricelta yli kolmenkymmenen vuoden takaa ja kansantaruina varmaan aikojen alusta. Kohderyhmä huomioon ottaen kaava ei ole mikään ihme: komeat, vaaralliset, seksikkäät miehet herättävät yleensä intoa 15-30 naisissa, joille perusvamppisadut on suunnattu. Vampyyrigenre taitaa olla vielä tiukemmin rajattua kuin fantasia, joka kuitenkin tarjoaa muitakin mahdollisuuksia kuin miekka ja magia -high fantasy.

Eipä sillä, ihan kohtuullista ja viihdyttävää luettavaa tuo reilu 300 sivua oli, mutta mitään mieleenpainuvaa ja erityistä se ei tarjonnut.
(Paitsi tietysti True Bloodin vampyyri-Bill on varsin mukavaa katseltavaa...)

*****

Hienoisena kuriositeettina mainittakoon, että sarjassa ainoa vampyyreihin tarttuva veritauti on nimeltään hepatiitti D, mutta kirjassa se on Sino-AIDS. Olisi mielenkiintoista tietää perustelut nimenvaihdokselle - haiskahtaako AIDS liikaa seksitaudilta, kun taas hepatiitti viittaa huumeisiin? Mene ja tiedä.

2 kommenttia:

  1. Ekan kauden parit jaksot katselin muutama kuukausi sitten, bill <3 mutta tylsää se silti oli, eikä kirjakaan ole vielä ainakaan kiinnostanut aloittamaan.

    VastaaPoista
  2. Joo, perushömppäähän tuo on.

    BTW, hienoinen googlaus tuotti tuloksen Sino-AIDS -kysymykseen: sino viittaa kiinaan, eikä ilmeisesti sarjassa haluttu osoittaa sormella.

    Hupaisaa muuten sekin, että kirjassa on myös ylipainoisia ihmisiä, perijenkkiläiseen tapaan tv-sarjan ihmiset ovat toki trimmattuja ja kauniita jok'ikinen. :D

    VastaaPoista

Jaa ajatuksesi, sana on vapaa. :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...