Lapset ja tv lienee tunteita herättävä ikuisuusaihe siinä missä makeansyönti, imetys, perhepeti tai vastaava. Olen erinäisiä keskusteluja seuratessani huomannut, että tässä(kin) on selkeät koulukuntaerot: toisissa perheissä tv on liki aina auki ja lapsi saa katsoa lähes mitä haluaa, toisissa perheissä tv on lähes aina kiinni, ja lapsen tv:n katselua sensuroidaan tiukalla kädellä.
Ja sitten on tietysti ne perheet, joissa ei ole koko toosaa lainkaan.
On mielenkiintoista huomata, miten voimakkaita reaktioita sensurointi aiheuttaa. Lapsensa tv-tarjonnalle altistumista rajoittava vanhempi huomaa pian olevansa ristikuulustelussa, jossa saatetaan herkästi kyseenalaistaa jopa vanhemman omaa tunteidenhallintaa ja kypsyyttä, jos viisivuotias ei saa edes Salattuja Elämiä katsoa. Ihan kuin lapsi jäisi jostain olennaisesta paitsi, jollei saa istua katsomassa ilta toisensa perään olohuoneessa ohjelmia, jotka eivät ole alle kouluikäiselle tarkoitettuja. Esimerkiksi taannoinen
salkkareiden kohujakso aiheutti hillittömän vellonnan, ja sarjan tekijöiden päitä vaadittiin vadille siitä, kun pienet lapset järkyttyivät jakson tapahtumista.
Oikeasti.
Olisi mielenkiintoista kuulla rajoittamista vastustavilta pitävää argumentaatiota sille, miksi vaikkapa nelivuotiaan pitäisi saada katsoa salkkareita tai millä logiikalla esim. House olisi kuusivuotiaalle sopivaa iltapuhdetta. Minä en nimittäin ymmärrä. En käsitä, miksi alle kouluikäisen (tai alaluokkalaisen) pitäisi saada iltoihinsa sisältöä katsellen ihmisten leikkelyä, rikossarjoja, pettämistä, jättämistä, riitelyä ja juonittelua. Englanninkielisyys ei ole hyvä perustelu, sillä kuvat näkyvät kuitenkin, ja pelkkien kuvien perusteella voi koko tilanteesta jäädä lähinnä hämmennys päälimmäiseksi tunteeksi. Pahimmillaan ikäkaudelle sopimattomat ohjelmat voivat aiheuttaa painajaisia ja pelkoja.
Kukkahattuiluleimankin uhalla minun on vaikea sulattaa sitä, että ohjelmat toimisivat jonkinlaisena "karaisuna" tai että lapsi kasvaisi peloistaan ennen pitkää ohi. Varmasti kasvaisi, en sitä hetkeäkään epäile, mutta miksi yleensäkään altistaa lapsi asioille, jotka eivät ole hänelle tarpeellisia? Kas kun minusta ajatus salkkareiden tarpeellisuudesta nelivuotiaalle on lähinnä naurettava.
Lopuksi voisin disclaimerina todeta, etten ole eläissäni katsonut yhden yhtä kokonaista salkkarijaksoa. Pätkiä kylläkin, joten tiedän minkälaisesta kurasta on kyse. Käytän sitä vain esimerkkinä, koska se sopii aiheeseen loistavasti.