17.10.2009

Liskoja ja kärmeksiä




Käväisimme eilen Tropicariossa, trooppisessa eläintalossa liki keskellä Helsinkiä. Paikka oli minulle uusi, vaikka siitä onkin ohi tullut mentyä monet kerrat.




Tropicarioon pääsee varsin näpsäkästi niin bussilla kuin ratikallakin, eikä Sörnäisten metroasemaltakaan kovin pitkä kävelymatka ole. Tila on pieni, mutta nähtävää käärmeissä, liskoissa ja muutamassa hämähäkissä sekä parissa muussa elikossa riittää yllin kyllin.



Lasien takaa tuijoteltiin...
















...oltiin kääryleellä...














...näytettiin kieltä...



(Tämä varaani oli koko perheen lemppari. ♥)






...tai oltiin piilossa.




Nämä karvakaverit eivät sykähdytä sitten millään lailla, tunnustaudun enemmän käärmeihmiseksi. Mutta pakkohan niitä oli kuvata, kun 10cm päähän pääsi.





Punakorvakilppareitakin oli yksi altaallinen.



Jättikäärmeet olivatkin sitten ihan oma lukunsa. Sivujen mukaan Tropicariolla on Pohjoismaiden suurin jättiläiskäärmeiden kokoelma.


Allaoleva kuningasboa oli pienimmästä päästä - kokoverrokkina kolmivuotias poikamme... (Tarkennus; kuvassa on kaksi käärmettä.)




Tämän kaverin loosilla oli kokoa suurinpiirtein olohuoneemme verran.




Tämän madon merkkiä en muista, mutta puunrungon paksuudesta voi hahmottaa, kuinka isosta käärmeestä on kyse.



****


 

Reissu oli oikein mukava ja lapsella riittää puhuttavaa käärmeistä varmaan vielä pitkään. Varaanien ja jättikärmeiden luona olisi viihtynyt vaikka kuinka pitkään, joten tuonne pitää varmasti vielä palata takaisin. Jos seuraavalla kerralla ottaisi mukaan ystävän dinoihin hurahtaneen pojan... ;)

11.10.2009

Syksy



Kuvaaminen on jäänyt viime aikoina harmittavan vähälle. Osin syynä on hyvän putken puute, osin ajanpuute, suurimmilta osin kuitenkin laiskuus. Tänään huomasin, miten paljon se harjoituksen puute vaikuttaa, sillä tuntui, etten millään saa mitään otetta mistään. Kirkas auringonpaiste vaikeutti tilannetta omalta osaltaan, sillä en vieläkään oikein osaa käyttää kamerani säätöjä kunnolla.
No, mitäpä tuosta. Sai sieltä lenkiltä pari näpsyä talteen kuitenkin.





Pirjo Saarnia: Irti makeanhimosta
Vähemmän rasvaa, enemmän kuituja, blaa blaa blaa. Älä syö suklaata lounaaksi, syö ruokaa, blaa blaa blaa. Jos olet tunnesyöjä, mieti miksi syöt, blaa blaa blaa...

Kirja on raflaavasti päällystetty haukatun suklaalevyn näköiseksi, mutta siihen se raflaavuus sitten jääkin. Toistetaan itsestäänselvyyksiä sivutolkulla, selostetaan vanhoja asioita uusin sanoin. Mitään uutta tuo kirja ei kerro, eikä se ole edes kovin hyvin kirjoitettu. Mutta pitihän sekin lukea, kun sitä taannoin niin kovasti hehkutettiin.
Hukkaan heitettyä aikaa, sanon minä.
Philip Roth: Portnoyn tauti
Sain vihdoin viimein rämmittyä Philip Rothin teoksen läpi. Kirja on omasta kirjahyllystä mieheni suosituksesta napattu, mutta täytyy sanoa, että tällä kertaa meni metsään. Kirja on amerikanjuutalaisen lakimiehen tilitystä omasta, tukahduttavasta elämästään, jossa hän yrittää päästä dominoivan äitinsä otteesta uppoutumalla seksuaalisiin räävittömyyksiin. Kirja on psykoanalyytikon sohvalla tapahtuvaa tajunnanvirtaista vuodatusta, josta ei saa otetta ja joka tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan - kuten tajunnanvirran on toki tarkoituskin. Päähenkilö yhdistää oman ahdistavan lapsuutensa myöhempiin ihmissuhdeongelmiinsa, ja kirja itsessään onkin liki oppikirjamainen freudilainen tilitys. (Tästä herää lähinnä kysymys, oliko Freudin psykoanalyysin juuret hänen omassa tukahduttavassa juutalaisessa kasvatuksessaan...)

Portnoyn tautia on sanottu amerikanjuutalaisen yhteiskunnan tulkiksi, lisäksi olen kuullut sanottavan, että se edelleen kuvaa juutalaista kulttuuria oikein. Minuun kirja ei kyllä kolahtanut millään tavalla, mutta tulipahan luettua kuitenkin.

8.10.2009

Taikalaatikon tarinoita

Lapset ja tv lienee tunteita herättävä ikuisuusaihe siinä missä makeansyönti, imetys, perhepeti tai vastaava. Olen erinäisiä keskusteluja seuratessani huomannut, että tässä(kin) on selkeät koulukuntaerot: toisissa perheissä tv on liki aina auki ja lapsi saa katsoa lähes mitä haluaa, toisissa perheissä tv on lähes aina kiinni, ja lapsen tv:n katselua sensuroidaan tiukalla kädellä.
Ja sitten on tietysti ne perheet, joissa ei ole koko toosaa lainkaan.

On mielenkiintoista huomata, miten voimakkaita reaktioita sensurointi aiheuttaa. Lapsensa tv-tarjonnalle altistumista rajoittava vanhempi huomaa pian olevansa ristikuulustelussa, jossa saatetaan herkästi kyseenalaistaa jopa vanhemman omaa tunteidenhallintaa ja kypsyyttä, jos viisivuotias ei saa edes Salattuja Elämiä katsoa. Ihan kuin lapsi jäisi jostain olennaisesta paitsi, jollei saa istua katsomassa ilta toisensa perään olohuoneessa ohjelmia, jotka eivät ole alle kouluikäiselle tarkoitettuja. Esimerkiksi taannoinen salkkareiden kohujakso aiheutti hillittömän vellonnan, ja sarjan tekijöiden päitä vaadittiin vadille siitä, kun pienet lapset järkyttyivät jakson tapahtumista.
Oikeasti.

Olisi mielenkiintoista kuulla rajoittamista vastustavilta pitävää argumentaatiota sille, miksi vaikkapa nelivuotiaan pitäisi saada katsoa salkkareita tai millä logiikalla esim. House olisi kuusivuotiaalle sopivaa iltapuhdetta. Minä en nimittäin ymmärrä. En käsitä, miksi alle kouluikäisen (tai alaluokkalaisen) pitäisi saada iltoihinsa sisältöä katsellen ihmisten leikkelyä, rikossarjoja, pettämistä, jättämistä, riitelyä ja juonittelua. Englanninkielisyys ei ole hyvä perustelu, sillä kuvat näkyvät kuitenkin, ja pelkkien kuvien perusteella voi koko tilanteesta jäädä lähinnä hämmennys päälimmäiseksi tunteeksi. Pahimmillaan ikäkaudelle sopimattomat ohjelmat voivat aiheuttaa painajaisia ja pelkoja.

Kukkahattuiluleimankin uhalla minun on vaikea sulattaa sitä, että ohjelmat toimisivat jonkinlaisena "karaisuna" tai että lapsi kasvaisi peloistaan ennen pitkää ohi. Varmasti kasvaisi, en sitä hetkeäkään epäile, mutta miksi yleensäkään altistaa lapsi asioille, jotka eivät ole hänelle tarpeellisia? Kas kun minusta ajatus salkkareiden tarpeellisuudesta nelivuotiaalle on lähinnä naurettava.


Lopuksi voisin disclaimerina todeta, etten ole eläissäni katsonut yhden yhtä kokonaista salkkarijaksoa. Pätkiä kylläkin, joten tiedän minkälaisesta kurasta on kyse. Käytän sitä vain esimerkkinä, koska se sopii aiheeseen loistavasti.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...