Lionel Shriver: Poikani Kevin
Miten käsitellä vanhemmuutta jos inhoaa omaa lastaan jo hänen syntymästään lähtien? Miten olla äiti, jos oppii jopa vihaamaan lastaan ajan kuluessa ja huomaa olevansa ajatustensa kanssa yksin? Miten selviytyä elämässä sen jälkeen, kun oma lapsi tappaa 11 ihmistä?
Poikani Kevin ei ole helppoa luettavaa. Se ei ole viihdyttävä, ei mukava, ei mukaansatempaava. Se on jopa vastenmielinen kirja, jossa vanhemmuutta ja äitiyttä viipaloidaan pieniksi paloiksi säästämättä ketään. Sen kuitenkin lukee ahmimalla loppuun asti, sillä teksti on raadollisessa rehellisyydessään koukuttavaa.
Tämän jälkeen en enää katso lapsia samalla tavalla kuin ennen. Enkä itseäni.
(Lisäys: Kirsi Piha tekee kirjan teemoista aika hyvin selkoa Lukupiiri-blogissaan. Älä lue, jollet halua spoilaantua.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jaa ajatuksesi, sana on vapaa. :)