Minun oli varmaan kymmenisen vuotta silkka mahdottomuus lukea liikkuvassa bussissa tai autossa mitään, sillä tuloksena oli hirvittävän paha olo. Junassa lukeminen onnistuu kyllä, mutta en nykyään kulje junalla kouluun enkä töihin. Olikin suunnaton autuus tajuta varovaisen kokeilun jälkeen, että nykyään pystyn lukemaan bussissa, ainakin jos kuuntelen samaan aikaan musiikkia.
Tunnin verran lukuaikaa päivässä! Taivas! Autuus!
Steven Hall: Haiteksti
Parin-kolmen päivän työmatkalla tuli luettua tämä ihmeellisyys. Todella erikoinen kirja. Ajatus käsittellisestä maailmasta ja siellä elävistä olennoista on jotakin aivan uutta, vaikkakin veikkaan Hallin lukeneen Platoninsa aikoinaan. Väistämättä tuli mieleen yhteyksiä Matrix-elokuvaan, mutten tiedä onko se tahallista vai tahatonta. Kuitenkin Mycraft Ward -niminen joka puolelle maailmaa leviävä entiteetti on liian selvä viittaus ollakseen sattumaa, ja muutoinkin kirjasta huokuu selvä kritiikki tietoyhteiskuntaa kohtaan. Kuinka järjettömän paljon informaatiota me tarjoamme itsestämme julkiseen levitykseen erilaisten verkostojen, Facebookin, galluppien, blogien (hah) ja jopa lehtitilausten muodossa? Kuinka helppoa meitä onkaan seurata ja kuinka äärettömän vaikeaa meidän olisi kadota, jos sitä tahtoisimme.
Kirjan elokuvaoikeudet on myyty, mutta en oikeastaan tiedä haluaisinko nähdä Haitekstiä elokuvana. Mielestäni se on aivan liian monitasoinen ja lukijan mielikuvitukseen nojaava voidakseen tehokkaasti toimia pelkkänä kuvallisena esityksenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jaa ajatuksesi, sana on vapaa. :)