27.12.2008

Luita ja muita


Seikkailimme tänään Luonnontieteelliseen museoon. Tämä oli minulle ja pojalle ensimmäinen vierailu, miehelle sen sijaan museo on jo tuttu paikka. Tykkäsin kovasti, pitää ehdottomasti tulla uudestaan sitten, kun lapsella on vähän enemmän ikää ja keskittymiskykyä.


Esillä oli museorakennuksen historiasta kertova Kirahveja kimnaasissa-näyttely, jossa oli näytillä mm. museon ensimmäisiä täytettyjä eläimiä, ja kuuluisa kaksipäinen vasikka.





Lisäksi tarkastimme pysyvät näyttelyt:
Luut kertovat (aivan ihana, luurangot ovat kovin kiehtovia!)...








...elämän synnyn pähkinänkuoressa kartoittava Elämän historia...









...sekä Suomen eläin- ja kasvikunnasta kauniisti kertova Suomen luonto.






Ensi kerralla tosin aion kuvata jalustan kanssa, ilman selässä heiluvaa apuriapinaa...

7.12.2008

"Odotas vain"

Kun useamman lapsen äiti kertoo kokemuksistaan, häntä kuunnellaan tarkasti ja kunnioittaen, sillä hänellä on Kokemusta. Kun yhden lapsen äiti kertoo kokemuksistaan, häntä kuunnellaan hienoinen hymynkare suupielessä ja hymähdetään, "Odotas vain, kyllä sinäkin sitten opit, kun..."

Miksi ihmeessä?

Eihän yhden lapsen äiti toki voi tietää, miltä tuntuu raskauspahoinvoinnin kourissa kaitsea uhmaikäistä tai riidellä murkun ja ekaluokkalaisen kanssa vauvaa imettäessä. Mutta on ihan yhtä mahdollista, että yhden lapsen äidillä on enemmän kokemusta koliikista, allergioista, tahtoiästä ja jaetusta vanhemmuudesta kuin usean lapsen äidillä. Toisaalta, ainokaisen äidillä voi olla päivitetyt tiedot vauvan kehityksestä, ravitsemussuosituksista, liikenneturvasta ja vakuutuksista, joille usean lapsen äiti huitaisee kädellä, "onhan noita kaiken maailman, hyvin on tähänkin asti pärjätty."

Pohdin idealismin menetystä maaliskuussa, ja se nousi tässä jokunen aika sitten uudestaan mieleeni, nyt hieman toisesta näkökulmasta. Tottakai on selvää, että lapset ovat erilaisia, ja useamman lapsen vanhemmat joutuvat sumplimaan vanhemmuuttaan erilaisilla tavoilla, mutta eihän se tarkoita yhden lapsen vanhempien olevan jotenkin vähempiarvoisia. Kokemuksen määrä ei välttämättä ole suoraan verrannollinen viisauteen.

Voin ihan reilusti myöntää, että tämä asia nyppii. Minua suoraan sanottuna vituttaa, että ajatusteni ja kokemusteni yli kävellään, ja että mielipiteideni väheksyminen perustellaan toteamalla jotain ylimalkaista uusista kirjoista. En pidä siitä, että minuun suhtaudutaan alentuvasti - varsinkaan jonkun noin typerän asian perusteella kuin lapsiluku.

No, ehkäpä sitten jos joskus teemme toisen lapsen, voin alkaa "hyväntahtoisesti" kertoa yhden lapsen äideille Elämän Tosiasioita, ja siirtää näin kaunista perinnettä eteenpäin.
Tai sitten en.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...