27.6.2010

Matti Salminen: Elämmekö valheessa? Kadonnutta moraalia etsimässä
Ihmiset kirjoittavat kirjoja eri syistä. Taustalla voi olla halu viihdyttää, opettaa, saarnata, jakaa valaistumista tai kertoa sydäntäsärkevä "tapahtui tosielämässä" -tarina. Matti Salmisen omakustannekirja seilaa jossain tosielämän ja valaistumisen välissä, mutta siitä ei ihan saa otetta. Viisikymppinen toimittaja purkaa oman elämänsä solmukohtia alkoholismista avioliiton rikkoutumiseen, selviämiseen ja uuteen alkuun vierailevien tähtien avulla, mutta kokonaisuus jää hyvin hajanaiseksi. Tuntuu, että oman elämän tarina, haastatteluiden alustukset ja itse haastattelut ovat kaikki irrallisia palasia, joilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Lisäksi tekstin kömpelyys hieman yllättää, onhan kyseessä kuitenkin ammattilainen.

Omakustanteiden ongelma onkin usein se, että on koettu jotakin mullistavaa mikä halutaan jakaa, mutta itsekritiikki ei ehkä riitä hahmottamaan sitä, onko kirjalla mitään varsinaista sanomaa tai onko se likimainkaan ehyt kokonaisuus. Pelkkä selviytymistarina tai uskoontulo eivät mielestäni riitä kannattelemaan edes kolumnikokoelmaa, jollei sillä ole koossapitävää punaista lankaa - enkä minä Salmisen teoksesta sitä lankaa löydä, vaikka kirjan terapeuttisen tason tunnistankin.

Voi toki olla, että kirja avautuisi minulle paremmin jos olisin Salmisen ikäluokkaa ja elänyt samassa ajassa kuin hän. Tällaisenaan sillä ei kuitenkaan ole minulle mitään annettavaa.

22.6.2010

Jesss!

Jo vuosia sitten törmäsin jossain Revontuli-huiviin. Ihastelin upeita liukuvärjättyjä sävyjä ja huokailin, että voi kun itsekin osaisi moisen tehdä. No, taannoisen Tallinnan-matkan yksi päämäärä oli huivilankojen hankinta, ja sattumoisin ostinkin nimenomaan huiviin suositeltua Aade Lõng-lankaa. Ei muuta kuin sarvista härkää ja niineespäin...


Revontuli by AnneM, Ulla 03/07
Lanka ja menekki Aade Lõng artistic 8/2, 165g
Puikot 5mm (8mm)


Pari pientä fibaa huiviin jäi, jossain kohtaa silmukkaluku heittää sektorin sisällä, mutta paria kerrosta pidemmälle virhe ei päässyt. Kerros 137 meni epähuomiossa ohi eräitä tiettyjä häitä seuratessa, mutta en jaksanut sitä korjata, sillä mielestäni se ei huivin ulkonäköön juuri vaikuta. Päättelyyn käytin varmuuden vuoksi 8mm puikkoa, sillä helmasyntinäni on liian tiukka päättely - ja pingotettavassa neuleessa se saattaisi "hieman" häiritä...

Ostamani vyyhti oli jättikokoinen (270g), joten kerin sen kahdeksi keräksi. Tietysti jätin tarkistamatta langan tarvittavan määrän, mutta ilmeisesti intuitiolla (tai silkalla tuurilla) olin tehnyt kerästä juuri sopivan kokoisen; lankaa jäi noin metri yli päättelyn jälkeen.

Aade Lõng onkin yllättävän karkeaa, eikä lanoliinikylpy sanottavasti sitä pehmentänyt. Huivi soveltuneekin parhaiten lisälämmikkeeksi, välttämättä en sitä hihattoman tai lyhythihaisen paidan kanssa käyttäisi.

Kaiken kaikkiaan, aika voittajaolo. Tämä oli kivaa!

16.6.2010

Tavallista - epätavallista?

Muutama päivä sitten kauppakeskuksessa pysähdyin lapseni kanssa sämpylälle. Paikassa soi (liian kovalla volyymilla) jokin teinihelvettiradio, jossa hetkisen kuluttua alkoi varsin kiintoisa keskustelu. Pohjana oli jonkun mieshenkilön pohdinta siitä, mitä hänen pitäisi tehdä, kun tyttöystävä pitää sängyssä kovista otteista (piiskaaminen, S/M, huorittelu, kuristaminen... you name it), eikä hän haluaisi niitä käyttää. Että mitä pitäisi tehdä, miten edetä.

Olo kyseisen keskustelun jälkeen oli hämmentynyt. Ensinnäkin siksi, etten ihan ajatellut lapseni tutustuvan termeihin sadomasokismi ja anaaliseksi vielä tässä vaiheessa. Toisekseen koko keskustelu tuntui täysin absurdilta: mieshenkilö X ottaa yhteyttä teiniradioon kysyäkseen pitäisikö hänen panna tyttöystäväänsä kunnolla perseeseen ollakseen Oikea Mies. Siis mitä ihmettä? Hämmentäväksi tilanteen teki se, että nämä kaksi miesjuontajaa ilmeisesti ihan tosissaan olivat sitä mieltä, että kyseinen mieshenkilö oli säälittävä nössö, ja ainut tapa pelastaa parisuhde on katsoa kunnon pornoa, hakea "aikuisten lelukaupasta" välineitä ja alistaa se tyttöystävä, sillä kaikki naisethan haluavat seksuaalista alistusta.

En tiedä oliko kyseinen sanailu pilaa tai miten se päättyi, mutta siitä jäi varsin ristiriitainen olo. On hyvä juttu, että seksistä voidaan puhua valtamediassa varsin avoimesti, mutta tapa miten tässä puhuttiin, aiheutti jonkin asteista vastenmielisyyttä. Jälleen kerran annetaan ymmärtää, että kovista otteista kiinnostumattomuus on nössöilyä ja että anaaliseksi on osa normaalia parisuhdetta. Asiaa ei yhtään parantanut juontajien "hihihihi"-asenne.

On älyttömän hienoa, että nykyään ihmisillä on oikeus ja mahdollisuus ilmaista itseään seksuaalisesti mitä moninaisimmilla tavoilla, ja että valtavirrasta poikkeava seksuaalisuus on ihan ok. Minun on kuitenkin hyvin vaikea uskoa, että valtaosa ihmisistä harrastaisi anaaliseksiä tai että suurin osa naisista haluaisi leikkiä S/M-leikkejä. Onkin kohtalaisen ärsyttävää, että "tavallista" tai "normaalia" seksiä ollaan pukkaamassa jatkuvasti extremempään suuntaan. Toisin sanoen, on tehtävä enemmän ja kokeiltava enemmän ollakseen "tavis" tai "normaali" - riippumatta siitä, haluaako tehdä tai kokeilla. Go on with the flow, opit kyllä tykkäämään kunhan tarpeeksi harjoittelet, tai vaikket tykkäisikään, niin tee silti.


Hmm... tästä puheenvuorosta voi tulla fiilis, että olen tiukkanutturainen nipottaja. En ole, ennemminkin olen tavallisuuden puolustaja - sikäli mikäli tavallisuutta voi edes millään tavalla määritellä. Toisaalta jäin miettimään tuon keskustelun pedagogista näkökulmaa (jos sellaista voi teiniradiolla sanoa olevan): minkälainen viesti välittyy kuulijoille, jos jotakuta neuvotaan toimimaan tavalla, jota ei halua? Kun ottaa huomioon miten epävarmoja nuoret (ja vanhemmatkin) seksuaalisuutensa kanssa ovat muutoinkin, ovat kyseiset lausunnot aina vähän arveluttavia.

Uh, kuulostan oikeasti keski-ikäiseltä kukkahattutädiltä. Pahoitteluni. :D
(Lisäksi voi olla, että otan teiniradion aamupäiväohjelman pätkän liian vakavasti. Kyseessähän on kuitenkin vain kanava, jonka juontajat valitaan mitä ilmeisimmin ulkonäön perusteella yleissivistyksen ja retoristen taitojen sijaan...)

12.6.2010

Muisteluita menneestä

Lapsi oli viikon reissussa, minun vanhempieni mukana matkaamassa vaunulla ympäri Suomea. Mies oli töissä, minä kotona. Alunperin tein pienimuotoisia suunnitelmia siitä, mitä tekisin kun saisin määrittää ajankäyttöni ihan itse (koirat tietysti huomioon ottaen), mutta loppujen lopuksi vietinkin koko viikon kotona yhtä Tallinnanreissua lukuun ottamatta. Nautin suunnattomasti yksinolosta, istuin sohvalla, neuloin ja katselin sarjoja boksilta. Täytyy tosin sanoa, että vaikka huivi edistyykin huimaa vauhtia, voisi selkä sanoa yhteistyösopimuksen irti, jos tätä rataa vielä pidempään jatkaisin.

Yksinolossa on eräs ikävä puoli. Koirat eivät keskustele eivätkä ole juuri hereilläkään, joten yksin itsensä kanssa ollessa ajatuksilla on paljon tilaa. Liikaa tilaa, sanoisin. Jäin pohdiskelemaan sitä, mikä olen, mistä tulen, minne olen menossa ja miksi. Olen viime aikoina kovasti pyöritellyt sitä, miksi olen muotoutunut sellaiseksi ihmiseksi kuin mitä olen, kuinka paljon olen itse vaikuttanut asioihini ja kuinka paljon olen vain ajelehtinut. Sanoisin, että noin 25 vuotta elämästäni olen kätkeytynyt "mä-nyt-vaan-oon-tämmönen" -mantran taakse, ja vasta viimeisen viiden vuoden aikana olen alkanut aidommin katsoa itseäni silmiin ja pohtimaan, mistä oikeastaan on kyse. Olenko oikeasti niin vaikea, hankala ja vittumainen ihminen kuin mitä minulle on lähes koko ikäni jankutettu, vai olenko vain muotoutunut täyttämään ne raamit, jotka minulle on asetettu? Olinko oikeasti koulukiusattu ja ryhmän ulkopuolinen vai aiheutinko kaiken itse?

(Onko tämä nyt sitä kolmenkympin kriisiä...?)

Lisäksi jäin kuuntelemaan tyhjää asuntoa. Koti ilman lasta on ihan erilainen kuin koti, jossa on lapsi. Voi syödä myöhään, puhua mitä huvittaa, katsella splatteria päivällä ja unohtaa, että pitäisi leikkiä aikuistakin välillä. Toisin sanoen, äiti-moodin sai kääntää täysin pois päältä useamman päivän ajaksi. Mitä luksusta! En koe saaneeni elämääni täyttymystä tahi syvällistä tarkoitusta lapsen myötä, mutta kieltämättä sitä koki kodin aika tyhjäksi vailla jatkuvaa pulputusta ja mitämikämiksmiksmiks-tulvaa. En voi väittää ikävöineeni poissaolevaa lasta (en koskaan ole ollut sellainen), mutta väistämättä mielessä välähti kerran jos toisenkin se, että tätäkö se elämä ilman lasta olisi - pitkiä aamuja, rauhallisia iltoja, hiljainen koti.

Viikoksi pääsimme mieheni kanssa matkalle menneisyyteen, aikaan ennen lapsen syntymää. Kokemus oli mielenkiintoinen.

7.6.2010

Pyörittelyä ja pyörittelyä

Mieheni kävi auttamassa ulkomaalaistaustaista naapuriperhettä tietotekniikka-asioissa ja toi mukanaan kupillisen heidän paikallista hunajaansa. Jäin jälleen kerran pohtimaan hunaja-asiaa. Tilanteemme on parin vuoden aikana muuttunut sen verran, että koko perheemme syö tällä hetkellä vahvaa D3-vitamiinivalmistetta puhtaasti siksi, että koemme sille olevan hyvin voimakkaat perusteet. Tuon päätöksen tekeminen tuntui eettisellä tasolla ikävältä, varsinkin kun tiesin, että on mahdollista tilata vahvaa D2-vitamiinia. Päädyimme kuitenkin tähän.

Hunaja ei vaan tunnu jättävän minua rauhaan.

*****

Ostin viime syksynä ensimmäiset farkkuni vuosiin. Pari kuukautta sitten aloin käyttää violettia villahuivia, viime viikolla ostin ruskeat pellavahousut. Toinen huiviprojektini on oranssi, toinen vihreä. Huomaan kerääväni ympärilleni värejä yli kymmenen vuoden jälkeen, pikkuhiljaa, sieltä täältä. Samalla huomaan ärsyyntyväni, sillä toteutan nyt sitä, mitä minulle on jankutettu: "kyllä sinä sitten opit/muutut/huomaat/lopetat..." Tiedän kyllä, että ihmiset muuttuvat, eivätkä mitkään ajatukset, ideologiat tai vakaumukset pysy stabiileina ikuisesti. Kuitenkin minua riepoo se, että ajatuksen tasolla jo odotan niiden jankuttajien ivallisen riemastuneena toteavan "minähän sanoin!"

Jossain oman mieleni sopukoissa taidan edelleen kapinoida vastaan niitä ennakko-odotuksia ja -paineita, joita minulle on luotu jo lapsuudessa. Voi toki olla, että otin kaiken taannoin niin kovin henkilökohtaisesti, etten osaa ajatella itsestäni objektiivisesti - sikäli mikäli kukaan on siihen kykeneväinen. Ja toisaalta, jos saa vuosia kuunnella besserwisseröintiä ja dissaamista, nousee halu tehdä toisin. Vaikka vittuillakseen sitten.

En oikeastaan edes tiedä, miksi tämä on minulle jo ajatuksen tasolla niin kova paikka. Miksi minulle on niin tärkeää päästä näyttämään, että enhän minä muutu, en minä opi, en minä lopeta? Onko kyseessä oman persoonani ideologian vahvistaminen ja alleviivaaminen vai härkäpäinen yritys pitää kiinni jostain vain omaa jääräpäisyyttäni?

6.6.2010

Lankataivaassa

Kävimme eilen ystäväni kanssa Tallinnassa. Reissu oli yhdistetty äitien vapaapäivä ja langanhakureissu (jolla tosin ystäväni oli vain turistina mukana), sillä Tallinnassa sijaitsee useampikin ihana lankapuoti. Olin ottanut etukäteen selvää parista paikasta, mutta oikeastaan vain Karnaluks oli must-go -listalla.

Karnaluksista puhutaan neulojan taivaana, ja sitä se myös oli. Olisin voinut viettää siellä koko päivän hypistellen ja silitellen vyyhtejä ja huokaillen kaikenlaisten ihanien materiaalien ja värien paljoutta. Karnaluksiin täytyy palata syksymmällä hakemaan erilaisia pipo- ja kaulaliinalankoja, nyt nappasin vain puikkoja ja huivilankaa sekä pussillisen bambusekoitelankaa sukkia varten. Lisäksi ihastuin Rowanin lankoihin, ja sain pidettyä itseni aisoissa ostamaan kohtuullisen määrän kullanväristä villalankaa.

Karnaluksista kävelimme pikkuhiljaa Virukeskuksen kautta Vanhaan kaupunkiin. Alunperin oli tarkoituksena mennä Jolleriin, mutta päätimme jättää sen väliin. Kävelimme siis hissukseen Vanhankaupungin läpi ja poikkesimme matkalla muutamaan pikkupuotiin. Yhdestä löytyi sattumoisin lankapiste, joka äsken googlailun jälkeen paljastuikin joko Pronksi Lõngapoodiksi tai ainakin sen kanssa yhteistyötä tekeväksi. Joka tapauksessa sieltä löytyi aivan järjettömän upeat liukuvärjätyt villalangat tulevaan huiviprojektiin. Maltoin ostaa vain kaksi, vaikka mieli olisi tehnyt useampaakin...

No, tämä kuitenkin oli matkan tulos:


10 kerää (500g) Schachenmayr nomotta Micro Bamboo Sprayta
6 kerää (150g) Rowan Scottish Tweediä
4 kerää (400g) liukuvärjättyä virolaista ohutta villaa
200g värjäämätöntä ohutta pellavalankaa
2 vyyhtiä (450g) Aade Lõng liukuvärjättyä villaa
Ponyn ruusupuiset 2.00/15cm sukkapuikot
Addin 2.50 pyöröt pituudella 80cm, 100cm ja 120cm

Koko kasa maksoi alle 80€. Kyllä kannatti. ;)

*****

Muutoinkin matka oli oikein onnistunut; löysimme erilaisia herkkuja, käsitöitä, lahjoja, lapsille pellavavaatteita, tiikeribalsamia ja hämmentävän kaupungin, jossa sulassa sovussa, vieri vieressä on lahoamaisillaan olevia tönöjä ja uutuuttaan kiiltäviä lasisia toimistorakennuksia. Todellinen kontrastien kaupunki, josta ei voi olla pitämättä.

Ja se tärkein: mikä onkaan mukavampaa, kuin rauhaksiin kävellä ystävän kanssa ympäriinsä, pysähtyä ostoksille, kahville, syömään hyvää ruokaa ja jutella ihan rauhassa. Parhautta.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...