29.5.2012

Welcome, Baby T!

Mitä tekee luokan marttakerho, kun opiskelukaveri lisääntyy?

No tietysti neuloo!


20.5.2012

Korvistaulu

Joskus taannoin olin vakaasti sitä mieltä, että ainoat käytettävät korvikset ovat joko napit tai pienet hopeiset renkaat. Tässä viimeisen vuoden aikana olen pyörtänyt mielipiteeni aika monta kertaa samalla, kun hippiyteni aste on vain edennyt. Puolisoni on ajoittain pyöritellyt silmiään koruhankinnoilleni ja todennut, ettei enää pysy makuni perässä. No, ei toki tarvikaan, kunhan itse pysyn!

Korviksissa on yksi huono puoli: kun niitä kerääntyy enemmän, ne kaipaavat säilytystilaa. Napit pysyvät tallessa korurasiassa, mutta roikkuville korvakoruille se ei ole se kaikkein optimaalisin vaihtoehto. Kun kaappeja siivotessani löysin rikkinäisen valokuvakehyksen, päätin päästää sisäisen anuharkkini esiin.



Tarvikkeet:
Valokuvakehys
Sopivaa kangasta
Mustaa pitsiä Punaisesta langasta
Rikkoutuneen kaulakorun osia
Yleisliimaa

Tulos:
Aika jees!

16.5.2012

Haaste 2.0

Hyväntekeväisyyshaasteet ovat Suomessa hieman pienemmän mittakaavan projekteja kuin Atlantin takana, mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa... Aiemmat haasteet vauvanpipojen ja keskossukkien neulomisessa ovat saaneet aikamoisen neulomisinnon aikaiseksi - jopa siinä määrin, että osastot ovat joutuneet kiitellen ja pahoitellen kieltäytymään neuletoimituksista.

Tänään törmäsin uuteen haasteeseen, Hyvän mielen sukkiin. Haaste on merkittävä paitsi ihan hyväntekeväisyyskohteena, myös siksi, että mielenterveystyö ei ole yhtä mediaseksikästä kuin vauvat. Kuten bloggari itse toteaa viime vuoden tempauksesta:

Viedessäni sukkia sain iloisen, kiitollisen mutta myös yllättyneen vastaanoton. Eräs henkilökunnan jäsen sanoi työskennelleensä sairaalassa 20 vuotta, ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun kukaan muistaa heitä sekä konkreettisesti että symbolisesti lämpimällä lahjoituksella. Sukkia riitti yli kahden osaston nuorille.
Poliitikot puhuvat, että nuorten mielenterveystyötä tulisi kehittää. Konkreettisia muutoksia tapahtuu kuitenkin hitaasti. Odottaminen turhauttaa, ja siksi voimme tarttua itse toimeen (tässä tapauksissa puikkoihin). Pienellä eleellä voimme osoittaa, että välitämme. Villasukat lämmittävät oikeasti silloin, kun maailma on kylmä.

Niinpä... Kauniita sanoja riittää, konkreettiset teot jäävät vähemmälle. Minä otan henkilökohtaiseksi tavoitteekseni neuloa neljä paria sukkia tähän projektiin.

6.5.2012

Koukussa

Fan Bookmark by Crochetroo

Joskus kauan sitten aloin värkätä isoäidinneliöitä, mutta projekti hieman taantui ja jäi silleen. Osasyynä saattoi ehkä olla 2mm koukku ja tosipienet neliöt. Virkkaus jäi kun hurahdin neulomiseen, ja koko koukun heiluttelu tuntui vain vaivalloiselta ja kirjaimellisesti tahmealta ähräykseltä.

5.5.2012

Mikä tätä maata vaivaa?

Tänään oli HCR, toisin sanoen Helsinki City Run, puolimaraton. Matkattiin lapsen kanssa kannustamaan isiä ja muita juoksijoita mukavassa kevätsäässä. Juoksijat olivat hyväntuulisia, kannustinjoukot moninaisia ja erilaisin härpättimin varusteltuja. Löytyipä kilpailijoiden joukosta erikoisempiakin versioita, kuten smokkipukuiset herrasmiehet ja kolmen hengen yhteispuvussa juoksevat ystävykset.

Mutta siihen se hauskuus sitten loppuikin.

Kaisaniementietä ei oltu suljettu, vaan siinä kulki autoja tasaiseen tahtiin kuten normaalistikin. Aika harvat hidastivat kunnolla, odottivat vuoroaan ja väistivät juoksijoita, valtaosa ajaa jurnutti sillä omalla kaistallaan, vaikka tie oli juoksijoita täynnä. "Minulla on auto, minulla on oikeus, väistäkää saatana!"

Ehdottomin aivoperseilyn huippu oli kuitenkin se bemarikuski, joka oli päättänyt saada kumiveneensä vesille juuri tänään ja juuri tasan pahimman ruuhkahuipun aikaan. Hetken aikaa (= pari minuuttia) hän vaivautui odottamaan, kunnes päätti sitten ajaa - juoksijat väistäkööt. Siinä olisi nimittäin käynyt useammallekin juoksijalle huonosti, elleivät olisi toisiinsa törmäillen pysähtyneet. Muutama katsoja oli jo käymässä kuskiin kiinni, ja ihan aiheesta. Mutta kun "minulla on auto, minulla on oikeus, väistäkää saatana!"


Myöhemmin matkasimme maaliviivalle tsemppaamaan viimeistä rutistusta. Ratikassa sama meno jatkui: "Mitä vittua? Vieläkö ne juoksee? Ei kai liikenne enää oo sulki? Ärsyttävää tommonen."


Oikeasti... Onko auto niin jumalattoman tärkeä pyhä lehmä, että sen liikkumisen rajoittaminen on elämää suurempi tragedia? Että liikenteen rajoittaminen noin kolmeksi tunniksi aiheuttaa traumoja, tuskaa, sappikiviä ja elämänhalun menetyksen? Voi huokaus sentään.

1.5.2012

Hyvää kannattaa odottaa. Tai ainakin odottaa.

Annoin miehelleni jouluna 2010 lahjakortin, josta hän sai valita joko kaksipuoleisella kirjoneuleella tehdyn kaulaliinan tai liivin. Hän valitsi liivin. Näppäränä vaimona toki vetkutin ja vetkutin aloitusta, kunnes puolisoni syntymäpäivään oli viikko - tottahan yhden XXL-kokoisen neuleliivin viikossa tikuttaa (kolmosen puikoilla). Valmistumisessa meni kyllä snadisti pidempään, mutta valmiiksi se tuli kuitenkin.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...