12.10.2008

Syksy


Kävimme tänään kävelyllä, ja pääsin pitkästä aikaa kuvaamaan rauhassa. Reissu itsessään ei kestänyt edes kahta tuntia, mutta se latasi akkuja sitten senkin edestä...


  

Syksy on kyllä ihanaa aikaa. ♥

Ainokaino

Ainoa lapsi on itsekäs. Ainoa lapsi ei osaa jakaa omastaan. Ainoa lapsi on yksinäinen, sillä hänellä ei ole sisaruksia leikkikavereina. Ja ainoan lapsen vanhemmat ovat itsekkäitä, kun eivät halua tehdä esikoiselleen leikkikaveria.

Minulla oli aiemmin Vakaa Käsitys siitä, kuinka monta lasta haluan ja minkälaisella ikäerolla: vähintään kolme, korkeintaan kolme vuotta välissä. Miehelläni oli samansuuntaisia aatoksia, joten olimme aiheesta yhtä mieltä. Olen kuitenkin huomannut, että aatokset ovat muuttuneet aika lailla. Koen aika voimakkaasti olevani varsin tyytyväinen yhteen lapseen, eikä kaipuuta suurempaan lapsimäärään ole. En ole kertaakaan lapsen syntymän jälkeen kokenut vauvakuumetta.

On mielenkiintoista huomata, minkälaista hienoista taistelua olen oman ajatusmaailmani kanssa joutunut käymään - vähän kuten taannoin asuinpaikkapohdinnoissani. Kuvitelmat ainoan lapsen omanapaisuudesta ja sisarusten välisistä lämpimistä suhteista ovat paukkuneet iloisesti sekä tuttavapiiriä seuratessa että omaa elämää havainnoidessa. Ainoasta lapsesta kasvaa juuri niin itsekäs kuin minkälaiseksi hänen annetaan kasvaa, eikä sisaruksista välttämättä todellakaan tule sydänystäviä.

Suurimpana takapiruna on tietysti pelko: koliikki. Ei ole mitään perustetta olettaa toisenkin lapsen olevan koliikkilapsi, mutta muistot kolmen kuukauden mittaisesta yöhuudosta ovat vielä liian tuoreessa muistissa. Selkä kaarella kirkuvan lapsen kanniskelu yöstä toiseen oli rehellisesti sanottuna viedä mielenterveyteni, enkä sen kokemuksen jälkeen hetkeäkään ihmettele lööppejä lapsensa tappaneista väsyneistä äideistä. Minä en kestäisi toista koliikkilasta.

Lisäksi olen todennut, että en oikeastaan halua enempää lapsia, olen ihan tyytyväinen ja tyytyväisesti yhden lapsen äiti. Onnelliseksi tilanteen tekee se, että mieheni on pitkälti samaa mieltä kanssani.


Tältä pohjalta katsottuna en oikein edes ymmärrä, miksi pyörittelen tätä asiaa mielessäni. Onko taustalla kuitenkin jossain väikkymässä tiedostamaton lapsenkaipuu, koenko olevani vanhemmilleni "velkaa" lisää lapsenlapsia vai onko kyseessä jokin käsittämätön yhteiskunnan paine (tai mukapaine) siitä, mikä lapsiluku on oikea lapsiluku. En tiedä, ehkä se tässä matkan varrella selviää...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...