27.5.2010

Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys
Tämä kirja oli osastoa "klassikkoja kirjahyllystämme". Huikea opus, jonka pariin on palattava varmasti myöhemmin uudestaan. Buendíojen suvun vaiheet etenevät hengästyttävänä maagisen realismin ryöppynä, jota ahmii eteenpäin sivu toisensa jälkeen. Vaikka kieli on ylitsepursuavan rönsyilevää ja maalailevaa, se ei ole puuduttavaa tylsästä puhumattakaan! Tätä oli ilo lukea.

Sukusaaga tuntuu kiertyvän vahvojen naisten ympärille. Historia toistaa itseään, ja vain suvun matriarkka ikätovereineen näkee muutoksen ja pysyvyyden. Kun heistä aika jättää, Macondon tilassa näkyy välitön rappeutuminen - ikään kuin naiset olisivat kylän kantava voima. Miehet kantavat sukupolvi sukupolven jälkeen samoja nimiä, ja niin ulkonäön kuin persoonallisuudenkin piirteet vaikuttavat kertautuvan yhä uudestaan ja uudestaan, mikä kieltämättä hieman hankaloitti tarinan seuraamista - oli ajoittain vaikeaa hahmottaa, kenestä Aurelianosta nyt olikaan kyse...

Kirjan on sanottu kuvaavan Kolumbian lähihistoriaa. Luulenkin, että saisin tarinasta paljon enemmän irti, jos ennen seuraavaa lukukertaa kävisin läpi Kolumbian historiaa ja henkilöitä. Toisaalta kolumbialaiseen kulttuuriin tutustuminen auttaisi ymmärtämään kirjan henkilöhahmojen välistä dynamiikkaa ja naisten merkitystä.

13.5.2010

Laineilla-sukat ohje / Wavy socks pattern


Lanka Noro Yuzen tai jokin vahvuudeltaan vastaava
Menekki 100g (kaksi kerää, 1/sukka)
Puikot 4mm 
Koko ~39 (nainen)
Sukat aloitetaan kärjestä esim. 8-aloituksella. Lisää, kunnes silmukoita on 12/puikko = 48s.
Neulo vielä yksi kerros oikein. (Selvennykseksi: kerroksen vaihtumiskohta jää jalan sivulle.)


Aloita 3. ja 4. puikolla laineet:
*siirrä 2s apupuikolle eteen, neulo 2s o, neulo apupuikon s:t oikein*, toista *-*. Toista laineet joka neljäs kerros.
Jatka 1. ja 2. puikoilla sileää.

Kantapää
Neulo 2.puikon silmukat 1.puikon jatkoksi (24s). Käännä. Nosta jokaisen kerroksen 1. silmukka neulomatta ja neulo 17krs, kunnes olet neulonut viimeiseksi nurjan kerroksen.
Nosta 1.s ja neulo oikeaa, kunnes kantalapun vasemmassa reunassa on 10 s. Neulo 2 s takareunoista oikein yhteen, 1o, käännä. Nosta 1.s. Neulo nurjaa, kunnes reunassa on jäljellä 10s. Neulo 2s nurin yhteen, 1n, käännä. Neulo oikeaa, kunnes olet 1s päässä edellisestä käännöksestä; 2 s takareunoista oikein yhteen, 1o, käännä. Jatka kantapää loppuun tällä tavoin. Puikolle jää 14s.
Poimi molemmista sivuista 12s, jolloin 1. ja 2. puikolla on molemmilla 19s. Neulo yksi krs o, toisella aloita kavennukset: oikealla 1o, 2oy - vasemmalla kolmanneksi ja toiseksi viimeinen nurin yhteen, 1o. Jatka joka toisella kerroksella, kunnes kaikilla puikoilla 12s.


Jatka lainetta koko varressa, kunnes se on haluamasi mittainen tai huomaat langan olevan loppumassa.

Päättely (nirkkoreunus)
*Neulo puikon 2 ensimmäistä s oikein yhteen, älä pudota puikolta. Siirrä uusi s takaisin v. puikolle, neulo puikon ensimmäinen s oikein pudottamatta, ja siirrä uusi s takaisin v. puikolle. Neulo 2o, tee normaali ylivetopäättely. Neulo sitten 2 s oikein yhteen, oikean käden puikolla on nyt 2 s, tee ylivetopäättely.
O. puikolla on nyt 1 s, siirrä tämä s takaisin vasemman käden puikolle. *
Toista *-*.

*****

Yarn Noro Yuzen Or matching weight
Yardage 100g (Two skeins, 1 per sock)
Needles 4mm/ US6
Size ~39 (woman)


Socks are made from toes up. Look instructions from e.g. Knitty, or use CO you prefer.
Total sts 12 per needle = 48sts.
Knit one row.

Waves on needles 3 and 4:
*take 2sts front with cable needle, k2, k2 from cable needle* - repeat *-*. Make waves in every fourth row.
Continue stockinette with needles 1&2.

Heel
Make with sts on needles 1&2, total sts 24. Slip the first sts on every row, total rows 17. Purl last row.
Sl1, knit ad 10sts left, k2togtbl, k1, turn. Sl1, purl ad 10sts, p2tog, p1, turn. Keep on until you have decreased all sts and there is 14sts left.
Pick 12sts from both sides = 19sts on needles 1&2. Knit one row, start decreases. Decrease at every other row until you have again 12sts per needle.

Knit on with waves until preferred lenght or you notice your yarn is bit by bit running out.


BO (picots)
*K2tog, keep sts on needle. Move the new sts from right needle back to left needle. K1, keep st on needle, move the new st from right needle back to left needle. K2, pass first st over. K2tog, pass first st over.  Move the st from right needle back to left needle.*
Repeat *-*

11.5.2010

Roald Dahl: Rakkaani, kyyhkyläiseni
Roald Dahl tunnetaan Suomessa parhaiten lastenkirjailijana, ja varsinkin Jaakko ja jättipersikka sekä Jali ja suklaatehdas -tarinoiden tekijänä. Hänessä kuitenkin toinen, ihmisen heikompiin luonteenpiirteisiin huomionsa kiinnittävä puolensa, josta pieni pilkahdus näyttäytyy kyllä myös lastenkirjoissa. Rakkaani, kyyhkyläiseni on viidentoista novellin kokoelma, jossa Dalh tekee riemastuttavan makaaberin huumorin säestämänä huomioita ihmisistä ja tietyllä tavalla paljastaa heidän perimmäistä luontoaan. Tarinat ovat kierolla tavalla oikeudenmukaisia, joskin ajanmukainen luokkayhteiskunta-ajattelu paistaakin selvästi läpi.

Tämän kokoelman suurin anti on ehkä se, että se herätti kiinnostukseni tutustua Dahlin aikuisille suunnattuun tuotantoon tarkemmin. Voisin veikata pitäväni siitä.

6.5.2010

Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän
Juha Itkonen pääsi pinnalle jokunen vuosi sitten palkitulla esikoiskirjallaan Myöhempien aikojen pyhiä, joka päätyi Finlandia-ehdokkaaksi asti. Miehen tuotanto ei ole minulle tuttua kuin joistain naistenlehtien hauskahkoista kolumneista, joten tartuin vuonna 2005 julkaistuun, Valtion kirjallisuuspalkinnon voittaneeseen kirjaan varsin suurella mielenkiinnolla.
Kirja koostuu kahden henkilön muistelmista, jotka keskittyvät keskushenkilön, rocktähti Suvi Vaahteran/Summer Maplen ympärille. Eksä (Antti) ja äiti (Leena) kerivät auki suhdettaan Suviin ja käyvän siinä samalla läpi omaa elämäänsä, sitä elettyä ja elämätöntä. Oman osansa tuovat lehtileikkeet suuren rocktähden elämästä.

Olen tainnut joskus aiemminkin mainita olevani putkiaivo, joten kun eteen avautui maalailevaa, sivulauseiden sivulauseista koottua tekstiä, huokaisin syvään. Kirjalla on mittaa liki 400 sivua, ja sitä olisi voinut tiivistää reilusti, mutta kaiketi maalailulla on syynsä. Kun teksti on itse asiassa päiväkirja ja tajunnanvirtaa, on sinänsä loogista, että se samalla on harhailevaa. Toisaalta se samalla luo hienoisen epäilyksen sille, mikä onkaan se oikea totuus, sillä tekstit ovat subjektiivisia näkemyksiä ja muistoja, ja tuovat esiin vain toisen näkökulman tapahtuneesta.

Kaksi kolmannesta luettuani tarina sai vihdoin otteen, ja loppu olikin nautintoa. Kuitenkin minua häiritsi aika paljon se, että vaikka kaksi kertojaa edustivat eri yhteiskunta- ja ikäluokkaa, heidän kertojanäänensä olivat hyvin samanlaiset. Jotenkin voisi kuvitella viisikymppisen äidin ja kolmekymppisen eksän tajunnanvirran olevan erilaista, mutta Itkonen on jostain syystä pitänyt ilmaisunsa tasaisena (tasapaksuna?) koko kirjan läpi. Vain kerran hänelle sattuu tyylirikko, sillä ainakin minun mielestäni irstaan unen aukikirjoittaminen persepanoineen hyppää silmille liki runollisen tekstin seasta.

Viimeisen sivun jälkeen käteen jäi hienoinen hämmennys. Mistä tässä kirjassa oli kyse? Kahden aikuisen ihmisen oman elämän purkamisesta, katkeruudesta, kateudesta, "miksetsäolesemmonenkumähaluun" -kitinästä? Itkosen oman maailman manifestoitumisesta?

Kuka pyytää voivansa rakastaa enemmän? Keneltä?

1.5.2010

Lionel Shriver: Poikani Kevin
Miten käsitellä vanhemmuutta jos inhoaa omaa lastaan jo hänen syntymästään lähtien? Miten olla äiti, jos oppii jopa vihaamaan lastaan ajan kuluessa ja huomaa olevansa ajatustensa kanssa yksin? Miten selviytyä elämässä sen jälkeen, kun oma lapsi tappaa 11 ihmistä?

Poikani Kevin ei ole helppoa luettavaa. Se ei ole viihdyttävä, ei mukava, ei mukaansatempaava. Se on jopa vastenmielinen kirja, jossa vanhemmuutta ja äitiyttä viipaloidaan pieniksi paloiksi säästämättä ketään. Sen kuitenkin lukee ahmimalla loppuun asti, sillä teksti on raadollisessa rehellisyydessään koukuttavaa.

Tämän jälkeen en enää katso lapsia samalla tavalla kuin ennen. Enkä itseäni.

(Lisäys: Kirsi Piha tekee kirjan teemoista aika hyvin selkoa Lukupiiri-blogissaan. Älä lue, jollet halua spoilaantua.)
Minun oli varmaan kymmenisen vuotta silkka mahdottomuus lukea liikkuvassa bussissa tai autossa mitään, sillä tuloksena oli hirvittävän paha olo. Junassa lukeminen onnistuu kyllä, mutta en nykyään kulje junalla kouluun enkä töihin. Olikin suunnaton autuus tajuta varovaisen kokeilun jälkeen, että nykyään pystyn lukemaan bussissa, ainakin jos kuuntelen samaan aikaan musiikkia.

Tunnin verran lukuaikaa päivässä! Taivas! Autuus!

Steven Hall: Haiteksti
Parin-kolmen päivän työmatkalla tuli luettua tämä ihmeellisyys. Todella erikoinen kirja. Ajatus käsittellisestä maailmasta ja siellä elävistä olennoista on jotakin aivan uutta, vaikkakin veikkaan Hallin lukeneen Platoninsa aikoinaan. Väistämättä tuli mieleen yhteyksiä Matrix-elokuvaan, mutten tiedä onko se tahallista vai tahatonta. Kuitenkin Mycraft Ward -niminen joka puolelle maailmaa leviävä entiteetti on liian selvä viittaus ollakseen sattumaa, ja muutoinkin kirjasta huokuu selvä kritiikki tietoyhteiskuntaa kohtaan. Kuinka järjettömän paljon informaatiota me tarjoamme itsestämme julkiseen levitykseen erilaisten verkostojen, Facebookin, galluppien, blogien (hah) ja jopa lehtitilausten muodossa? Kuinka helppoa meitä onkaan seurata ja kuinka äärettömän vaikeaa meidän olisi kadota, jos sitä tahtoisimme.

Kirjan elokuvaoikeudet on myyty, mutta en oikeastaan tiedä haluaisinko nähdä Haitekstiä elokuvana. Mielestäni se on aivan liian monitasoinen ja lukijan mielikuvitukseen nojaava voidakseen tehokkaasti toimia pelkkänä kuvallisena esityksenä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...