31.12.2012

Vuoden saldo

Valmiita töitä 33 kpl
8 pipoa ja muuta päänlämmikettä
5 kaulansuojusta
4 paria kädenlämmittimiä
3 paria sukkia
4 vaatetta
8 muuta lankatuotosta
sekä 8 pikkusilppua, mitä ei ole erikseen blogattu



Langanmenekki

01/2012 6702g

Neulottu -3864g
Ostettu +3214g
Saatu +250Annettu -775g
31/12 5574g


30.12.2012

Uusintakierros

Neuloin silloin joskus itselleni ihanasta langasta ihanat ranteenlämmittimet. Rannikkeet ovat olleet kovassa käytössä, ja mieleni teki tikuttaa uudet. Työmyyrälanka Kilaforsia oli jäljellä tasan yksi kerä, joten päätin käyttää sen tarkalleen loppuun. Toisin sanoen tein toiseen rannikkeeseen lanka juoksi kerän sisältä, toiseen ulkopuolelta.

33/2012
Estonian Lace Wrist Warmers by Evelyn A. Clark (RavLink)
Lanka ja menekki Kilafors Superwash, 47g
Puikot 2,75mm

Sen verran tein muutoksia, että yhden mallikerran jälkeen tein kaksi mallikertaa tasona, jotta sain luotua peukalolle aukon. Rannikkeissa ei ole peukalokiilaa, sillä ne toimivat hyvin noinkin. Lanka kului loppuun viimeistä metriä myöten (kerä oli aavistuksen vajaa), joten seuraava projektini onkin selvittää, mistä sitä saisi ostettua lisää.

27.12.2012

Lahjuksia vanhemmille

Tänä vuonna oli sen verran muuta hulinaa syksystä lähtien, että neulelahjat jäivät varsin vähäisiksi. Päätin mennä helpomman kautta eli ostaa syötäviä lahjoja, vanhemmilleni sen sijaan sain tikuteltua lämmittävät lahjat.

31/2012
Olga socks by Tuula Jämbeck
Lanka ja menekki Lappajärven värjäämön Filona sukkalanka, 91g
Puikot 2,75mm


32/2012
GAPtastic Cowl by Jen Geigley (RavLink)
Lanka ja menekki Viking of Norway EcoAlpaca, kaksi vyyhtiä
Puikot 8mm

14.12.2012

Värimakkaraa päähän



30/2012
wurm by Katharina Nopp (RavLink)
Lanka ja menekki Gjestal Safirgarn, 95g 
Puikot 3,5mm ja 4mm

12.12.2012

Settihattu

Karismalapasten jälkeen kaipailin jotain yhteensopivaa. Shroomini on varsin ihana ja runsaasti käytetty, mutta kieltämättä pitsinen myssy ei tuulisemmalla kelillä ole kovin lämmin. Hyvislanka Kilafors Superwashiakin oli sopivasti jäljellä, ja kuluneen vuoden trendipipo Rikke huuteli Ravelryn jonosta varsin kuuluvalla äänellä. Jotta saisin pipasta lapas-yhteensopivan, käytin Karisman palmikkoaihetta koristeena.

29/2012
The Rikke Hat by Sarah Young
Lanka ja menekki Kilafors Superwash, 75g
Puikot 3,5mm ja 4,5mm

On kiva. On kovasti mukava ja ihana ja kiva. 

10.12.2012

Korvanlämmikettä

Ravelryssa (kuten muuallakin nettimaailmassa) tuppaa tietyt asiat nousemaan trendikkäiksi. Välillä se on joku huivi, välillä sukat, välillä pipo. Capucine on yksi niistä. Lapsellani on vähän tämän tyylinen pipo jo ennestään, mutta erittäin rankan käytön jälkeen se alkaa pikkuhiljaa tulla tiensä päähän.

28/2012
Capucine by Adela Illichmanova (RavLink)
Lanka ja menekki Gjestal Tåpp't Tå ja Safirgarn, yht. 97g
Puikot 5mm

Siitähän tuli ihan hauska!



1.12.2012

Rintarossi on ammatinvalintakysymys. (Terveisiä taideteol... anteeksi, Aalto-yliopiston taideteollisen laitoksen joulumyyjäisistä.)

26.11.2012

Kaulanlämmikettä, osa II

Neuloin liki kaksi vuotta sitten lapselleni kaulurin. Väri oli kiva ja pituuttakin sopivasti, mutta lanka teki tepposet ja kutitti. Lopputuloshan oli tietysti se, että vekotin jäi täysin käyttämättä, poislukien äidin flunssat. Varsinainen käyttäjä kieltäytyi kategorisesti vetämästä tuubia päänsä yli, ja rehellisyyden nimissä on todettava, että kyllähän se lanka minuakin kutittaa.

Kaulaneuroosini ei kuitenkaan ole helpottanut, joten lämmikettä oli lapsen saatava. Päätin sitten repäistä ja ostaa ehdottomasti pehmoista, kutittamatonta mutta lämmintä lankaa. Mikään tavallinen reumalanka ei tietysti lapselle kelpaa, erikoislankaa on sen oltava. Opossumilanka kuulosti tarpeeksi mielenkiintoiselta, joten sitä sitten.

27/2012
Hugo by Kristel Nyberg (Ulla 03/08)
Lanka ja menekki Zealana Kauri Fingering (merino/opossumi/silkki), yht 71g
Puikot 2,75mm

Ihanaa lankaa! Ihanaa neulottavaa, ihanan lämmintä (ihanan hintaista myös). Kuva ja yhdistelmä vääristää värejä aika lailla, sillä turkoosi syö vihreän sävyt pois aika tehokkaasti. Mutta kiva siitä tuli, minä tykkään. :)

18.11.2012

Reumarannikkeet

Ajoittain ranteeni särkevät varsin kipeästi, varsinkin silloin, jos olen neulonut oikein urakalla ja/tai tulossa kipeäksi. Lankavarastossani lojui parin vuoden takaa kerällinen KipuApu Silkkivillaa, jota vallan suositellaan nivelkipuihin. Joten ei muuta kuin töihin!

26/2012
Alderman by Victoria Magnus (RavLink)
Lanka ja menekki KipuApu Silkkivilla, 50g
Puikot 3,25mm

Pidän pinnasta ja siitä, että ristiin kulkeva, tiheä palmikkokuvio pitää rannikkeet varsin napakoina. Nirkkoreunuksen sössin hienosti ihan itse ohjeen väärin lukiessani, ja todennäköisesti siitä syystä se meinaa sitkeästi kääntyä ulospäin. Peukalo sen sijaan on aivan selvästi liian iso, ja näyttää tyhmältä 1o1n-neuloksella... Pari silmukkaa vähemmän ja sileää, sillä se varmaan olisi parempi. Mutta eiköhän näitä tule kuitenkin käytettyä.

20.10.2012

Karismalla kylmää vastaan

25/2012
Lanka ja menekki Kilafors Superwash, 67g
Puikot 3,75mm

Nurja pinta on kaunis, pitäisi suosia sitä enemmän. Itse asiassa tämän projektin myötä tuli pienoinen hinku tehdä lisää nurjaa, sillä se on jotenkin mielenkiintoisempaa kuin silkka sileä.
Olen kohtalaisen tyytyväinen lapasiin. Palmikko on tarpeeksi erikoinen mutta kuitenkin yksinkertainen, ja nurjaan yhdistettynä lopputulos on hyvä. Ohjeen mukaiset kärkikavennukset ovat kuitenkin surkeat, sillä ne ovat muhkuraiset, rumat ja toimimattomat. Purinkin ensimmäisen viritelmän ja tein kvaennukset neljännestä kaaviotoistosta lähtien ihan simppelillä 2ny-menetelmällä. Sen verran tein vielä lisäfiksausta, että käänsin kärjen palmikot symmetrisesti sisäänpäin, ja tein oikeaan peukaloon puhelimenkäyttöaukon.

Eiköhän näillä talven tokene.

Lisäys:
Pyynnöstä peukutuskuva siitä oikean käden peukalonaukosta. Se on tehty ihan simppelisti päättelemällä muutama silmukka ja luomalla seuraavalla kerroksella yksi silmukka vähemmän tilalle. Vinkkiä otin tästä Dropsin ohjeesta. 


Aukko venyy sen verran, että tarvittaessa koko peukalonpään saa esille, mutta esim. puhelimeen voi vastata ihan noinkin. 

11.10.2012

Kaulio

Englannin kielessä on vinkeä sana, cowlie. Se tarkoittaa tuubikauluria tai vastaavaa rinkulaa, joka sujautetaan kaulaan joko lämmikkeeksi tai koristeeksi. Suomen kielessä ihan yhtä näpsäkkää sanaa ei ole, mutta ei se mitään.


24/2012
Lanka ja menekki Gjestal Tinde, 133g
Puikot 6mm

Muutin ohjetta sen verran, että neljän mallikerran toiston sijaan tein kuusi, että sain langan käytettyä kokonaan loppuun. En jaksanut opetella provisional cast onia, ja loppujen lopuksi virkkasin piilosilmukoilla alku- ja loppupään yhteen. Lisäsin vielä pientä twistiä kääntämällä pyörylän möbius-silmukalle ennen päättelyä. Ihan hauskahan tuosta tuli, joskin kuusi mallikertaa tekee härpäkkeestä löysän, vaan ei kuitenkaan niin pitkää, että sen saisi kaksinkerroin. Ei se mitään, passaa se näinkin. :)

7.10.2012

Pienille ihmisille

Norjalaismyssyt ovat ihania. Ne ovat malliltaan hyviä, helppoja tehdä ja raidoittaen aina uuden näköisiä. Kaivelin lankalaatikosta nöttösiä, joista syntyi kaksi hauskaa raitapipoa lähipiirin uusille vauvoille. Sen verran tein omaa muokkausta, että kavennuksissa käytin ylivedon sijaan SSSK-kavennusta, ja päälaen kuroin umpeen aiemmin kuin ohjeessa neuvotaan. Päälaelle syntyy herkästi pieni hiippa, ja halusin tällä kertaa välttää sitä.

Malabrigo + Lane Cervinia
21-22/2012
Norwegian Sweet Baby Cap by Djellevue
Lanka ja menekki Sandnes Garn Lanett + Gjestal Knopp, 20g sekä 
Malabrigo Yarns Silky Merino + Lane Cervinia Le Fibre Nobili Merino Superfine, 24g
Puikot 2,75mm

Lanett + Gjestal Knopp

En ihan saanut Lanettia kulumaan loppuun, joten jokin pieni jämälankaprojekti sille pitää vielä kehittää. Malabrigon ja Lane Cervinian langat sain loppuun, ja niiden yhdistelmästä syntyikin kerrassaan ihana pipo. Malabrigon edellisen projektin (kuva alimmaisena) loppufiilis oli luokkaa sekasotkuinen koiranoksennus, mutta nyt ruskeaan merinoon yhdistettynä tuo väri-iloittelukin rauhoittui.


23/2012
Norjalaismyssyjen lisäksi sain vihdoin valmiiksi toukokuussa aloittamani jätti-isoäidinneliön. 406g Novitan Puroa väreissä Iltanuotio, Ruska ja Takkatuli, reunaa kiertää jälleen piparkakkureunus. Koko on noin 80x80cm ja lopputulos varsin hauska.

24.9.2012

Käytännöllisiä käsitöitä, osa N


Todellista kierrätystä: yhteensä kolmet lapsen vanhat, polvista puhkikuluneet leggarit saivat uuden elämän koirien lelukorina. 10mm koukulla survottua kokovartalovirkkausta. Kiva tuli.

22.8.2012

Ihan ite tein!

Phuuh. Muuttolaatikot on saatu purettua ja tavarat alkavat pikkuhiljaa löytää paikkansa. Hakusessahan tämä elo uudessa kodissa vielä on, jollei muuten niin siksi, että säilytystilaa on nyt huomattavasti vähemmän. Toisaalta siihen on yksi erittäin toimiva ratkaisu: karsi.

Asunto oli pinnoiltaan sen verran hyvässä kunnossa, ettei seinien maalaamisia tai tapetointeja tarvittu. Yksi isompi projekti kuitenkin piti tehdä, eli mäntyrappusten maalaus. Meistä kumpikaan ei ole männyn ystävä, ja alkuperäiskuntoiset raput olivat yksinkertaisesti kammottavat. Komeuden kruunasivat liukuesteinä toimivat mustat kumilistat...



7.8.2012

Työmaa

Kuten aiemmin mainitsin, edessä on muutto uuteen kotiin. Uudessa kodissa on myös pieni piha, joka tarjoaa minulle varsin muhevan haasteen.


Reilu puolet pienestä takapihastamme on katettu kestopuulla terassiksi, loput on kasvillisuuden vallassa. Tilaa on niukasti, mutta kasveja se ei tunnu haittaavan.

13.7.2012

Da boss!

Katsoimme pari vuotta sitten Madagascar-elokuvan, ja se oli oikeastaan siinä. Koko perheemme koukuttui välittömästi harhaiseen makikuninkaaseen ja pingviinijengiin, muilla hahmoilla ei niinkään ole merkitystä. Sittemmin huomasimme, että pingviineillä on oma sarjansa, joka sitten jäikin boksin jatkuvaan tallennukseen.

Emme varsinaisesti arvosta nykyään lapsille suunnattua mäiskintäpainotteista ohjelmistoa, mutta tämä joukko on sokea pisteemme. Vaikka sarjan jaksojen laatu tietysti jonkin verran vaihtelee, on se pääasiassa ihan viihdyttävää settiä, jota aikuinen seuraa ihan ilokseen. Eikä vähiten hulvattomien hahmojen ja varsin onnistuneen ääninäyttelyn vuoksi.

Bongasin tämän virkkausohjeen jo toista vuotta sitten, ja se roikkui Ravelryn jonossa piiiiitkään. Taisin sen kerran jo poistaakin - sillä sehän olisi tietysti taidoilleni ihan liian vaativa. No ei ollut.

12.7.2012

Kainalokissa ja pikkupöllö

Virkattujen lelujen teko on hauskaa puuhaa. Oman lapsen pehmoleluarvostus kuitenkin rajoittuu lähinnä Angry Birdseihin, joten muille hassuille pehmoille pitää löytää toinen kohde. Olen joskus aiemminkin tainnut mainita, että onnea ovat lisääntyvät ystävät... 

18/2012
Caity Cat by Jeanette Williams
Lanka ja menekki Rico Design Creative Cotton, yht 37g
Koukku 4mm

19/2012
Mr. Hoo by Carey Huffman (RavLink)
Lanka ja menekki Rico Design Creative Cotton, yht 30g
Koukku 4mm

Molemmissa täytteenä polyesterivanua, silminä napit. Hauskat otukset, toivottavasti ovat tulevalle omistajalleen mieluisia. :)

7.7.2012

Äidille kans!

Minä en juuri voi olla auringossa ilman päähinettä. Ensinnäkään en näe mitään, toisekseen saan hyvin herkästi päänsärkyä suorasta auringonvalosta. Kaikkein paras aurinkosuoja olisi varmaankin klassinen lierihattu, mutta se ei istu lainkaan nykyiseen hömppärömppähippityyliini. Lippalakkikin voisi toimia, mutta... ehkä ei kuitenkaan.

Viime vuonna tein kaksi lätsää, ystävän lapselle ja omalle jälkikasvulle. Yksinkertaisen mutta varsin hauska lätsän malli jäi kutkuttelemaan, joten tänä vuonna oli äidin vuoro. Hattu ei ole Ensilento-lippalakin suora kopio, vaan hieman muunneltu malli. Langaksi valitsin rouhean oloista pellava-puuvilla-viskoosisekoitetta, jonka väri vaihtelee valon ja asusteiden mukaan vihreän, ruskean, pronssisen ja harmaan välillä.


25.6.2012

Not my cup of tea...

Ostin taannoin erään lankakaupan loppuunmyynnistä Noro Kureyon Sockia. Pakkohan sitä oli ostaa, kun sen pitäisi olla niiiin hienoa ja kaikkea. Varsinkin sitä kaikkea. Valitettavasti minä en langalle syttynyt, vaikka se kauniilta näyttääkin. Minä vaadin langalta hyvää käsiteltävyyttä, ja kaunista juoksua kerältä, ja sukkalangasta se vain korostuu. Lisäksi olisi toivottavaa, että peruskäyttölanka olisi jokseenkin tasaista ja villaisena sen tulisi joustaa. Kureyon Sock ei vastaa mitään näistä vaatimuksista. Sitä oli tuskaisaa neuloa, se juoksi kerältä varsin nahkeasti ja jatkuvasti kiertyen, sen vahvuus vaihtelee pitsivahvuisesta bulkyyn metrin matkalla, eikä se jousta pätkääkään. Mutta sainpa tuotokseni valmiiksi kuitenkin, vaikka olo oli välillä kuin sillä kuuluisalla oravalla.

Vaikkakaan ei tullut sukkia, tuli rannikkeet. Mutta tuli kuitenkin.

19.6.2012

Jännän äärellä

Ei, tässä huivissa ei ole sitten pätkääkään mitään jännää. Ei muodossa, ei mallissa, ei langassa, ei edes tekotaiteellisessa kuvassa.

14/2012
Lacy baktus by Terhi Montonen
Lanka ja menekki Lane Cervinia Le Fibre Nobili Merino Superfine, 196g
Puikot 3,5mm

Jännää sen sijaan on se, että parin kuukauden kuluttua pääsemme muuttamaan Ihan Omaan Kotiin. Hiphei!

17.6.2012

Mitä isä edellä, sitä poika perässä

Kun neuloin miehelleni ikuisuusprojektiliiviä, tuli lapsi kerran jos toisenkin tiedustelemaan, milloin teen hänelle samanlaisen. Kyseessä ei siis ollut kaino pyyntö vaan selkeä kysymys liivin valmistumisen aikataulusta. No, etsimme Ravelrysta yhdessä kivan näköisen mallin, annoin lapsen valita langan muutamasta vaihtoehdosta, ja rupesin hommiin.



29.5.2012

Welcome, Baby T!

Mitä tekee luokan marttakerho, kun opiskelukaveri lisääntyy?

No tietysti neuloo!


20.5.2012

Korvistaulu

Joskus taannoin olin vakaasti sitä mieltä, että ainoat käytettävät korvikset ovat joko napit tai pienet hopeiset renkaat. Tässä viimeisen vuoden aikana olen pyörtänyt mielipiteeni aika monta kertaa samalla, kun hippiyteni aste on vain edennyt. Puolisoni on ajoittain pyöritellyt silmiään koruhankinnoilleni ja todennut, ettei enää pysy makuni perässä. No, ei toki tarvikaan, kunhan itse pysyn!

Korviksissa on yksi huono puoli: kun niitä kerääntyy enemmän, ne kaipaavat säilytystilaa. Napit pysyvät tallessa korurasiassa, mutta roikkuville korvakoruille se ei ole se kaikkein optimaalisin vaihtoehto. Kun kaappeja siivotessani löysin rikkinäisen valokuvakehyksen, päätin päästää sisäisen anuharkkini esiin.



Tarvikkeet:
Valokuvakehys
Sopivaa kangasta
Mustaa pitsiä Punaisesta langasta
Rikkoutuneen kaulakorun osia
Yleisliimaa

Tulos:
Aika jees!

16.5.2012

Haaste 2.0

Hyväntekeväisyyshaasteet ovat Suomessa hieman pienemmän mittakaavan projekteja kuin Atlantin takana, mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa... Aiemmat haasteet vauvanpipojen ja keskossukkien neulomisessa ovat saaneet aikamoisen neulomisinnon aikaiseksi - jopa siinä määrin, että osastot ovat joutuneet kiitellen ja pahoitellen kieltäytymään neuletoimituksista.

Tänään törmäsin uuteen haasteeseen, Hyvän mielen sukkiin. Haaste on merkittävä paitsi ihan hyväntekeväisyyskohteena, myös siksi, että mielenterveystyö ei ole yhtä mediaseksikästä kuin vauvat. Kuten bloggari itse toteaa viime vuoden tempauksesta:

Viedessäni sukkia sain iloisen, kiitollisen mutta myös yllättyneen vastaanoton. Eräs henkilökunnan jäsen sanoi työskennelleensä sairaalassa 20 vuotta, ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun kukaan muistaa heitä sekä konkreettisesti että symbolisesti lämpimällä lahjoituksella. Sukkia riitti yli kahden osaston nuorille.
Poliitikot puhuvat, että nuorten mielenterveystyötä tulisi kehittää. Konkreettisia muutoksia tapahtuu kuitenkin hitaasti. Odottaminen turhauttaa, ja siksi voimme tarttua itse toimeen (tässä tapauksissa puikkoihin). Pienellä eleellä voimme osoittaa, että välitämme. Villasukat lämmittävät oikeasti silloin, kun maailma on kylmä.

Niinpä... Kauniita sanoja riittää, konkreettiset teot jäävät vähemmälle. Minä otan henkilökohtaiseksi tavoitteekseni neuloa neljä paria sukkia tähän projektiin.

6.5.2012

Koukussa

Fan Bookmark by Crochetroo

Joskus kauan sitten aloin värkätä isoäidinneliöitä, mutta projekti hieman taantui ja jäi silleen. Osasyynä saattoi ehkä olla 2mm koukku ja tosipienet neliöt. Virkkaus jäi kun hurahdin neulomiseen, ja koko koukun heiluttelu tuntui vain vaivalloiselta ja kirjaimellisesti tahmealta ähräykseltä.

5.5.2012

Mikä tätä maata vaivaa?

Tänään oli HCR, toisin sanoen Helsinki City Run, puolimaraton. Matkattiin lapsen kanssa kannustamaan isiä ja muita juoksijoita mukavassa kevätsäässä. Juoksijat olivat hyväntuulisia, kannustinjoukot moninaisia ja erilaisin härpättimin varusteltuja. Löytyipä kilpailijoiden joukosta erikoisempiakin versioita, kuten smokkipukuiset herrasmiehet ja kolmen hengen yhteispuvussa juoksevat ystävykset.

Mutta siihen se hauskuus sitten loppuikin.

Kaisaniementietä ei oltu suljettu, vaan siinä kulki autoja tasaiseen tahtiin kuten normaalistikin. Aika harvat hidastivat kunnolla, odottivat vuoroaan ja väistivät juoksijoita, valtaosa ajaa jurnutti sillä omalla kaistallaan, vaikka tie oli juoksijoita täynnä. "Minulla on auto, minulla on oikeus, väistäkää saatana!"

Ehdottomin aivoperseilyn huippu oli kuitenkin se bemarikuski, joka oli päättänyt saada kumiveneensä vesille juuri tänään ja juuri tasan pahimman ruuhkahuipun aikaan. Hetken aikaa (= pari minuuttia) hän vaivautui odottamaan, kunnes päätti sitten ajaa - juoksijat väistäkööt. Siinä olisi nimittäin käynyt useammallekin juoksijalle huonosti, elleivät olisi toisiinsa törmäillen pysähtyneet. Muutama katsoja oli jo käymässä kuskiin kiinni, ja ihan aiheesta. Mutta kun "minulla on auto, minulla on oikeus, väistäkää saatana!"


Myöhemmin matkasimme maaliviivalle tsemppaamaan viimeistä rutistusta. Ratikassa sama meno jatkui: "Mitä vittua? Vieläkö ne juoksee? Ei kai liikenne enää oo sulki? Ärsyttävää tommonen."


Oikeasti... Onko auto niin jumalattoman tärkeä pyhä lehmä, että sen liikkumisen rajoittaminen on elämää suurempi tragedia? Että liikenteen rajoittaminen noin kolmeksi tunniksi aiheuttaa traumoja, tuskaa, sappikiviä ja elämänhalun menetyksen? Voi huokaus sentään.

1.5.2012

Hyvää kannattaa odottaa. Tai ainakin odottaa.

Annoin miehelleni jouluna 2010 lahjakortin, josta hän sai valita joko kaksipuoleisella kirjoneuleella tehdyn kaulaliinan tai liivin. Hän valitsi liivin. Näppäränä vaimona toki vetkutin ja vetkutin aloitusta, kunnes puolisoni syntymäpäivään oli viikko - tottahan yhden XXL-kokoisen neuleliivin viikossa tikuttaa (kolmosen puikoilla). Valmistumisessa meni kyllä snadisti pidempään, mutta valmiiksi se tuli kuitenkin.



21.4.2012

Kukkahattukaupasta päivää

Uusimmassa Tiede-lehdessä (4/2012) oli varsin puhutteleva pääkirjoitus. Tiede-lehden päätoimittaja Jukka Ruukki pohti jääkiekkokulttuurin henkistä alennustilaa varsin suorin sanoin, ja minä nyökyttelin koko tekstin läpi. Erityisesti kolahti tämä pätkä:

Kovia otteita kannattavat niin kiekkopomot, valmentajat kuin väkivaltaan totutettu enemmistö yleisöstä. Tappeluja pidetään lähes luonnonlakina: Jääkiekko on kovaa eikä ilman kovuutta ole jääkiekkoa. Jos et hyväksy tappelua, olet kukkahattutäti.  
Kiekkoväkivallan selittely lajin luonteella ja yleisön toiveella on täyttä roskaa. Onko kukaan nähnyt pesäpalloilijoiden mätkivän toisiaan mailoilla? Miksei rugbyssä tai amerikkalaisessa jalkapallossa esiinny joukkotappeluita? Eikä nyrkkeilyottelussakaan lyödä vastustajaa pillin vihellyksen jälkeen.
Minä olen mielelläni kukkahattutäti, varsinkin tässä asiassa. Kentänlaitaraivo muutenkin on käsittämätön käyttäytymismalli, ja on suorastaan pöyristyttävää, missä mittakaavassa sitä esiintyy. Jossain on jotain hiukan pielessä, jos harrastustoiminnan johtoportaalta lähtetään kaikille vanhemmille sähköposti, jossa kehotetaan isiä ja äitejä pitämään suunsa kiinni tai poistumaan (kuten saimme taannoin todistaa - ei, kyse ei ollut jääkiekosta...). Voi hyvin kysyä, mistä ne lasten huonot käytöstavat sitten juontavat juurensa, jos kentän laidalla isä tai äiti karjuu naama punaisena antamaan vastustajalle pataan... On ihan turha kiukutella ja kitistä sen jälkeen, kun itse on perseilyn esimerkkinä.

Jos minä ja puolisoni olemme jostain hartaasti samaa mieltä, niin jääkiekosta - tai siis siitä, että lapsemme ei sitä tule harrastamaan. Laji näyttäytyy meille molemmille aggressivisena öykkäröintinä, joka ei millään tavalla edistä lapsen tervettä kasvua (disclaimer, ihan tarpeeksi on tullut vieressä seurattua). Valitettavasti samoja piirteitä on muissakin joukkuelajeissa.

Toisaalta, lasten harrastukset ovat juuri sitä, minkälaisiksi me vanhemmat annamme niiden muodostua. Sitä voisi hyvällä syyllä pohtia, miksi kilpailukyky, menestyminen ja tulosvastuullisuus ovat tässäkin niin perhanan tärkeässä osassa.

(Jukka Ruukin pääkirjoitus luettavissa PDF-muodossa täällä. Linkki avautuu uuteen ikkunaan)

18.4.2012

Kevätpipa

Tilasin alkukeväästä Handusta aivan hurmaavia neulojan koruja. Ilulle kävi kuitenkin koruja postittaessa pieni sekaannus, ja tilauksen selvittelyn jälkeen sain oikean korun (kullankeltaisen vyyhtikaulakorun violettien nappikorvisten kaveriksi) ynnä "pienen hyvityksen", kuten Ilu itse asian ilmaisi.


9.4.2012

Jämäsukat

Yllätyksekseni lapseni itse asiassa tykästyi vallan käyttämään tekemiäni sukkia, vaikka ne olivatkin aivan liian isot. Päätin siis käyttää tilaisuutta hyväkseni ja tikutella jämänöttösistä uudet, oikeamman kokoiset sukat. Lapsi sai itse valita jämäkeristä mieleisensä, ja tulos olikin sitten sen mukainen...


7.4.2012

Miten jaksaa, kun ei enää jaksa, mutta on vaan pakko?

Facebookissa kiertää Mari Saario -nimisen henkilön kirjoittama julkinen teksti yhden erityislapsen perheen tappelusta byrokratiaa vastaan. Tarina kertoo hyvin karua kieltään siitä, mitä korulauseet ja hyvinvointiyhteiskunta tarkoittavat käytännössä ja miten loppuun tavallinen perhe voidaan lomakeviidakossa ajaa. Irvokkaintahan koko tilanteessa on se, että yhteistyöllä kunta saisi paljon enemmän aikaan niin lyhyellä kuin pitkälläkin tähtäimellä, mutta se ei taida kiinnostaa.

Kirjoittaja mainitsee tehneensä tekstin jaettavaksi, siksi uskallan sen tähän laittaa.

*****

Miten puolivuotiaasta vauvasta tuli uhka pehmeiden arvojen kaupungille

Mari Saario 7.4.2012
Perheeseen syntyy toivottu vauva, äiti jää äitiyslomalle, sisarukset ovat innoissaan, isä remontoi taloa, asuntolainaa maksellaan ja senttejä venytetään kattamaan uusi perheenjäsen, niin kuin kymmenissä tuhansissa suomalaisperheissä joka vuosi. Ei mitään kiiltokuvaelämää, mutta usko siihen, että kyllä niistä arjen huolista aina eteenpäin mennään, päivä kerrallaan.

Joka vuosi tuhannet suomalaiset perheet noista kymmenistä tuhansista saavat itselleen lapsen, joka on jollain tavalla erilainen - erityislapsi. Vammainen, sanottaisiin arkipuheessa. Joillekin erityisyys näkyy päällepäin, joillekin se voi tarkoittaa vain muutaman vuoden elinaikaa, toisille vaikkapa aistivammaa.

4.4.2012

Haaste

Sytomyssytempaukset ja Etiopian vauvanutut lienevät tuttuja liki kaikille vähänkin aktiivisemmin neuloville käsityöihmisille. Nyt olisi tarjolla taas haastetta, tällä kertaa kohteena suomalaiset ihmisenalut.

Neuleita keskosille
Pipoja Jorvin vauvoille

Vauvaneuleet ovat nopeita tehdä, ja ne syövät lankaa varsin vähän. Lankojen ei tarvitse olla mitään erikoisia ja kalliita hifistelylankoja, sillä ihan tavan marketistakin löytyy tekokuiduttomia lankoja. Kesää kohden mentäessä villapipojen tarve vähenee, mutta kyllä villapipoillekin aina tarvetta on, jos haluaa nimenomaan villaista neuloa.

Blogimaailmassa Jorvin keräys on noteerattu ainakin Bade By Me -blogissa sekä Äidin elämän ihmeellisyydessä, joka sai Tekstiiliteollisuuden sponsoroimaan keräystä. Mahtavaa!

Pienellä panostuksella saa aikaan paljon hyvää mieltä.

Päivitys 1.5.2012:
Oulun osasto 55 kuulemma hukkuu pieniin sukkiin ja töppösiin, joten tällä hetkellä niille ei ole tarvetta. :)

31.3.2012

Luomus

Vierailimme tänään koko perheen voimin Luonnontieteellisessä museossa. Paikka on varsin tuttu ja siellä tulee vierailtua useamman kerran vuodessa - kas kun lapsi on niin hyvin kasvatettu, että valitsee esim. elokuvan sijaan käynnin Luonnontieteellisessä. Edellisestä kuvauskerrasta on kuitenkin aikaa varsin reilusti, joten otin kameran mukaan aikomuksenani muistella, miten sitä käytettiinkään.

Postauksen otsikko viittaa paitsi Luonnontieteellisen internet-osoitteeseen, myös kuvankäsittelyohjelmani uusiin nappeihin. Äidillä on taas uusi lelu.

Löytyy mm. cinematoscope-versio:

29.3.2012

Lankaa kerrakseen

Koska olen vähän outo, päätin kuvata kaikki lankani Ravelryn stashiin. Tai no, lankafriikkien maailmassa minua tuskin laskettaisiin oudoksi, sillä eikö olekin ihan normaalia istua ja silitellä niitä kaikkia ihania keriä?

100% villaa

15.3.2012

Työvoitto ketutuksen voimalla

Lupasin jo viime syksynä neuloa lapselleni sukat. Suutarin lapsilla ei nimittäin ole kenkiä tässäkään taloudessa, eli omat perheenjäsenet ovat viimeisenä jonossa äidin neulontalistalla. Koska oikeaa lankaa ei tietenkään ollut, piti mennä lankakauppaan, jossa lapsi sai Ihan Itse valita langan sukkiin. Ja ihan oikeasti hän valitsikin itse, äiti vain ohjeisti lähinnä sen verran, ettei kimalle- tai silkkilanka välttämättä ole se optimaalisin sukkalanka.


7.3.2012

Blogipiireissä on kiertänyt suruviesti bloggaajan poismenosta. Kuolema on aina surullinen asia, mutta nyt se tuntuu vielä epäoikeudenmukaisemmalta.

Tietokoneen ruudun ääressä helposti unohtaa, että tekstejä kirjoittaa ja lukee ihan oikeat ihmiset. Heillä on mielipiteitä, ajatuksia, harmituksia, vitutuksia, naurunaiheita ja surua ihan kuten kaikilla niillä, jotka kävelevät meitä vastaan päivittäin. Itse asiassa lienee todennäköistä, että vastaasi käveleekin joku tuttu bloggari tai blogiasi kommentoinut, vaikket sitä itse tiedäkään.

Internet-elämää elämättömät eivät välttämättä ymmärrä sitä, kuinka tiiviitä yhteisöjä sosiaalisen median maailmaan voi muodostua ja kuinka läheisiksi ihmiset voivat kirjoitettuja sanoja vaihtamalla tulla. Sen "pelkän tekstin" takana on oikea ihminen, jonka ajatusmaailma kohtaa toisen.

Prinsessan tekstien takana on nyt vain surua.

Hyvää matkaa sinne jonnekin.


2.3.2012

Hei me säästetään!

Hesarin mukaan hallitus on vähentämässä kotihoidontukea. Uutisen mukaan muutos sekä säästäisi valtion rahoja että patistaisi naiset nopeammin töihin tienaamaan veroeuroja. Myönnän, ettei matematiikka ole vahvin alueeni, mutta en taida ihan hahmottaa kokonaisuutta...

Siis, jos kotihoidotuki (kht) lakkautetaan, se tarkoittaisi automaattisesti naisen paluuta töihin, ja lapselle paikkaa päiväkodissa. Päivähoito (ph) ei mene valtion pussista, joten maksumieheksi joutuu kunta. Jo nyt isoissa kaupungeissa ollaan ongelmissa, sillä ph-paikkoja ei nytkään pystytä tarjoamaan kaikille lapsille lakisääteisessä ajassa. Toinen suuri ongelma on pätevän työvoiman puute: ph-ryhmiä pyöritetään liian suurella lapsimäärällä ja liian vähäisellä henkilökunnalla, sillä se on "väliaikaisesti" sallittua. Oma lukunsa on se, miten liian ahtaat, vanhentuneet ja meluisat tilat vaikuttavat niin lapsiin kuin aikuisiinkin. Mistä revitään rahat lisätilaan ja henkilökuntaan?

28.2.2012

Kerran viel...

Olen tehnyt suojuksen iTuotteelle kerran jos toisenkin, joten kolmas kerta toden sanoo. Nyt kohteena oli iPad, joka on suojapussin tarpeessa, jos sitä kuljettaa muutoin kuin läppärirepun pehmustetussa taskussa. iPadissani on kyllä suojakansi, mutta se ei pysy liikkuvassa laukussa paikoillaan lainkaan.
Koska halusin tästä suojapussista paksumman kuin puhelinpussista, pidin langan kaksinkerroin. Tuloksena olikin mukavan paksu ja napakka kotelo.

8.2.2012

Rautarouvan hartioille

Isotätini täyttää ensi kuussa huikeat sata vuotta, juhlallisuudet ovat tällä viikolla. En itse pääse juhlistamaan rautarouvan tasavuosia, mutta olen hengessä mukana voimallisesti. Lahjaksi tikuttelin Revontulen pehmeän maanläheisissä väreissä.

31.1.2012

...da capo

Joskus joudutaan uudelle kierrokselle. Ystävä halusi pipon ja puhelimeni takakannen saavuttua se ei enää mahtunut varsin naftiksi mitoitettuun harmaaseen suojapussiin.



6.1.2012

Vuoden ensimmäinen

Hankin itselleni pitkällisen pähkäilyn jälkeen iPhonen. Pakko myöntää, että olen ihan koukussa siihen, vielä enemmän kuin serkkuunsa iPadiin. Näpertäminen ja järjestely sopivat minulle. ;) iPhone on kuitenkin sensorttinen vehje, että se ehdottomasti tarvitsee jotain suojakseen. Piti siis tehdä se jotain.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...