Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän
Juha Itkonen pääsi pinnalle jokunen vuosi sitten palkitulla esikoiskirjallaan Myöhempien aikojen pyhiä, joka päätyi Finlandia-ehdokkaaksi asti. Miehen tuotanto ei ole minulle tuttua kuin joistain naistenlehtien hauskahkoista kolumneista, joten tartuin vuonna 2005 julkaistuun, Valtion kirjallisuuspalkinnon voittaneeseen kirjaan varsin suurella mielenkiinnolla.
Kirja koostuu kahden henkilön muistelmista, jotka keskittyvät keskushenkilön, rocktähti Suvi Vaahteran/Summer Maplen ympärille. Eksä (Antti) ja äiti (Leena) kerivät auki suhdettaan Suviin ja käyvän siinä samalla läpi omaa elämäänsä, sitä elettyä ja elämätöntä. Oman osansa tuovat lehtileikkeet suuren rocktähden elämästä.
Olen tainnut joskus aiemminkin mainita olevani putkiaivo, joten kun eteen avautui maalailevaa, sivulauseiden sivulauseista koottua tekstiä, huokaisin syvään. Kirjalla on mittaa liki 400 sivua, ja sitä olisi voinut tiivistää reilusti, mutta kaiketi maalailulla on syynsä. Kun teksti on itse asiassa päiväkirja ja tajunnanvirtaa, on sinänsä loogista, että se samalla on harhailevaa. Toisaalta se samalla luo hienoisen epäilyksen sille, mikä onkaan se oikea totuus, sillä tekstit ovat subjektiivisia näkemyksiä ja muistoja, ja tuovat esiin vain toisen näkökulman tapahtuneesta.
Kaksi kolmannesta luettuani tarina sai vihdoin otteen, ja loppu olikin nautintoa. Kuitenkin minua häiritsi aika paljon se, että vaikka kaksi kertojaa edustivat eri yhteiskunta- ja ikäluokkaa, heidän kertojanäänensä olivat hyvin samanlaiset. Jotenkin voisi kuvitella viisikymppisen äidin ja kolmekymppisen eksän tajunnanvirran olevan erilaista, mutta Itkonen on jostain syystä pitänyt ilmaisunsa tasaisena (tasapaksuna?) koko kirjan läpi. Vain kerran hänelle sattuu tyylirikko, sillä ainakin minun mielestäni irstaan unen aukikirjoittaminen persepanoineen hyppää silmille liki runollisen tekstin seasta.
Viimeisen sivun jälkeen käteen jäi hienoinen hämmennys. Mistä tässä kirjassa oli kyse? Kahden aikuisen ihmisen oman elämän purkamisesta, katkeruudesta, kateudesta, "miksetsäolesemmonenkumähaluun" -kitinästä? Itkosen oman maailman manifestoitumisesta?
Kuka pyytää voivansa rakastaa enemmän? Keneltä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jaa ajatuksesi, sana on vapaa. :)