19.4.2008

Älä sano sitä huomenna

Älä sano sitä huomenna

Älä sano sitä huomenna, sano se tänään, sano se nyt.
Ennen kuin ruohonkorsi on venähtänyt.
Sano se silloin kun itkuiset silmät sinua katsoo,
jalka kiukuissaan lattiaa polkee.
Lasi maidosta vapautunut vielä kumollaan pöydällä pyörii.
Sano, rakastan sinua.

Älä sano sitä huomenna, sano se tänään, sano se nyt.
Kun tuuli jo kaislaa kahtaalle huojuttaa,
maailma vetää ja houkuttaa.
Sano se silloin, kun sylisi jo lapselle pieneksi käynee
ja luopumisen tuska sisintäsi polttaa.
Sano se takertumatta,
sano rakastan sinua.

Älä sano sitä huomenna, sano se tänään, sano se nyt.
Kun jo itsenäistä kukintaa taimesi kasvaa.
Kun maailman polte nuoria mieliä painaa,
sano se silloin, muuttumaton sydämesi on.
Sano, rakastan sinua.
Niin sydän sydämelle kaikuna vastaa
rakastan sinua
ja rakastan sinua.

-Birgit Leino: Korinpunoja, 1996-

5.4.2008

Salattu maailma

Katsoimme eilen espanjalaisen elokuvan The Orphanage. Tarinassa orpokodista tyttönä adoptoitu nainen palaa taloon myöhemmin tarkoituksenaan remontoida siitä kehitysvammaisten lasten hoitokoti. Perheen poika alkaa nähdä mielikuvitusystäviä, ja tapahtumat alkavat siitä rullata trillerinomaisesti eteenpäin. Pidin paljon kuvakielestä, tunnelmasta, dialogista - oikestaan koko elokuvasta loppua lukuun ottamatta. Typerä, liian siirappinen ja amerikkalainen loppu lässäytti elokuvan trilleristä koko perheen elokuvaksi, jossa kaikilla on kivaa ja häpihäpi. Elokuvan sanoma olisi ollut niin paljon parempi, jos tekijät olisivat malttaneet lopettaa siihen kipeään kohtaan.
(En halua enempää juonesta kertoa, katsokaa itse)

Leffa pyöri mielessä illan ja aamun, ja jäimmekin miehen kanssa pohtimaan aihetta enemmän. Miksi aikuisten on niin vaikeaa kuunnella lasta, uskoa lasta ja ottaa todesta se, että lapsen ajatukset ovat oikeasti ymmärtämisen arvoisia? Kuvittelemme niin herkästi, etteivät lapset ymmärrä asioiden syvempiä merkityksiä, etteivät he osaa ajatella syvällisesti tai että lapsille tulisi asiat selittää yliyksinkertaisesti. Toki lapsen henkinen kehitysvaihe tulee huomioida, mutta mielestäni on suuri virhe kuvitella, että koska lapsi ei ymmärrä jotain tiettyä abstraktia käsitettä sanana, hän ei ymmärtäisi mitään siihen liittyvää.

Lausahdus "totuus tulee lasten suusta" lienee kaikille tuttu. Usein lasten suusta -kommentilla tarkoitetaan hauskoja sutkauksia jotka oletettavasti ovat lasten suusta lähtöisin (tai sitten eivät), mutta se tarkoittaa muutakin. Lasten suusta voi tulla itsestäänselvyyksiä, joita aikuiset eivät enää ympärillään huomaa tai joita eivät halua nähdä. Lasten suusta voi myös tulla se kipeä totuus tai kiusallisen tarkka kysymys.

Jotkut ihmiset ajattelevat, että lapset ovat aikuista herkempiä vastaanottamaan viestejä tai ymmärtämään maailmankaikkeutta. Monet liittävät tähän taipumuksen yliluonnollisiin asioihin, mutta ehkä se ei ihan niin mene. Lapset eivät vain ole vielä sisällä aikuisuuden salailussa, peittelyssä, teeskentelyssä, "hyvissä käytöstavoissa", ja he näkevät niistä aika hyvin läpi. Lapsen ehtymätön uteliaisuus ja tiedonjano tukahdutetaan hyssyttelyllä ja "älä nyt kysele tyhmiä"-suhahduksilla, ja ennen pitkää lapsi oppii - mutta mitä?


Minulla on nälkä, joten ajatus ei nyt ihan kulje. Kuitenkin tämän pohdinnan pointtina taisi olla mietintä siitä, miksi aikuisen on niin vaikea luottaa siihen, että lapsi oikeasti kokee maailman toisin. Ei ole pakko lähteä mukaan leikkiin, jossa ikkunan takana asuu prinsessoja tai vahvistaa lapsen kokemusta siitä, että sängyn alla asuu mörköyhdyskunta joka syö pieniä pensaita aamuisin, mutta olisi aikuisen kuitenkin hyvä antaa luottoa sen verran, ettei lyttää lapsen kokemusta täysin. Olivat ne möröt sitten alitajunnan tuotosta tai kokemusta toisesta, salatusta maailmasta, dissaamisen tuloksena lapsi ei ainakaan rohkeasti kerro tunteistaa ja ajatuksistaan, eikä se näin pikaisesti mietittynä ainakaan kovin positiivinen asia ole...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...