Vuoden saldo

Joululahjat osa II

Pikkuveljelle

31/2011

River Rapids Socks by Sockbug (PDF-linkki)

Lanka ja menekki Austermann Step 6, 105g

Puikot  3mm
Ihan vääränlainen lanka näihin sukkiin, kuvio ei erotu laisinkaan. Malli oli kuitenkin ihan jees, joten nämä päätynevät puikoille myöhemmin uudestaan.

Joululahjat, osa I

Siskon tytöille

27-28/2011 (kaksi kappaletta)

wham bam thank you lamb! by Susan Chang (RavLink)

Lanka ja menekki Rosários Tentação, 89g ja 57g

Puikot 8mm

Tikutikutiku

Blogin puolella on varsin hiljaista lankalaskuria lukuun ottamatta. Sain äsken paketoitua oman väen viimeisen joululahjan, nyt voi hieman huokaista. Paitsi että lapselle ja lapsen päiväkodin keittäjälle pitäisi tikutella sukat, mutta niillä ei ole niin kiirusta kuin noilla muilla lahjuksilla, joista osa pitää saada postin matkaan ensi viikolla.

Mussukalle villapaita

Ei, en puhu puolisostani. :D

Koiristamme toinen on ollut huonoturkkinen koko ikänsä. Aiemmin se on kasvattanut turkkinsa juoksuihin tiputtaakseen karvansa taas sen jälkeen, kun tyrkkypäivät ovat ohi. Tänä vuonna tilanne on pahentunut siinä mielessä, ettei se olekaan kasvattanut karvaa, ja se onkin ollut kauniisti sanottuna kalju about keväästä lähtien. Kyseessä on ilmeisesti rodulle tyypillinen follikulaarinen dysplasia, joka tunnetaan ihmisten maailmassa myös nimellä alopekia tai pälvikalju. Ongelmia se ei koiralle aiheuta, haitta on lähinnä kosmeettinen.

Imetystarinoita

Kuva: Imetyksen tuki ry

 Imetyksen  tuki ry:n Tarinapuu on avattu. Tarinapuu antaa tunnistamisen tunteita ja ravistelee näkemään oman kokemuksen toisin. Tarinat ovat peräisin Imetyksen Tuki ry:n kirjoituskilpailusta. Käykää tutustumassa!

Jörkka on oikeassa

Lukeminen on ihanaa. On suunnattoman nautinnollista uppoutua hyvään tarinaan ja unohtaa koko ympäröivä maailma. Joskus kirjan maailmaan jää niin koukkuun, että sen suljettuaan kulkee suorastaan sumussa yrittäessään orientoitua irl-maailmaan... Välillä kirjasta irroittautuminen on suoranaista tuskaa, ja esim. Marion Zimmer Bradleyn Avalonin usvat on ollut minulle teos, joka on päässyt äärettömän voimakkaasti ihon alle.

Käytännöllisiä käsitöitä

En yleensä neulo puuvilla- tai hamppulangoista, sillä olen enemmän villaihmisiä. Joskus niistä tulee jotain tehtyä (tai muuten vaan ostettua sisäisen sulovilénin päästyä valtaan), ja mikä olisikaan parempi tapa käyttää puuvillajämälankoja kuin tiskirätit? Yleensä en räteistä mitään bloggaa, sillä, no, ne ovat rättejä. :D Pääsääntöisesti vain päivitän lankalaskurin ja se siitä.

Debbie Bliss luomupuuvillaa ja ONline hamppulangan jämät.
Muistuttaa mustikkaa?

Voihan unohdus!

Olen hieman erikoinen ja pidän kovasti lajittelusta ja listoista. Perjantai-illan kunniaksi sain mieleeni tarkistaa, onko tuo oikeassa sivussa oleva lankavarastolaskuri ajan tasalla. Kolmen eri lähteen vertailun suoritettuani huomasin, että laskuri pitää suurin piirtein paikkansa, mutta olen unohtanut blogata yhden valmistuneen työn! Voi minua!

Mua on loukattu!!11

Lapsettomien tukiyhdistys Simpukka ry:n joulukorttikampanja herättää kovasti närää vauva-lehden keskustelupalstalla. Riipaisevan kauniin Maailma mustavalkoinen -blogin tekijän herkät kortit saivat kyseenalaista kunniaa lapsettomien itsekkään julistuspolitiikan välineenä, aivan suotta. Pelkkiä kuvia katsomalla ei parhaalla tahdollakaan saa aikaiseksi minkäänlaista statementtia, mutta ehkä siihen tarvitaan enemmän mielikuvitusta kuin mitä minulla on. Tai ehkä minulta puuttuu se geeni, joka saa minut loukkaantumaan verisesti ajatuksesta, etteivät kaikki tuttavani haluaisi tänä(kään) vuonna saada joulukorttia, jossa lapseni pönöttää tonttulakki päässä.

(Disclaimer: En ole koskaan lähettänyt kenellekään korttia, jossa lapseni pönöttää tonttulakki päässä. Enkä lähetä.)

Ei nimi ihmistä pahenna?

Ei tainnut ProjectMama arvata, minkälainen kommenttivyöry lähtisi liikkeelle yksinkertaisesta kysymyksestä "Mitä mieltä olette sanasta mutsi?" Kommentit ovat olleet erittäin mielenkiintoista luettavaa, joten teki mieleni pohtia samaa aihetta.

Lieneeköhän olemassa toista yhtä tunnelatautunutta sanaa kuin äiti? Äidille on olemassa vaikka kuinka paljon synonyymeja maamosta mutsiin, puhumattakaan siitä, että vanhempia puhuteltaisiin etunimillään. Myös isälle on synonyymeja, mutta niissä ei ole samaa tunnelatausta kuin äidissä. Johtuisiko asia sitten siitä, että äitimyytti pitää yllä tiettyjä äitiin ja äitiyteen liittyviä oletuksia ja mielikuvia, ja isän vahvin rooli on edelleen siellä sivussa, äidin pikkuapulaisena.

Hyvät äidit ja huonot äidit

Kukaan tuskin on välttynyt keskustelupalstoilla ja Facebookin statuksissa leviävältä iltapaskalinkiltä. Se, ja muutama viikko sitten julkaistu Erja Rusasen haastattelu ovat tuoneet jälleen uutta pontta iänikuiseen kotihoito vs. päiväkoti -vääntöön. Sen sijaan, että äidit järjestäytyisivät tekemään asialle jotain, sorrutaan taas kerran ja kerta toisensa jälkeen ninamikkosmaiseen suuvaahdossameuhkaamiseen ja toisten syyttelyyn.

Keskustelun sävy on vuodesta toiseen yhtä turhauttava. Pari vuotta sitten professori Liisa Keltikangas-Järvinen jo totesi, että niin kauan kun äidit tappelevat verissäpäin kiiltävimmästä sädekehästä, ei päivähoidon laadulle tarvitse tehdä yhtään mitään. Meno ei ole muuttunut yhtään mihinkään. Ja vaikka molemilla tahoilla osataan mennä henkilökohtaisuuksiin ja käyttää rumaa kieltä, en kaikkien näiden internetin ihmemaassa viettämieni vuosien aikana ole törmännyt yhtä tuomitsevaan rintamaan kuin vannoutuneet kotiäidit.

Makkaramyssy

Ystävän typykkä sai hiippapipon, poitsulle meni makkaramyssy (jonka voi nyt julkaista, kun se on käyttäjälleen toimitettu). Hauska sekin. Kaksinkertaisesta reunasta tulee paksu ja lämmin, ja itse alareuna pysyy erittäin siistinä. Tykkään kovasti!

Lapsi halusi välttämättä tulla kuvatuksi majassa.

Tukemisesta, syyllisyydestä ja äideistä

Viime aikoina on kuohunut aika lailla suuntaan jos toiseen. On kerrottu jämeriä mielipiteitä niin rintamaidon ja korvikkeen samanarvoisuudesta kuin siitäkin, miten päiväkoti on vaarallinen paikka. Seuranneessa live- ja nettikeskustelussa on niin kiillotettu omaa sädekehää, haukuttu muita, korostettu lapsuuden merkitystä, nimitelty eri mieltä olevia niin kivikautisiksi, fanaatikoiksi, lapsestaan välittämättömiksi, syyllistäjiksi kuin puhtaasti hulluiksikin.

Pohdin jokin aika sitten erään äidin kanssa, että on olemassa kaksi aihetta, joista on mahdotonta puhua ilman riitaa: imetys ja päivähoito. Se kuuluisa "joku joskus jossain" on sanonut, ettei ihmistä voi syyllistää, vaan ihminen syyllistyy jos on syyllistyäkseen. Lauseessa lienee totuuden siemen siinä mielessä, että ihmistä on vaikea syyllistää asiasta, jossa hän kokee vakaasti olevansa oikeassa ja toimivansa oikein. Sekä imetyksessä että päivähoidossa on kuitenkin mukana niin valtava määrä vaihtelevaa asiantuntijatietoa ja "asiantuntijatietoa" tunteista ja mielipiteistä puhumattakaan, että siinä pyörityksessä vähemmästäkin ahdistuu.

Hyvää imetysviikkoa!

Nyt vietetään kansainvälistä imetysviikkoa:

Kansainvälinen imetyssymboli

Kansainvälinen imetysviikko Pohjoismaissa 17.–23.10.2011. Yhteistyö edistää, suojelee ja tukee imetystä. Imetyksestä puhuminen on tukea, tietoa ja ohjausta. Imetysviikolla 2011 puhumme imetyksestä vauvalle hiljaa sylissä, äitiä ja perhettä ohjaten ja tukien, yhteisöissä ja kohtaamisissa tietoa jakaen. Teeman Puhu imetyksestä - Talk to ME! on valinnut The World Alliance for Breastfeeding Action (WABA), joka on Maailman terveysjärjestö WHO:n läheinen yhteistyöorganisaatio. (Imetyksen tuki ry)




Aiheeseen liittyen ja viime viikon tekstiäni sivuten:

• Suomi on imetyksessä Pohjoismaiden pohjimmaisia
• Syyllisyys ei saa tulla vauvan ja tissin väliin
• Imetys ihmetyttää ja ihastuttaa
• Ykkösen aamu-tv: Imetys nostaa tunteet pintaan

Mitä ajatuksia imetys herättää teissä, hyvät lukijat?

Vaaleanpunaista

Tänään vietetään Roosa nauha -päivää. Päivä on Syöpäsäätiön rintasyöpätietouden edistämispäivä, jolloin on perinteisesti laitettu takinliepeeseen roosa nauhasykkyrä ja puettu vaaleanpunaista päälle. Digiytyneemmät ovat lykänneet myös FB-profiiliinsa nauhankuvan ja linkin Roosa nauha-sivuille.

Pukeutuminen on kivaa ja nauhat ihan jees, mutta varsinaista apua voi antaa lahjoittamalla. Se käy parilla klikkauksella esim. täällä. On muuten huomattavasti parempi tapa edistää rintasyöpätietoisuutta ja -tutkimusta kuin ne hassunhauskat feissarikiertokirjeet.

Tänä vuonna teemana on Periytyvä rintasyöpä. Rintasyöpä on yleinen tauti, mutta varsinaista perinnöllistä rintasyöpää siitä on vain pienehkö osa, noin 3-5 prosenttia. Perinnöllisen rintasyöpäalttiuden kantajia on tähän mennessä tunnistettu Suomessa noin 400.  Rintoja voi ja kannattaa tutkia itse, eikä luottaa kumppanin käsituntemuksiin. Lisätietoa ja kuvalliset ohjeet esim. ProMama ry:n sivuilla.

(Tämä oli muuten viesti numero 400. Onneksi oli ihan asiaa eikä höpöhöpöä.)

The Feathered Bunch

Suomalaisen Rovion julkaisema Angry Birds -peli on ilmiö. Ihmiset koukuttuvat sinkoamaan vihaisia lintuja päin röhkiviä possuja, ja pelistä on julkaistu jo useampikin versio. Meidän perheessämme paras pelaaja on viisivuotias, joka vetää suvereenisti High Scoreja niin isin puhelimella kuin äidin iPadillakin.

Pig - Possu, langanmenekki 44g.

Tissi vai tölkki?

Helsingin Sanomien Vieraskynän 12.10. otsikossa lukee, että korvike ja rintamaito ovat pitkälti samanveroisia. Kyse on pelkästä ravitsemuksesta, mutta otsikko on provosoiva ja tunteita herättävä. Lienee sanomattakin selvää, että aihetta pyöritetään aikamoisella myllyllä pitkin keskustelupalstoja ja blogimaailmaa, ja ilmaisut ovat varsin kirjavia. Kirjoittaja on professori ja lastentautien erikoislääkäri, ja varmasti oman alansa arvostettu asiantuntija. Imetyksen asiantuntija hän kuitenkaan ei ole, eikä häntä sellaisena tule pitää.

Synttärihiippa

Ystävän typykkä täytti viisi vuotta, sitä on hyvä juhlistaa pipolla, eikö vain? 

Ensimmäinen sana on isä

Jatketaan vanhoilla ihmettelyillä edellisen postauksen hengessä - vanhoilla siis siinä mielessä, että ne ovat pysyneet ihmettelyn aiheena oikeastaan tämän koko viiden vuoden ajan.

Aina aika ajoin äitien keskustelupalstoilla mietitään sitä, kenelle luotettavalle hoitajalle lapsensa uskaltaisi jättää. Todella monen ensimmäinen vastaus on isä. On tietysti mieltä lämmittävää, että äidit kokevat isän luotettavaksi hoitajaksi, mutta kamoon! Ei isä ole hoitaja, hän on lapsen toinen vanhempi. Isän ei tulisi olla hoitajalistalla ykkösenä, hänen ei tulisi olla hoitajalistalla lainkaan.

Muutoksen pelko

Selasin bloggerin tekstiarkistoa läpi, ja törmäsin tämän tekstin luonnokseen. Se on kirjoitettu 20.1. 2009, enkä voi väittää mielipiteeni tai ihmetykseni tässä matkan varrella muuttuneen kovinkaan paljoa.

*****

Yksi lapsiin (vauvoihin) liittyvä asia jaksaa ihmetyttää kerta toisensa jälkeen. Niin monelta taholta saa kuulla lauseita "lapsen tulo ei muuta elämää" tai "minä en ainakaan halua heräillä öitä" tai muuta vastaavaa. Ja kuitenkin siihen vauvan tuloon uhrataan aikaa: sisustetaan lastenhuonetta, ostetaan vaatteita, vertaillaan turvaistuimia ja tilataan juuri Oikean Väriset ja Malliset vaunut kaikilla lisävarusteilla. Mutta näytelmän päähenkilö eli vauva jää jotenkin sivuosaan; jälkeläistä odotetaan saapuvaksi täyttämään estradilla se paikka, jonka vanhemmat ovat käsikirjoittaneet ja huolella valmistelleet. Hämmästyttävän vähän perehdytään vauvan kehitykseen, imetykseen, tarpeisiin.

Neljän tonnin idylli

Katsoin äsken jokin aika sitten Yleltä tulleen dokumentin intialaisesta kohdunvuokrauksesta. Vauvoja Intiasta -dokumentissa kerrottiin yhä kasvavasta vauvatehdasbisneksestä, jossa länsimaalaisille tai varakkaille intialaisille räätälöidään koko vauvanhankintapaketti könttäsummalla, klinikasta riippuen joko omilla tai osin luovutetuilla sukusoluilla. Parhaimmillaan paketti sisältää yhdistetyn Intian-loman ja siitosreissun. Hämmentävää.

Der Ring

Tein viime viikolla suoranaisen kulttuuriteon, kun kävin kuuntelemassa Wagnerin koko Sormussarjan. Homma vaati jonkin verran töitä istumalihaksilta, sillä yhteispituus oli 15h luokkaa (+ väliajat). Varsin massiivinen rupeama, mutta kyllä se oli ihan sen arvoista. Teemat soivat päässä varmaan pitkään, ja näin massiivisessa teoskokonaisuudessa riittää sulateltavaa vielä pitkäksi aikaa.

Seuraavaksi yhteenvetoa:

Heinäpelto

Aloitin tämän huivin huhtikuun lopussa, ja tuntui etten saa sitä ikinä valmiiksi. Aina oli jotain parempaa tekemistä, kuin keskittyä johonkin kirjaimellisesti nihkeään ikuisuusprojektiin. Helteillä tekokuidun neulominen ei muutenkaan ole kovinkaan miellyttävää...

Daniel Arenson: The Gods of Dream

Koko ihmiskuntaa uhkaava tuho ja kauhistus, check. Sankari, jolla ei ole mitään hävittävää, check. Miekka ja magia, check. Paternistinen jumalkäsitys, check. Langennut, karkoitettu, revanssia hakeva jumaluus, check. Selkeä ja alleviivattu jako hyviksiin ja pahiksiin, check. Hassujen eläinhahmojen comedy sidekick, check.

Loma on yhtä juhlaa!

Loma ja lapset, siinäpä ikuisuusaihe. Taloussanomat teki kovin raflaavan jutun päiväkoti-ikäisten lasten kesälomista, ja taas velloo keskustelu vilkkaana internetsin ihmemaassa. Minusta juttu oli asenteellinen ja leimaava, eikä edes kovin hyvin kirjoitettu. Jutun kirvoittamat kommentit kertovat varsin yksiselitteisen selvästi Suuren ja Ainoan Totuuden vanhemmuudesta (=äitiydestä): hyvä äiti hoitaa aina lapsensa kotona, vain huono vanhempi haluaa joskus lomaa omasta lapsestaan. On suunnattoman turhauttavaa ja täydellisen typerää kuitata koko oman ajan tarve alentuvalla "Miks pitää niitä lapsia tehä jollei niitä haluu hoitaa."

No. Sanotaan nyt vaikka näin, että tuo totuus on kohtalaisen mustavalkoinen ja sillä on hyvin vähän kosketuspintaa todelliseen elämään. Päiväkodin hoitajat tuskin tietävät totuutta perheiden elämästä, vaikka useimmin kuultu argumentti onkin, että he tietävät "kaiken". Eivät he tiedä, eikä heidän kuulukaan tietää. Vanhemmat eivät ole elämäntilanteestaan tilivelvollisia lapsensa hoitajille, vaikka perusasiat pitää toki jo turvallisuuden nimissä olla tiedossa.

Kesälätsä

Taannoinen ystävän lapselle tehty lätsä meinasi juurtua oman jälkikasvun päähän siihen malliin, että hälle piti tehdä oma. Lähikirpparilta bongasin kerän kirkkaanoranssia puuvillalankaa suopeaan 60cent. hintaan, ja siitähän syntyi sitten sällille oma lätsä.

Helteen pehmentämä pää

Minä vihaan hellettä. Suomessa sitä ei saa sanoa ääneen, sillä kaikkien on pidettävä helteestä vaikka hampaat irvessä. Kun toteaa voivansa pahoin kuumuudessa, saa vastaukseksi vain alentuvan "noh noh, kyllä nyt pitää nauttia, kun on kerrankin lämmintä!" Kirjoitetun historian aikanahan ei ole tullut vastaan tilannetta, jolloin Suomessa olisi ollut lämmintä. Kyse on ainutkertaisesta, once-in-a-lifetime -tilanteesta, joka ei tule toistumaan.

Tai sitten ei.

Kirjakekkonen

Laitoin tämän ohjeen Ravelryn jonoon varmaan vuosi sitten. En ole kovin virkkuukoukku-yhteensopiva, mutta lätsäpipon myötä lämpenin hieman. Ajattelin siis testata pikkuista jämälankaohjetta.

Kekkonen otti ja vei sydämen.

Synttärilätsä

Lupasin taannoin ystävälleni, että teen hänen lapselleen lätsän lahjaksi. Lapsi itse oli toivonut jotain legohirviöbakuganhärpäkettä, mutta niiden ostaminen on niin vastoin periaatteitani, ettei niska siihen taipunut. Otin siis koukun kiltisti käteen ja ryhdyin hommiin. Ohjeen bongasin Villa Kianalta, joka oli löytänyt kaappien kätköistä vanhoja käsityölehtiä.

Kannustamisen sietämätön vaikeus

Maaliskuussa Imetyksen tuki ry piti kevätkokouksensa yhteydessä tukiäitien keskusteluhetken, johon oli pyydetty alustajaksi Suomen virallinen imetysguru Ritva Kuusisto. Ritva puhui perheiden imetyskulttuurista ja vertaistuesta, ja vertasi imetystä maratoniin. Alustus palasi elävästi mieleeni, kun töissä satuin selaamaan uusinta Fit-lehteä, ja bongasin sieltä tsemppilistan juoksua koskien.

Fit 6/2011

Ritvaa mukaillen: kuinka monelle tulisi mieleen mennä kesken maratonin huikkaamaan irvistävälle juoksijalle, jotta "tule nyt pois sieltä, mitä sinä vielä juokset, penikkatauti iskee, ihan hikinenkin olet, lopeta nyt kesken, jos se on noin raskasta."  Mutta mitä imetyksen keskellä saa äiti kuulla, jos hän erehtyy  valittamaan väsymystään tai tissitakiaisen tiuhaa yötankkaamista?

Niinpä niin.

Renate Dorrestein: Lainaa vain
Pidän kovasti Dorresteinin tyylistä. Hänellä on kyky käsitellä vaikeitakin asioita huumorin ja pienen pirullisuuden kautta niin, että tabuille tulee nauraneeksi ihan huomaamattaan. Ihastuin kirjailijaan jo pari vuotta sitten, ja vaikka tämäkin opus on tietynlaista hömppää, siinä on vakava pohjavire.

Mitä tarkoittaa (riittävä) vanhemmuus? Mitä on äitiys? Mitä on ihmisarvo? Onko uusi mahdollisuus mahdollista? Dorrestein käsittelee näitä kaikkia lempeän ironisesti ja oivaltaen. Päällimäiseksi minulle jäi Igorin kanssa jaettu ihmetys: miksi ilmiselvistä asioista tehdään yleensä niin perhanan vaikeita?

Inger Frimansson: Rotanpyytäjä
Mitä tapahtuu, kun pettää toisen luottamuksen? Minkälaisia jälkiä ihmisen mieleen jättää nöyryytys ja elämän rikkoutuminen? Mikä saa ihmisen pettämään itseään? Rotanpyytäjän juoni pyörii ihmisen heikkouksien keskellä. Huono itsetunto, katkeruus, kateus, pettymys, alemmuudentunne ja yksin jäämisen pelko ovat niitä voimia, jotka tarinan henkilöitä liikuttavat. Keskuksena on kuoleva mies, liikkuvina voimina kaksi naista, taustalla muutama selittävänä rekvisiittana toimiva henkilö.

Kirja on ihan viihdyttävä pieni rikospätkä, mutta ei sykäytä minua sen kummemmin. Tarina periaatteessa toimii, henkilöt ovat suurimman osan ajasta uskottavia, ja tietyllä tavalla loppuratkaisussa on jonkinlaista sovittamisen henkeä. Rotanpyytäjää ei kuitenkaan tee mieli lukea uudestaan, eikä se erityisemmin jää mieleen. Toisaalta olisi mielenkiintoista tietää, mikä on ollut kirjailijan motiivi, kun hän on tehnyt kaikista tarinan henkilöistä joko ärsyttäviä tai säälittäviä.

Ron McLarty: Polkupyörällä ajamisen taito
Joskus törmää kirjaan, joka jättää vain lämpöisen tunteen ja suuren myötätunnon päähenkilöä kohtaan. Tämä kirja on sellainen.
Smithy Ide on reilusti ylipainoinen, elämässän paikoilleen jämähtänyt ja alkoholisoitunut keski-ikäinen mies, jota piinaa psyykkisesti sairaan sisaren kanssa vietetty aika. Vanhempien kuolema sysää liikkeelle tapahtumaketjun, jonka tuloksena Smithy pyöräilee Amerikan halki noutamaan sisarensa ruumista. Matka alkaa kännisenä päähänpistona, mutta se muuttuu pian oman itsensä etsimiseksi ja löytämiseksi.

Olen kirjan kansitekstistä eri mieltä: Tarina on taviksen on the road-romaani, mutta luuserin kirjaksi en tätä sanoisi. Luuseri on ihminen, joka ei edes yritä tehdä tai ymmärtää, Smithy yrittää, tekee ja lopulta ymmärtää. Ja se tarkoittaa, ettei hän ole luuseri.

Bernard Malamud: Jumalan armo
Juutalainen paleontologi Calvin Cohn kokee yllätyksen, kun hän jää ainoana ihmisenä eloon suuresta vedenpaisumuksesta, jonka Jumala nostatti maailmaan kyllästyttyään ihmiskunnan tekosiin. Cohn yrittää selvittää Jumalalta miksi näin on, mutta saa vastauksiksi vain kryptisiä lauseita ja pahoittelevan toteamuksen siitä, että Jumala oli tehnyt mokan - oikeasti Cohnin pitäisi olla kuollut. Merentutkimusaluksella matkustava Cohn löytää seurakseen simpanssin, joka myös on mystisesti selviytynyt mullistuksesta. Yhdessä he löytävät yksinäisen saaren, asettuvat sille asumaan ja yrittävät jatkaa elämäänsä. Jostain saarelle päätyy muitakin apinoita, ja tuloksena on jonkinlainen hatara sivilisaation yritelmä.

Mario Reading: Nostradamuksen aikakirjat
Y2K:n jälkimainingeissa erilaisilla maailmanlopun ennustuksilla on kysyntää. Vielä jos ne ennustukset saa jotenkin nivottua salaseuroihin, uskontoon ja aatelissukuihin, ollaankin mukavasti Hollywood-tunnelmissa. Nostradamuksen ennustukset ovat viimeisen vuosikymmenen aikana saaneet kovasti lisää kiinnostusta, ja hollilla oleva vuosi 2012 on mayojen maailmanloppu - joskin maailma ei ilmeisesti lopukaan, vaan sykli alkaa alusta. Mikä on sinänsä harmillista, sillä apokalypsi on paljon raflaavampaa kuin uusi alku.

Heinrich Böll: Mitähän siitä pojasta tulee?
En ole koskaan pitänyt sivulauseista - joskin ajoittain ne ovat tarpeellisia (sisäkkäisinä harvemmin), ja niiden käyttöä voidaan perustella oikein. Sisäkkäisten sivulauseiden käyttö (jos käyttö on itseisarvo eikä tehokeino - joskin joskus itseisarvo voi olla tärkeäkin, kuten vuonna keppi ja kivi kun keitin teetä ja tee oli silloin oikein hyvää) ei tee tekstistä minun silmissäni yhtään sen hienompaa (joskaan en voi toki itse kehuskella kirjoittavani hienoa tekstiä, vaikka ajoittain tietysti onnistaa itse kutakin).

Irvine Welsh: Liima
Yritin lukea, ei onnistunut. Olkootkin Welsh kuinka tärkeä aikansa kuvaaja ja kriitikko, ei kirosanoilla kuorrutettu tajunnanvirta iske. Useampi sivu kuvausta ristiinnaimisesta kaikkiin mahdollisiin reikiin ei tunnu houkuttelevalta, ja siinä vaiheessa suljin kirjan, kun siinä seikkaperäisesti kerrottiin koiran etutassujen katkomisesta voimapihdeillä, jota seurasi kuoliaaksipotkiminen. Not my piece of cake.

Onko tosiaankin liki vuosi edellisen kirjan lukemisesta? Olen siis todellinen putkiaivo, sillä keskittymiseni riittää vain yhteen harrastukseen kerrallaan. Joko luen tai neulon, ja viime vuoden toinen puolisko ilmiselvästi täyttyi neuleista. Taidan nyt kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja hyödyntää työmatkat kirjojen parissa.

*****

Leff Long: Tilinteon hetki 
Jeff Longista on yritetty povata Stephen Kingin manttelinperijää, ja häntä on tituleerattu loistavaksi kauhukirjailijaksi. En nyt ehkä mitään ylisanoja tämän kirjan perusteella julistaisi, enkä tosiaankaan tarjoaisi hänelle Kingin kenkiä. Ne ovat vielä inasen liian valtavat. Helvetin piirit oli viihdyttävä ja aiheeltaan kutkuttavan mielenkiintoinen kirja, mutta hieman liikaa sielläkin käsikirjoituksen raakaversio kummitteli taustalla. (Olen kirjan lukenutkin pari kertaa, mutta näemmä arviointi puuttuu.)

Pitsiä ja makkaraa

Santa Cruz oli kärsivällisesti odottanut Ravelryn jonossa vuoroaan, joten päätin testata. Ja kivahan siitä tulikin: tarpeeksi löysä, kuitenkin muotonsa pitävä - ja kevyt! Ainut muutos oli, että tein neljä mallikertatoistoa kolmen sijaan, jotta sain piposta varmasti pipon enkä kalottia.

Pitsikokeilu

Kun taannoin tein Estonian lace -ranteenlämmittimet, en arvannutkaan kuinka paljon niihin tykästyisin. Pohdin jo silloin pitsikuvion hyödyntämistä sukissa, mutta ajatus vain roikkui ja roikkui ja... No, päätin sitten käyttää pois keräloput seiskaveikkaa ja testata samalla vironpitsin käyttäytymistä.

Aikuisten oikeesti

Jostain kumman syystä olen ajatellut Oikean Neulomisen tarkoittavan vaatteita, ja nimenomaan aikuisten vaatteita. Sukat, pipot, lapaset, huivit ja villahousut ovat pelkkää näpertelyä, ja vasta jonkin isomman työn neulominen tarkoittaa, että neuloo Oikeesti. Älkää kysykö, mistä tämän fiksaation olin päähäni saanut, mutta olinpahan kuitenkin. Ehkä se liittyy siihen, että aikuiselle vaatetta neuloessa joutuu vähän miettimäänkin mitä tekee.

Törmäsin Abalone-neuletakkiin Ravelryssa jo hyvän aikaa sitten ja tykästyin sen malliin. Sopiva lanka osui myöhemmin kohdalle tutun lankaputiikin loppuunmyynnissä, ja se olikin sitten menoa. Mallihan on alunperin kokoa S, mutta Ravelrysta löytyi pienellä selaamisella valmiit speksit suuremman koon toteuttamiseen. Sen verran ohjetta muutin, että skippasin pingviinihännän ja tein helman suorana, ja lisäsin niskakappaleeseen enemmän korkeutta. 

Kevätsukat eikun lapaset

Alunperin näistä piti tulla sukat. Selasin Ullaneuletta ja Ravelrya etsien jotain kivaa sukkaohjetta ohuelle langalle, ja Lotta Palosen Arni vaikutti lupaavalta. En kylläkään päässyt kovinkaan pitkälle kun tajusin, etteivät nämä tule koskaan minun jalkaani mahtumaan... Ihan oli ohjeen mukainen lanka ja puikkosuosituskin täsmäsi, mutta ilmeisesti kyseiset sukat on tehty hyvin sirokoipiselle miehelle. Kysehän ei siis missään tapauksessa voi olla siitä, että minun käsialani olisi erittäin tiukka, ja mallitilkut ovat nössöille. :P

Villisviritelmä v1.

Olen tehnyt useampia villahousuja villapöpien ohjeella. Pidän ohjeesta kovasti, sillä se on siro ja napakka, ja vyötäröstä saa tehtyä tarpeeksi korkean. Hienoinen ongelma isovaippaisen lapsen vaipatuksessa tulee kuitenkin siinä, miten massiivisen imumäärän saa mahtumaan villahousujen sisään ilman, että villikset venyvät selästä liikaa (paljastaen vaipan yläreunan) tai ratkeavat vallan kokonaan.

Taannoiset tiitiävillikset olivat kiva tuttavuus nimenomaan takamuksen muotoilun osalta. Muutoin malli ei minua hirveästi miellyttänyt, se on jotenkin liian tasapaksu patukka. Testikokemusta minulla ei ole, mutta näin mutu-tuntumalla voisin veikata, että pöpät ovat istuvammat sekä vyötäröltä että lahkeista. Riippuu toki lapsen mallistakin paljon.

Piti sitten kokeilla...

Pillerihattu

11/2011

Stella's hat by Melissa LaBarne

Lanka ja menekki Løve Garn Cocoon, 98g

Puikot 5mm

Hauska pipo, joskin mietin vielä josko se pitäisi blokata. Olen sen verran fakkiutunut löysiin pipohin, että tämä vaikuttaa minun mieleeni inasen naftilta.

Pitsiä ja luullun tulkkaamista

Alunperin tarkoituksenani oli tehdä Rinsessa-myssy kiitokseksi pienen miehen synttärikortista. Luin ohjetta, tankkasin ja jahkasin, yritin kolme kertaa ja konsultoin kaveriakin. Ei tullut mitään, ohjeessa virhe!!1

Katsaus menneeseen ja tulevan suunnittelua

Merkitse lihavoimalla asiat, jotka olet tehnyt ja kursiivilla ne, joita suunnittelet joskus tekeväsi.

Olen neulonut:
- pyöröpuikoilla
- sukkapuikoilla
- sukkia (tai muita pieniä pyöröneuleita) yhdellä tai kahdella pyöröpuikolla
- itse kehräämääni lankaa
- jonkun muun kehräämää lankaa
- villaa
- puuvillaa
- pellavaa
- alpakkaa
- kashimiria
- kamelinkarvalankaa
- silkkilankaa
- koiran- tai kissankarvalankaa
- bambulankaa
- soijalankaa
- banaanilankaa (WTF?)

Pienelle miehelle

S:n ja V:n vauva sai nimensä tänä viikonloppuna, minä tein pienelle ihmiselle lahjaksi liivin ja sukat pehmoisesta merinosta. Liivin ohje oli tosi kiva, taidan tehdä niitä vielä lisää... tosin seuraavalla kerralla taidan tehdä koko hoidon pyörönä ja lisätä eteen koristeeksi palmikoita. ;)

Trendikkäänä kerrassaan

Valtaisat tuubikaulurihuivit taitavat olla muodissa tällä hetkellä. No, minä en muodista tiedä, mutta tein kuitekin sellaisen, kun löysin kaapissa majailevalle langalle mukavan stashbuster-projektin. Erään opiskelukaverini mielestä tämä on "...vähän niinku merenneidon pyrstö! Mutta niinku väärinpäin. Silleen."

Määritelmä on sen verran hämmentävä, että otan sen kohteliaisuutena. :D

Frustraatiosukat

Arrgghhh... Liian pienet puikot ja/tai liian tiukka käsiala tuottaa ähräämistä, tuhraamista, hikeä ja kyyneleitä. Käsiala tiukentui lisää toiseen sukkaan, joka on paitsi täten pienempi, myös kettingiltään epäsynkassa ensiksineulotun kanssa. Niin, ja nämähän ovat toki minulle pienet. Saavat siis jatkaa matkaansa FB-haasteeseen.

Pöksyt

Bongasin Epan blogista hauskan villisohjeen ja päätin testata. Onni on ystäväpiiri, johon pukkaa vauvaa lähes jatkuvasti, joten aina on joku, jolle neuloa pieniä neuleita. :) Pöksyjen anatomia näyttää vähintäänkin erikoiselta, tosin täytyy todeta näiden olevan varsin haastavat kuvattavat ilman täytteitä.

Pipoa pukkaa

Huomaa nappi! 

4/2011
Aviatrix baby hat by Justine Turner (RavLink)

Lanka ja menekki Novita Wool, 45g

Puikot 3,5mm ja 4mm
Nappi Karnaluksista

Ihana ohje! Äärettömän simppeli ja nopea - tämän tekoon meni yksi ainoa päivä. Yksivärisenäkin kiva, mutta raidoitettuna vallan huikea, pitänee testata sitä seuraavaksi. Lanka on ikivanhaa kaapeista löytynyttä Woolia, tätä väriä ei taida enää saadakaan Novitalta (ja miksipä saisikaan, kun kasari ja persikka eri sävyissään ovat niin kovasti in).

Voin muuten kertoa, että seuraavaan neulepäivitykseen meneekin sitten vähän kauemmin, työn alla nimittäin ovat nyt sukat, joissa on hiukan enemmän pähkittävää...

Taistelua tuulimyllyjä vastaan?

Projekti "Lankavaraston vähennys" jatkuu. 

Ruskaraktori

Kuten kollaasipostauksessani mainitsin, aloitin jo kauan roikkuneen Zetorin uudenvuodenaattona. Huivi oli silkkaa nautintoa neuloa ja valmistui nopsasti, kun reissussa ei juuri muuta tekemistä ollut. 

Blogini on hyvää vauhtia kääntymässä neuleblogiksi. En tiedä onko se hyvä vai huono asia - hyvä siinä mielessä, että neuletta tuntuu syntyvän tasaiseen tahtiin, toisaalta taas tavallaan harmittaa, sillä en blogiani alunperin käsityöblogiksi tehnyt. Vaikka eipä tällä mitään spesifiä teemaa ole ollutkaan.

Blogimaailmassa on ollut havaittavissa väsymyksen merkkejä aika usealla taholla. Monet yhtä kauan bloganneet ovat hiljenneet todettuaan, ettei ole enää mitään sanottavaa. Onko nelisen vuotta aika, jossa tulee sanottua kaikki mitä tarvitsee sanoa? Tai kokee sanoneensa kaiken, mitä on sanottavana?

Kaulanlämmikettä

Minulla on kaula-ahdistus. Hatulla ei niin väliä, lapasista puhumattakaan, mutta kaulan on oltava hyvin suojattu. Tästä syystä vahdin neurottisesti myös lapseni kaula-aluetta. Nyt käytössä oleva Ruskovillan kauluri on muuten mukavan lämmin, mutta kauluriosa on ihan järjettömän lyhyt ja löysä. Ei kelpaa pakkasilla.