Katsoin äsken jokin aika sitten Yleltä tulleen dokumentin intialaisesta kohdunvuokrauksesta. Vauvoja Intiasta -dokumentissa kerrottiin yhä kasvavasta vauvatehdasbisneksestä, jossa länsimaalaisille tai varakkaille intialaisille räätälöidään koko vauvanhankintapaketti könttäsummalla, klinikasta riippuen joko omilla tai osin luovutetuilla sukusoluilla. Parhaimmillaan paketti sisältää yhdistetyn Intian-loman ja siitosreissun. Hämmentävää.
Minkäänlaisia vakuutuksia sairastumisen tai komplikaatioiden varalta ei ole, ja korvaus maksetaan vain elävänä syntyneestä (terveestä?) lapsesta. Ohjelman esittelyssä puhutaan 10.000€ summasta, mutta synnyttäjä saa siitä 4000€ (vertailun vuoksi Yhdysvalloissa vastaavasta palvelusta joutuu maksamaan jopa 150.000€). Länsimaalaiset ostavat mielenrauhan klinikan valkoisella A4-lipareella, jossa kerrotaan, että sijaissynnyttäjälle taataan asuminen ja ruoka sekä maksetaan odotusajalta korvaus. Todellisuus (eristys poissa perheestä, majoitus isoissa makuusaleissa, 15€/kk) ei kiinnosta ketään, sillä se saattaisi olla liian epämukavaa. Intialaisille todellisuus tuskin tulee shokkina, sillä he ovat kasvaneet kastijärjestelmään.
Oli jokseenkin sydäntäsärkevää katsoa sijaissynnyttäjän kasvoja, kun maapallon toiselta puolelta matkustaneet ihmiset tulivat hakemaan pois lapsen, jota hän oli kantanut ja kasvattanut sisällään. Surkuhupaisaa seurata, miten lääkäri käänsi sijaissynnyttäjän sanat täysin päinvastaisiksi, jotta ne palvelisivat tilannetta oikein (hänen kannaltaan valitettavaa, että tulkit on keksitty...). Absurdiksi tilanne meni siinä vaiheessa, kun tuoreet amerikkalaisäidit hypyttivät parin viikon ikäisiä vauvojaan ja kertoivat, miten huolissaan he olivat kiintymyssuhteesta - siis siitä, että vauva kiintyisi vain heihin. Sijaissynnyttäjä ei saisi koskea vauvaan ensimmäisenä, koska silloin kiintymyssuhde menisi pilalle. Ajatustakaan ei uhrattu sijaissynnyttäjän tunteille tai sille, että synnyttäjä ja sikiö olivat tunteneet toisensa jo hyvän aikaa - itse asiassa huomattavasti kauemmin kuin uusi idyllinen ydinperhe.
Ohjelma herätti varsin paljon ihmetystä, pohdintaa ja surullista mieltä. Olen periaatteessa kohdunvuokrauksen kannalla siinä mielessä, että tiukasti säädeltynä ja lainvoimaisilla sopimuksilla taattuna se voisi hyvinkin olla toimiva ratkaisu. Mutta made in India -versiona se ei herätä minkäänlaista luottamusta. Maassa, jossa lainsäädäntö sallii vapaan kohdunvuokrauksen, rajattoman alkionsiirron ja vastasyntyneiden passien vaatimien tietojen yleisesti hyväksytyn väärentämisen, on liian suuret mahdollisuudet siihen, että joku kärsii. Tässä tapauksessa se on sijaissynnyttäjä; nuori ja köyhä nainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jaa ajatuksesi, sana on vapaa. :)