10.12.2011

Tikutikutiku

Blogin puolella on varsin hiljaista lankalaskuria lukuun ottamatta. Sain äsken paketoitua oman väen viimeisen joululahjan, nyt voi hieman huokaista. Paitsi että lapselle ja lapsen päiväkodin keittäjälle pitäisi tikutella sukat, mutta niillä ei ole niin kiirusta kuin noilla muilla lahjuksilla, joista osa pitää saada postin matkaan ensi viikolla.


Mummillani oli aikoinaan tapana neuloa jokaiselle omat villasukat joululahjaksi. Ihan perussukkia ilman mitään erityistä kikkaa - joustinneulevarsi, vahvistettu kantapää ja sädekavennukset. Jos mummi oikein riehakkaaksi heittäytyi, hän saattoi tehdä varresta raidallisen.

Silloin kakarana ei pehmeitä paketteja osannut arvostaa. Toki sukat olivat oikein mukavat jalassa ja ne kulutettiin täysin puhki, mutta sen kummempaa ajatusta niille ei suonut. En ennen kuin mummi sairastui ja sukkien neulominen loppui. Kun mummi hiipui hiljalleen omien muistojensa sekaan, tajusin, kuinka suuri merkitys noilla sukilla oli: mummi oli ajatellut meistä ihan jokaista sukkia tehdessään, ja vaikka hän oli rutinoitunut ja nopea neuloja, sukissa oli aina tunnetta.

Kun neulomiseni pääsi valloilleen viime vuoden alussa, päätin tehdä joululahjat itse. Ensinnäkin sukille, lapasille, pipoille ja kaulaliinoille on aina käyttöä, ja inhoan antaa mitään turhanpäiväistä krääsää. Toisekseen itse tehty on aina eri juttu kuin ostettu, ja toisaalta haluan omalta osaltani jatkaa mummin joulusukkaperinnettä. Sisarusten isommat lapset varmaankin jo pyörittelevät silmiään tädin pehmeille paketeille, mutta ei se mitään. Ehkä heistäkin joku innostuu myöhemmin neulomaan joulusukkia.

2 kommenttia:

  1. Minullakin on mummi, joka neuloo aina sukat ja usein myös lapaset joululahjaksi. Tässä iässä arvostan lahjaa jo tosi paljon ja oikeastaan tärkeintä joulussa onkin saada ne mummin tekemät sukat ja se sama suklaalevy. Jos vaikka kirjan vielä saisi, niin mitäpä sitä ihminen muuta tarvii.

    Toinenkin mummo neuloi ja ompeli, nyt kun hän ei enää tästä maailmasta ymmärrä, en millään raski laittaa pois hänen ompelemiaan vaatteita vaikka ne eivät lapsilleni enää mahtuisi. Voi kun mummo vielä ompelisi.

    Neulominen on mukavaa, kun vaan ehtisi enemmän! Illat on huutavan vauvan kanssa niin täysiä, että harmittaa kun tänä vuonna ei ole ehtinyt tehdä kenellekään sukkia tai mitään muutakaan lahjaa omin kätösin. Nyt on pipoinnostus ja kun lapsilla alkaa kohta olla pipoasiat mallillaan talven varalle, niin ajattelin kokeilla ekaa kertaa pipoa itselle.

    Mukavaa joulun odottelua!

    Ai niin, tosi kiva kun annat lapsen tarhan keittäjälle lahjan. He varmasti usein unohtuvat :)

    VastaaPoista
  2. Marjuli, tuo keittäjä on ihanan nauravainen ja rempseä, oikea Emäntä. Hän tekee todella hyvää työtä upealla asenteella ja ottaa lapset todella kauniisti huomioon. Lapsen hoitajille ei kiinnosta lahojoja antaa, mutta tuo keittäjä ansaitsee erityishuomiota.

    Hyvää joulunodotusta teillekin. :)

    VastaaPoista

Jaa ajatuksesi, sana on vapaa. :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...