Onko tosiaankin liki vuosi edellisen kirjan lukemisesta? Olen siis todellinen putkiaivo, sillä keskittymiseni riittää vain yhteen harrastukseen kerrallaan. Joko luen tai neulon, ja viime vuoden toinen puolisko ilmiselvästi täyttyi neuleista. Taidan nyt kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja hyödyntää työmatkat kirjojen parissa.
*****
Leff Long: Tilinteon hetki
Jeff Longista on yritetty povata Stephen Kingin manttelinperijää, ja häntä on tituleerattu loistavaksi kauhukirjailijaksi. En nyt ehkä mitään ylisanoja tämän kirjan perusteella julistaisi, enkä tosiaankaan tarjoaisi hänelle Kingin kenkiä. Ne ovat vielä inasen liian valtavat. Helvetin piirit oli viihdyttävä ja aiheeltaan kutkuttavan mielenkiintoinen kirja, mutta hieman liikaa sielläkin käsikirjoituksen raakaversio kummitteli taustalla. (Olen kirjan lukenutkin pari kertaa, mutta näemmä arviointi puuttuu.)
Mutta tämä. Voi huokaus. Itsenäiseen elämään pyristelevä nuori valokuvaajanainen (tietysti!) matkustaa ison jutun perässä maailman ääriin, mutta löytääkin itsensä ja menneisyyden ja tulevaisuuden haamuja ja silleen. Juoni oli kuin b-luokan kauhuelokuvan kässäri; typerä, ohut, homersimpsonmaisia reaktioita herättävä. Ja joka sanoo loppuratkaisun olevan katharttinen, ei todennäköisesti tiedä, mitä sana tarkoittaa. Kokemus oli samanlainen kuin vahingossa silmäilty Salatut elämät: koko ajan tiedostaa minkälaista kuraa tuotos on, mutta jostain syystä sitä jää seuraamaan. Viimeisen sivun jälkeen jäin miettimään, mikä mahtoi olla kirjan pointti ja mistä se kertoi. Kuvaavaa lienee myös se, etten edes muistanut kirjan nimeä lukemisen jälkeen.
Että ihan niin mieleenpainuva ja sykäyttävä teos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jaa ajatuksesi, sana on vapaa. :)