15.11.2011

Jörkka on oikeassa

Lukeminen on ihanaa. On suunnattoman nautinnollista uppoutua hyvään tarinaan ja unohtaa koko ympäröivä maailma. Joskus kirjan maailmaan jää niin koukkuun, että sen suljettuaan kulkee suorastaan sumussa yrittäessään orientoitua irl-maailmaan... Välillä kirjasta irroittautuminen on suoranaista tuskaa, ja esim. Marion Zimmer Bradleyn Avalonin usvat on ollut minulle teos, joka on päässyt äärettömän voimakkaasti ihon alle.


Muutamassa blogissa (mm. Project Mamassa) on pohdiskeltu lastenkirjoja ja lapsille lukemista. Meillä kirjojen räpläily on kuulunut ohjelmaan ihan alusta lähtien, sillä minun kotonani on aina luettu Paljon. Opin lukemaan muistaakseni kuusivuotiaana, eikä siltä tieltä ole ollut paluuta. Tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, että lapseni on perinyt rakkauden kirjoihin ja tarinoihin. Hän keskittyy omaan "lukemiseensa" (selailuun siis, lukea hän ei vielä itse osaa muutamaa sanaa enempää) yhtä voimakkaasti kuin vanhempansa, ja kirjoja luettaessa hän jännittävämmissä kohdissa suorastaan unohtaa välillä hengittää. Eläytyminen lienee siis varsin tehokasta.

On ollut mielenkiintoista havainnoida, miten eri tavalla minä ja mieheni lapselle luemme. Minä noudatan aika orjallisesti tarinaa, mutta näyttelen sen läpi ja eläydyn välillä runsaastikin eri hahmojen tunnetilaan. Mieheni taas lukee huomattavasti tasaisemmin, mutta hänen mielikuvituksensa on huikea, ja välillä tarinat ottavat ihan uuden suunnan. Paras esimerkki erilaisuudestamme on Sven Nordqvistin Hurja hassu siskoni, jossa teksti on vain ylimalkainen viite ja kuvitus pääosassa. Minä en osaa kirjaa lukea lainkaan, mies ja lapsi viihtyvät sen seurassa iäisyyksiä.

Lastenkirjallisuudessa riepoo kaikken eniten se, miten surkeaa tekstiä lapsille suolletaan. Toki olisi ihan kiva, jos itse tarinassakin olisi jokin pointti, mutta tekstin soisi olevan edes marginaalisesti hyvää suomea. On jotenkin hämmentävää, miten tässäkin asiassa lasten katsotaan olevan sen verran vähempiarvoisia, ettei heille tarvitse tuottaa laadukasta tuotetta. Ihan kuin lapsi ei nauttisi hyvästä tarinasta ja sujuvasta tekstistä?

Meillä tämän hetken hittejä (tietokirjojen lisäksi) ovat muumit. Siis ne aidot ja alkuperäiset muumit. Kuvakirjoja luetaan edelleen, mutta ne ovat tämän syksyn aikana jääneet selvästi sivuun pidempien ja monimutkaisempien tarinoiden tieltä. Syntymäpäivälahjaksi ipana sai vinon pinon kirjoja, ja mm. Eduard Uspenskin Fedja-setä odottaa hyllyssä. Maltan tuskin odottaa!

4 kommenttia:

  1. Ihan totta tuo joidenkin lastenkirjojen heikkolaatuisuus! Ja kummasti niitä on kertynyt meillekin, vaikken itse ole (omasta mielestäni) huonoja kirjoja hankkinut. Toisaalta, onpahan sitten kirjoja joita uskaltaa antaa pienempienkin "lukea" suht huoletta. Saavatpa kosketusta kirjallisuuteen jo ihan pienestä pitäen!

    Meillä luetaan päivittäin ja sekalaisesti niitä huompiakin kirjoja. Luen mitä tahansa kerran, mutta sanon lapsille suoraan jos en jaksa jotain kirjaa enää lukea koska se on huonosti kirjoitettu. 5-vuotiaan kanssa on jo pari vuotta luettu "oikeita kirjoja", mutta 3-vuotiaan ansiosta luemme myös kuvakirjoja ja välillä näiden isompien kanssa jopa vauvakirjoja, siis niitä sellaisia joissa on yksi kuva ja sana sivullaan... heh. Minä olen myös rakastanut lukemista pienestä pitäen, arvostan hyvää tekstiä ja teen sen myös lapsille selväksi. Sanon kyllä myös, että on ihan ok tykätä jostain mistä minä en tykkää ja päinvastoin, ja että on ihan ok lukea myös "huonompia" kirjoja. Ei tarvitse eikä kannata rajoittaa itseään liikaa.

    VastaaPoista
  2. Fedja-setä tulee keväällä Kansallisteatteriin, oletko huomannut? Jos aikoo saada vielä liput, kannattaa toimia tosi nopeasti!
    T:Mirka

    VastaaPoista
  3. Minna, hyvä pointti tuo, ettei pidä myöskään rajata liikaa.

    Mirka, kiitos vinkistä! Luulen tuon varsin voimakkaasti eläytyvän lapsen olevan vielä aavistuksen liian nuori teatteriin, vaikka eihän sitä toki koskaan tiedä.

    VastaaPoista
  4. Ja saattaa tosiaan olla, että liput on jo menneet. Varasin mulle ja Elsalle liput muutama viikko sitten, eikä lauantaipäiville ollut enää mitään mahdollisuutta saada vierekkäisiä paikkoja. Niinpä mennään sitten eräänä maaliskuisena torstai-iltana. :)

    VastaaPoista

Jaa ajatuksesi, sana on vapaa. :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...