Ei tainnut ProjectMama arvata, minkälainen kommenttivyöry lähtisi liikkeelle yksinkertaisesta kysymyksestä "Mitä mieltä olette sanasta mutsi?" Kommentit ovat olleet erittäin mielenkiintoista luettavaa, joten teki mieleni pohtia samaa aihetta.
Lieneeköhän olemassa toista yhtä tunnelatautunutta sanaa kuin äiti? Äidille on olemassa vaikka kuinka paljon synonyymeja maamosta mutsiin, puhumattakaan siitä, että vanhempia puhuteltaisiin etunimillään. Myös isälle on synonyymeja, mutta niissä ei ole samaa tunnelatausta kuin äidissä. Johtuisiko asia sitten siitä, että äitimyytti pitää yllä tiettyjä äitiin ja äitiyteen liittyviä oletuksia ja mielikuvia, ja isän vahvin rooli on edelleen siellä sivussa, äidin pikkuapulaisena.
Minä olen oppinut siihen, että äiti ja isä ovat äiti ja isä. Ei puhettakaan, että olisin nimitellyt heitä mutsiksi ja faijaksi, se olisi otettu loukkauksena. Mutsi ja faija ovat edelleen korvaani kohtalaisen vastenmielisiä sanoja, enkä missään tapauksessa halua itse tulla tituleeratuksi mutsiksi. Korvaan särähtää sekin, kun puolisoni puhuu faijasta, vaikka tiedän sanan olevan hänelle ihan käypää käyttötavaraa vailla painotuksia.
Tiedän kyllä, että kyse on stadin slangiin kuuluvasta termistöstä, enkä ainakaan minä voi sanoa karsastukseni johtuvan "leuhkoista helsinkiläisistä", kuten usein kuulee syyksi sanottavan. Nuoruudessani mutseista ja faijoista puhuivat ne nuoret, jotka halusivat erottautua muista ja alleviivata sitä, että he olivat kovempia ja coolimpeja kuin muut. (Nämä ihmiset yleensä kuuluivat myös siihen porukkaan, joka riipaisi kännit joka perjantai, mutta kyse voi olla myös ns. jäätelökorrelaatiosta).
Minulle mutsi ja faija liittyy voimakkaasti nuoruuteen, ja huomaan edelleen hämmentyväni, kun kuulen jonkun keski-ikäisen puhuvan mutsista ja faijasta. Toisaalta en ole kovin montaa kertaa törmännyt tuoreisiin vanhempiin, jotka puhuisivat vauvalle itsestään mutsina ja faijana. Tähän tosin saattaa olla syynä se, että yllättävän moni puhuu lapselleen liki kirjakieltä, varsinkin siinä vaiheessa, kun lapsi itse alkaa tapailla sanoja.
Kuten ProjectMaman Katja totesi, tässä olisi varmasti ainesta graduunkin jollekin suomenkielen ja kulttuurin tutkijalle. Mikähän oikeastaan mahtaa olla perimmäinen syy siihen, että vanhempiin ja eritoten äitiin liittyvät sanat ovat niin iso juttu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jaa ajatuksesi, sana on vapaa. :)