Heinrich Böll: Mitähän siitä pojasta tulee?
En ole koskaan pitänyt sivulauseista - joskin ajoittain ne ovat tarpeellisia (sisäkkäisinä harvemmin), ja niiden käyttöä voidaan perustella oikein. Sisäkkäisten sivulauseiden käyttö (jos käyttö on itseisarvo eikä tehokeino - joskin joskus itseisarvo voi olla tärkeäkin, kuten vuonna keppi ja kivi kun keitin teetä ja tee oli silloin oikein hyvää) ei tee tekstistä minun silmissäni yhtään sen hienompaa (joskaan en voi toki itse kehuskella kirjoittavani hienoa tekstiä, vaikka ajoittain tietysti onnistaa itse kutakin).

Irvine Welsh: Liima
Yritin lukea, ei onnistunut. Olkootkin Welsh kuinka tärkeä aikansa kuvaaja ja kriitikko, ei kirosanoilla kuorrutettu tajunnanvirta iske. Useampi sivu kuvausta ristiinnaimisesta kaikkiin mahdollisiin reikiin ei tunnu houkuttelevalta, ja siinä vaiheessa suljin kirjan, kun siinä seikkaperäisesti kerrottiin koiran etutassujen katkomisesta voimapihdeillä, jota seurasi kuoliaaksipotkiminen. Not my piece of cake.

Onko tosiaankin liki vuosi edellisen kirjan lukemisesta? Olen siis todellinen putkiaivo, sillä keskittymiseni riittää vain yhteen harrastukseen kerrallaan. Joko luen tai neulon, ja viime vuoden toinen puolisko ilmiselvästi täyttyi neuleista. Taidan nyt kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja hyödyntää työmatkat kirjojen parissa.

*****

Leff Long: Tilinteon hetki 
Jeff Longista on yritetty povata Stephen Kingin manttelinperijää, ja häntä on tituleerattu loistavaksi kauhukirjailijaksi. En nyt ehkä mitään ylisanoja tämän kirjan perusteella julistaisi, enkä tosiaankaan tarjoaisi hänelle Kingin kenkiä. Ne ovat vielä inasen liian valtavat. Helvetin piirit oli viihdyttävä ja aiheeltaan kutkuttavan mielenkiintoinen kirja, mutta hieman liikaa sielläkin käsikirjoituksen raakaversio kummitteli taustalla. (Olen kirjan lukenutkin pari kertaa, mutta näemmä arviointi puuttuu.)

Pitsiä ja makkaraa

Santa Cruz oli kärsivällisesti odottanut Ravelryn jonossa vuoroaan, joten päätin testata. Ja kivahan siitä tulikin: tarpeeksi löysä, kuitenkin muotonsa pitävä - ja kevyt! Ainut muutos oli, että tein neljä mallikertatoistoa kolmen sijaan, jotta sain piposta varmasti pipon enkä kalottia.

Pitsikokeilu

Kun taannoin tein Estonian lace -ranteenlämmittimet, en arvannutkaan kuinka paljon niihin tykästyisin. Pohdin jo silloin pitsikuvion hyödyntämistä sukissa, mutta ajatus vain roikkui ja roikkui ja... No, päätin sitten käyttää pois keräloput seiskaveikkaa ja testata samalla vironpitsin käyttäytymistä.

Aikuisten oikeesti

Jostain kumman syystä olen ajatellut Oikean Neulomisen tarkoittavan vaatteita, ja nimenomaan aikuisten vaatteita. Sukat, pipot, lapaset, huivit ja villahousut ovat pelkkää näpertelyä, ja vasta jonkin isomman työn neulominen tarkoittaa, että neuloo Oikeesti. Älkää kysykö, mistä tämän fiksaation olin päähäni saanut, mutta olinpahan kuitenkin. Ehkä se liittyy siihen, että aikuiselle vaatetta neuloessa joutuu vähän miettimäänkin mitä tekee.

Törmäsin Abalone-neuletakkiin Ravelryssa jo hyvän aikaa sitten ja tykästyin sen malliin. Sopiva lanka osui myöhemmin kohdalle tutun lankaputiikin loppuunmyynnissä, ja se olikin sitten menoa. Mallihan on alunperin kokoa S, mutta Ravelrysta löytyi pienellä selaamisella valmiit speksit suuremman koon toteuttamiseen. Sen verran ohjetta muutin, että skippasin pingviinihännän ja tein helman suorana, ja lisäsin niskakappaleeseen enemmän korkeutta. 

Kevätsukat eikun lapaset

Alunperin näistä piti tulla sukat. Selasin Ullaneuletta ja Ravelrya etsien jotain kivaa sukkaohjetta ohuelle langalle, ja Lotta Palosen Arni vaikutti lupaavalta. En kylläkään päässyt kovinkaan pitkälle kun tajusin, etteivät nämä tule koskaan minun jalkaani mahtumaan... Ihan oli ohjeen mukainen lanka ja puikkosuosituskin täsmäsi, mutta ilmeisesti kyseiset sukat on tehty hyvin sirokoipiselle miehelle. Kysehän ei siis missään tapauksessa voi olla siitä, että minun käsialani olisi erittäin tiukka, ja mallitilkut ovat nössöille. :P