30.10.2011

Hyvät äidit ja huonot äidit

Kukaan tuskin on välttynyt keskustelupalstoilla ja Facebookin statuksissa leviävältä iltapaskalinkiltä. Se, ja muutama viikko sitten julkaistu Erja Rusasen haastattelu ovat tuoneet jälleen uutta pontta iänikuiseen kotihoito vs. päiväkoti -vääntöön. Sen sijaan, että äidit järjestäytyisivät tekemään asialle jotain, sorrutaan taas kerran ja kerta toisensa jälkeen ninamikkosmaiseen suuvaahdossameuhkaamiseen ja toisten syyttelyyn.

Keskustelun sävy on vuodesta toiseen yhtä turhauttava. Pari vuotta sitten professori Liisa Keltikangas-Järvinen jo totesi, että niin kauan kun äidit tappelevat verissäpäin kiiltävimmästä sädekehästä, ei päivähoidon laadulle tarvitse tehdä yhtään mitään. Meno ei ole muuttunut yhtään mihinkään. Ja vaikka molemilla tahoilla osataan mennä henkilökohtaisuuksiin ja käyttää rumaa kieltä, en kaikkien näiden internetin ihmemaassa viettämieni vuosien aikana ole törmännyt yhtä tuomitsevaan rintamaan kuin vannoutuneet kotiäidit.


Kukaan tuskin on sitä mieltä, että tuo lööppilinkin takana oleva juttu olisi hyvä ja hienoa, kaikkea muuta. Olen kuitenkin sitä mieltä, etteivät liian suuret päivähoitoryhmät, epäpätevät hoitajat tai liian vähäinen hoitajien määrä selkeistä väärinkäytöksistä puhumattakaan ole vanhempien (lue: äitien) vastuulla. Kuitenkin kaikki tämänkaltaiset uutisoinnit kääntyvät ennemmin tai myöhemmin vanhempien, ja eritoten subjektiivista päivähoito-oikeutta hyödyntävien vanhempien syyksi.

Eritoten yksi asia kiinnitti huomioni.
Pahinta ja surullisinta on se, että Suomen lapsilla on maailman pisimmät päiväkotipäivät. On pieniä lapsia, jotka ovat hoidossa jopa kymmenen ja puoli tuntia päivässä. Tämän pitäisi olla jo laitonta. On myös todella paljon vanhempia, jotka tuovat lapset hoitoon, vaikka olisivat itse lomalla tai vapaapäivällä kotona. Säälittää todella paljon nämä lapset, jotka surullisina usein ihmettelevät, että "miksei minulla ole koskaan vapaapäivää?"
Niin, mistähän mahtaisi johtua se, että suomalaisilla lapsilla on pitkät hoitopäivät? Johtuisiko se esim. siitä, että Suomessa äidit eivät irtisanoudu töistä ja jää pysyvästi kotiin lasten synnyttyä (kuten mm. Keski-Euroopassa), vaan voivat käydä täysipainoisesti töissä? Johtuisiko kymmentuntinen päivä vaikka siitä, että jos työpäivä on 8h ja työmatkat pitkät/ruuhkaisat, venyy lapsen päivä pakostakin kahdeksaa tuntia pidemmäksi?

Vasta-argumentiksi heitetään herkästi se, että jokaisella on mahdollisuus valita, voi olla osittaisella hoitovapaalla, pakkoko sitä on olla töissä, oliko muka muutettava Helsingin keskustaan, ei ihmisen tarvitse ostaa kaikkea mitä haluaa, lapset ovat vain kerran pieniä, kyllä minäkin jaksoin kolme vuotta syömällä varpaankynsiä ja kaurapuuroa, ja pitikö niitä lapsia sitten tehdä, jollei niitä itse jaksa hoitaa? Jokainen näistä heitoista yhtä typerä ja yhtä turhauttava.

Minä uskon, että valtaosa vanhemmista kyllä välittää lapsistaan. Siksi kotiäitirintaman syytökset lastaan rakastamattomista ja lapsensa hylkäävistä huonoista äideistä ovat mauttomia. Vaikka aina on vapaus valita, eivät kaikki vaihtoehdot aina ole välttämättä järkeviä. Toki voi jäädä osittaiselle hoitovapaalle (ja toivoa, että työmäärä vastaa sen tekemiseen annettua aikaa) tai muuttaa pois Helsingistä ja toivoa, että uudella paikkakunnalla on töitä. Toki voi pohtia, onko oikeus lisääntyä vain niillä äideillä, jotka ovat valmiita jäämään kotiin vähintään kolmeksi vuodeksi.

Mätiä omenia on kaikissa osapuolissa. Niitä löytyy niin päiväkodin työntekijöistä, perhepäivähoitajista, uraäideistä kuin kotiäideistäkin.

Joskus sitä vain toivoisi ihmisten ymmärtävän, ettei maailma ole ihan niin mustavalkoinen kuin lööppilehdet antavat ymmärtää.

10 kommenttia:

  1. Voisin sanoa olevani sanasta sanaan samaa mieltä. Niin mustavalkoista, niin yksinkertaistavaa. Sitä on tämä iltapäivälehtiuutisointi. Ja siitä kätevää, että voi jäädä taivastelun ja kauhistelun tasolle, mitään ei tarvitse oikeasti tehdä.

    VastaaPoista
  2. Hmm.. Joskus olen itse huomannut sen, että jos oikein kovaa hyökkää jotain argumentteja vastaan ja tekee vastapuolen ikään kuin tyhmäksi tms., ei tarvitse itse pohtia omaa vastuutaan, vaan voi keskittyä toisen osapuolen ja sen argumenttien huonouteen sen sijaan että miettisi, että ehkä molemmat voivat olla osittain oikeassa?

    En tiedä, minusta tuo artikkeli oli asiallinen ja tuntuu hassulta että näin voimakkaasti hyökkäät kirjoituksessasi toisin ajattelevia vastaan. Itse tiedän monia perheitä, jossa vanhemmat ovat joustaneet työratkaisuissaan ja vaikka muuttaneet pois Helsingistä tai vaihtaneet työpaikkaa tai irtisanoutuneet. Eikä sitä saa sanoa ääneen? Eihän se tarkoita, että kaikkien tarvitsisi niin tehdä, mutta miksei voi tuoda esiin, että tällaisetkin valinnat ovat täysin mahdollisia, vaikka kaikki eivät niitä toteuta, eikä heidän tarvitsekaan toteuttaa?

    Ei kukaan hyökkää sinua tai muita toisin ajattelevia vastaan, vaan haluaisi ennemmin keskustella asioista asiallisesti. Jos toiseen osapuoleen suhtaudutaan vähättelevän pilkallisesti, se voi toimia eräänlaisena suojana sille, ettei tarvitse altistaa omia mielipiteitään asiallisen tarkastelun kohteeksi. Kukaan ei ole tekemässä sinua huonoksi tai mielipiteitäsi asiattomiksi. Tarkoituksena siis oli sanoa, että sinun mielipiteesi ja valintasi ovat yhtä arvokkaita kuin kenen tahansa muunkin, mutta huomaatko, että jotenkin kovin aggressiivisesti tunnut puolustautuvan muunlaisia kuin omia näkemyksiäsi vastaan, ehkä suojataksesi itseäsi?

    VastaaPoista
  3. Katija, siunailua ja kauhistelua, aivan.

    Hilla, kiitos viestistäsi. Kirjoitustyylini on kärjistävä ja voi varmasti vaikuttaa aggressiviselta. Tässä tapauksessa lisäintoa toi eräällä palstalla jatkunut vääntö, jossa töihin palaavat äidit leimattiin yksiselitteisesti lapsensa hylkääviksi, jotka eivät edes vaivaudu ajattelemaan mitään muuta vaihtoehtoa.

    Lööppijuttu oli täysin typerä, mutta tutkijan haastattelussa oli toki asiaakin. Tuo nettiversio oli typistetty, varsinaisessa lehtiartikkelissa oli aika paljon enemmän asiaa, eikä siinä ehkä ihan niin paljoa näkynyt jutun toimittaneen henkilön asennetta. En tiedä.

    Toki mielipiteensä saa sanoa ääneen, ja se pitääkin sanoa ääneen, muuten ei synny keskustelua. Kuitenkin niissä mielipiteissäkin olisi hyvä muistaa se, että kaikkien elämä ei ole samanlaista. Asuinkuntaa ja työpaikkaa voi vaihtaa, se on totta, mutta entä jos ei halua? Entä jos töitä ei ole toisella paikkakunnalla? Entä jos muutto tarkoittaisi automaattisesti sitä, että toinen puoliso jäisi työttömäksi, tai molempien vanhempien olisi ajettava ajokortti ja perheeseen ostettava kaksi autoa? Entä jos ja entä jos. Asiat eivät aina ole niin yksinkertaisia.

    Oikeastaan haen takaa sitä, että missä määrin vanhempia voi velvoittaa muuttamaan omaa elämäänsä? Tarkoittaako lapsen saaminen sitä, että vanhempien elämä jää sivuun ja kaikki pyörii vain lapsen ympärillä? Onko lapsen tarkoitus hallita elämää vai lapsen olla osa elämää? Saako sitä edes kysyä?

    Luulen, että jokaisella äidillä on kokemus kotonaolosta, sillä yleensä äiti käyttää vanhempainvapaasta suurimman osan äitiysloman perään. Osa äideistä nauttii kotonaolosta valtavan paljon, osa taas huomaa jo silloin, ettei kotiäitiys ole se oma juttu. Osa äideistä palaa töihin tai kouluun siksi, että he kokevat olevansa parempia äitejä silloin, kun he saavat jatkaa myös sitä omaa elämäänsä. Saako sitä sanoa ääneen?

    Minä kunnioitan valtavasti kotona olevia äitejä. Minusta on suunnattoman hienoa, että he haluavat ja jaksavat olla kotona ja seurata lastensa kasvamista ja kehittymistä, olla läsnä arjessa jatkuvasti. Minusta ei ole siihen, minä en jaksa. Siksi minä olen fanaattisten kotiäitien mielestä huono äiti.
    Ja kieltämättä se vähän vituttaa.

    VastaaPoista
  4. Mutta olithan itsekin kotona pidempään kuin sen ekan vuoden?

    Ihmiset myös unohtaa sen, että lapset saadaan nykyään yleensä "valmiiseen" elämään. On työt, asuntolainat, autolainat ja elintaso joka ei maksa itse itseään. Ei se ole niin yksinkrtaista rikkoa enää sitä valmista elämää alle kymmenen vuoden takia (leikitään, että perhe tekaisee pari-kolme muksua pienehköllä ikäerolla). Paljon, paljon enemmän liikkumavaraa jää sellaisille, joiden elämä on jo valmiiksi edullista (vuokra-asunto ja yhteiskunnan tuet), joilla ei ehkä ole työtä tai opiskelupaikkaa minne palata, ei kenties edes koulutusta alla. Eikä siis isoja lainojakaan. Mikäs silloin on vaihtaa asuntoa edullisempaan, muuttaa opintojen perässä toiselle paikkakunnalle, ottaa opinnoista välivuosi jne..

    VastaaPoista
  5. Pikkis, olin kaksi vuotta kotona (+raskausaika), ja viimeiset puoli vuotta mentiin käytännössä tyhjällä tankilla.

    VastaaPoista
  6. Fanny, kiitos ja kumarrus tästä kirjoituksesta :)

    Minä olen yksi kirjoituksessasi mainitsemiasi keskieurooppalaisia kotirouvia, joilla kiitos täkäläisen päivähoito- ja koulujärjestelmän, ei ole käytännössä mitään mahdollisuutta ainakaan kokopäiväiseen työntekoon, vaan olen tuomittu kotiäitiyteen niin kauan kuin lapseni pärjäävät päivät kotona. Todellakin, minulla ei ole mahdollisuutta, täällä kun päivähoitoa ei ole tai jos on, se on niin kallista, että hoitomaksun jälkeen ei naisen palkasta jäisi käytännössä mitään käteen. Yhteiskunta kun ei päivähoitoa ja pienten lasten äitien työssäkäyntiä - jos kohta kotonaoloakaan - tue millään tavoin, vaan äitiyttä ja naisen työssäkäyntiä on pidetty toisensa poissulkevana, mistä kertoo mm. 13 viikon mittainen äitiysloma mukaanlukien synnytystä edeltävän ajan ja sen jälkeen mitään oikeutta vanhempain- tai hoitovapaaseen ei ole, vaan äiti voidaan sanoa irti työpaikastaan ellei hän palaa töihin.

    Keskustelussa on puhuttu paljon siitä, miten jokaisella on valinnanvapaus. Täällä sitä valinnanvapautta ei käytännössä ole ja minä en voi pitää täkäläistä systeemiä kotiäiti-idylleineen mitenkään tavoittelemisen arvoisena asiana, vaikka asuinmaani Euroopan vauraimpiin kuuluukin. Kuten keskustelussa on usein muistettu muistuttaa, kaikki asiat eivät ole rahassa mitattavia. Eivät todellakaan ole, sukupuolten välinen tasa-arvo ja naisen oikeus työhön muun muassa.

    VastaaPoista
  7. Voi olla et me luetaan samaa keskustelupalstaa... Mut joo erityisen jännää mun mielestä on se et jotkut ei vaan käsitä et kaikki ei elä koko aikuisikäänsä vain valmistautuen pitkään kotiäitiyteen. Et elämiskustannukset nyt vaan voi olla sillä tasolla, ettei niitä makseta jos toisen tulot tippuu kolmeen sataan ja kaikkea olemassaolevaa ei viitti heittää hukkaan kolmen vuoden kotiäitiyden takia, vaikka kyse oliskin vaan valinnoista ;)

    VastaaPoista
  8. Löysin blogiisi vihjeen perusteella ja ihastuin! Asiallista asiaa. Kiitos! Alan seurata.

    VastaaPoista
  9. Tuula, erittäin hyvä pointti! Vaikken noin lähtökohtaisesti pidä siitä "ei saa valittaa ruuasta kun afrikassa lapset kuolee nälkään" -argumentaatiosta, on tämä muistutus ihan paikallaan. Suomessa naisilla ON mahdollista valita.

    Tarza, voipi olla. ;)

    EmmyAurora, kiitosta vaan ja tervetuloa. :)

    VastaaPoista
  10. Tarza, erittäin hyvin kirjoitettu! Jos lapsia saisivat vain ne, jotka ovat valmiita pitkään kotiäitiyteen, niin jo menisi huoltosuhde huonoksi. Suomessa lapsia syntyy esimerkiksi Keski-Eurooppaan verrattuna melko paljon juurikin siksi, että nainen voi täällä saada sekä lapset että uran.

    Itse tiedän lasteni voivan oikein hyvin, vaikka ovatkin aloittaneet päivähoidossa varsin nuorina. Tiedän myös, että meidän perheellämme on mukavasti taloudellista liikkumavaraa, jos tulee jotain yllättävää vastaan. Kaikkea ei tietenkään voi mitata rahassa, mutta esimerkiksi yksityislääkärin laskun voi.

    Muutenkin vierastan tuota kysymystä "miksi tehdä lapsia, jos niiden kanssa ei halua olla" viittauksena niihin ihan ensimmäisiin vuosiin. Minulle vauva-aika ja taaperoikäkin olivat välttämätön paha ennen leikki- ja kouluikää. Minusta lapset vain paranevat vanhetessaan! Kun nuorempi lapsi on kahden alkaa elämä taas hymyillä ja eskari-ikäisen kanssa on jo tosi kivaa mennä, tulla ja touhuta. Teen mieluummin lyhennettyä työpäivää koko lapsuusiän kuin olen ensin muutaman vuoden kotona ja sitten teen töissä täyttä päivää, mikä tuntuu olevan se se suomalainen normi.

    VastaaPoista

Jaa ajatuksesi, sana on vapaa. :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...