23.11.2009

Hormonilla hymyä huuleen

Tämä syksy on ollut jotenkin paljon valoisampi kuin viime vuoden syksy. Onko syynä parempi sopeutuminen, helppo syyslukukausi, lapsen ikä... en tiedä. Veikkaisin kuitenkin vahvasti sen puolesta, että olemme koko perhe syöneet vahvaa D-vitamiinivalmistetta (20µg) syksyn alusta lähtien. D-vitamiinin terveysvaikutuksista on viime aikoina puhuttu paljon, ja lista sen vaikutusalueesta kasvaa koko ajan (tiedän juu, mainossivusto, mutta siellä on aika kattavasti selostettu kuin monitahoinen aine on kyseessä).

Minulla oli jossain joskus tallella jonkinlainen sivusto, jolle oli koottu reippaiden yliannosten sivuvaikutuksia. Pahus vieköön, se on hävinnyt jonnekin... Joka tapauksessa; homman idea oli siinä, että vasta noin tuhatkertaiset annokset alkoivat tuottaa ikäviä, joskin ohimeneviä sivuvaikutuksia. Jostain kumman syystä Suomessa D:n saantisuositukset ovat edelleen aikamoisen matalalla tasolla, vaikka lienee pitkälti jo yleisessä tiedossa, etteivät suositellut annokset (7,5µg/10µg) valtaosalla väestöstä täyty. Suositellut päiväannokset vaihtelevat hämmentävästi 10µg:sta jopa 250µg:aan päivässä lähteestä riippuen. Suomessa Valtion ravitsemuslautakunta määrittelee suurimmaksi hyväksyttäväksi päiväsaanniksi aikuiselle 50 µg/vrk.

Suosituksia olisi tosiaankin varaa nostaa, mutta sitä ei tehdä. Nostamisesta on puhuttu jo vuosia, mutta toiminta on jäänyt leukojenlouskutuksen asteelle, vaikka hyvin tiedetään suomalaisten kärsivän varsinkin pimeään aikaan d-vitamiinin puutteesta. Ajatellaanko sitten, että yllytetään kansa syömään rasiamargariinia ja rasvaista kalaa, ja kuitataaan saantitarve sillä? Ikävä kyllä se ei kuitenkaan taida riittää...

*****

D-vitamiinihan ei nimestään poiketen ole vitamiini laisinkaan, vaan hormoni. Sille vain joskus annettiin nimeksi vitamiini ja nimike on pysynyt - ehkä tottumuksesta, ehkä siksi, että ihmisten on helpompi ymmärtää vitamiininpuute kuin hormoninpuute. ;)

7 kommenttia:

  1. Voi hitsi meidän pitäisi myös alkaa napsia tuota D:tä enemmän. Kun vaan joskus muistaisi viitsiä edes ostaa.

    VastaaPoista
  2. Suosittelen syömään. Mies käyttää luomumaitoa kun sain vihdoin survottua sille muistiin, että senkin on syötävä tabletteja, kun luomutuotteisiin ei D-lisää laiteta. Juuri pari päivää sitten yhdessä mietittiin syksyistä oloamme, ja hän oli tuosta valoisammasta mielestä ihan samaa mieltä kuin minäkin.

    VastaaPoista
  3. Enpä aiemmin tiennyt d-vitamiinin oleva hormoni! Miten olen voinut elää näin pää pimenossa O_o. Muuten sen Ruotsin maahanmuuttajien keskuudessa tehdyn autismitutkimuksen tulokset olivat aika yllättäviä. Vaikka vitamiinilisien imeytymiseen suhtaudutaankin kovin skeptisesti, olisi silti mielestäni tarpeellista neuvolan ohjeistaa d-vitamiinilisää myös raskaana oleville.

    Saanko kysyä käytättekö nykyään D2:sta vai D3:sta?

    VastaaPoista
  4. Tein myönnytyksen ja syömme D3-versiota. Se on ainut mitä löytyy vahvana tablettina tavisapteekeista, voi toki olla, että nettitilauksella löytyisi kolmivuotiaan suuhun maistuva D2-malli.

    VastaaPoista
  5. Ah, kiitos muistutuksesta! :) Reilu viikko sitten kun sairastuin laitoin omat vitamiinit jostain syystä kaapiin ja unohdin ne sinne. Lapselle sentään olen muistanut antaa päivittäin deetä. Nyt on omat vitsut esillä muistuttamassa aina aamiaisella :)

    VastaaPoista
  6. Jahas, käynkin heti huomenna hakemassa D-vit..hormonit koko porukalle. Kiitos muistutuksesta. :)

    VastaaPoista
  7. Me ollaan napsittu kohta pari kuukautta deetä koko perhe. Ollaan oltu terveinä, mitä nyt Amaliella oli yskä ja mä olin YHTENÄ päivänä veto veks.
    Mieli on ollut virkeä ja muutenkin... ihan varmasti on d-vitskun ansiota.

    Me aikuiset on otettu ihan reippaasti vaan se 50. Muistaakseni joku terveysihminen sanoi tv:ssä että satasestakaan ei vielä ole mitään vaaraa aikuiselle.
    Nostaisivat nyt vaan niitä suosituksia!

    VastaaPoista

Jaa ajatuksesi, sana on vapaa. :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...