29.1.2010

Väsymys

Kevät on jotenkin hankalaa aikaa. Mitä enemmän valo lisääntyy, sitä enemmän väsyn. Yleensähän ihmiset valittelevat kärsivänsä syysmasennuksesta ja kaamosmasennuksesta, minä reagoin huomattavasti selvemmin keväällä. Oikeastaan ei masenna, mutta alakulo on jotensakin jatkuvaa. Väsyttää vaikka nukkuisinkin - toisaalta taas mielummin jäisi kukkumaan kuin nukkumaan...

Kaikkein eniten kaipaisin ilmeisesti Omaa Aikaa Yksin. Kevätlukukauden käynnistyessä hieman yskähdellen olen nauttinut suunnattomasti vapaapäivistä, jolloin olen saanut olla yksin kotona: ensin koirien kanssa myöhäiselle aamulenkille, sitten teetä, ehkä neulomista, dokumenttien* katselua... tai vaan olemista. On äärettömän rentouttavaa olla hiljaisessa kodissa ilman, että kukaan on nykimässä hihasta tai kyselemässä loputonta tulvaa miksi-miksi-miksi-miksi -kysymyksiä. Onni olisi vapaa viikonloppu, mutta tässä vaiheessa se lienee turha toive.

*****

Jotain olen kuitenkin saanut aikaseksikin, vaikka yleistila onkin luokkaa lahna.



Sukat tein jo syksymmällä, kun hurahdin neulomiseen. Yhdistelin useampaa ohjetta ja tein kaikki mahdolliset virheet, joten seuraavassa parissa niitä ei tarvinne toistaa. Lankana Vihreän vyyhdin Supersocke Wellness aloevera-jojoba, puikot Susanne's Ebenholz 3.0, samaisesta putiikista.
Villahousut ovat ensimmäiseni, Novitan Purosta, muistaakseni... Ruskaa ja Tundraa? Vitosen alumiinipyöröpuikoilla tehty, ohjeena Fern&Faerie Large. En ole tyytyväinen oikeastaan malliin enkä lopputulokseenkaan, sillä Puro on yövilliksiin aivan liian löperöä. Tulipahan testattua ohje kuitenkin (enkä tee toiste).
Vihreänharmaa kasa on Anttilan alelaarin uumenista löytyneestä Silky Tweed-langasta (40% silkki, 20% mohair, 30% puuvilla, 10% viskoosi) neulottu kaulaliina korinpohjakuviolla, puikot nelosen pitkät bambut. Kaksi kerää riitti juuri ja juuri sopivan lyhykäiseen kaulaliinaan 60:llä silmukalla. Langan tuntu on varsin mielenkiintoinen: toisaalta nahkea, toisaalta liukas ja notkea. Tykkään, vaikkei väri itsessään omimpia olekaan.
Puikoilla meneillänsä juuri Villapöpät kirkkaan vihreästä Rhapsodysta, puikot 5-koon bambut. Tiedän mitoituksen olevan niukka, mutta voi hyvinkin olla, ettei yhden koon lisäys (60 silmukkaa) riitä... Ohje on kuitenkin mukava neuloa, ja palmikonkierrot vyötärölle kerrassaan kivat toteuttaa minunkinlaiseni palikan neulomana. :D

Seuraavaksi ajattelin tehdä ranteenlämmittimet ja testata niihin palmikkokuviota. Tämän vuoden varsinainen haave on toteuttaa Revontuli, mutta saa nähdä, milloin uskaltaudun sitä aloittamaan.


* Tallentavan boksin myötä olemme mieheni kanssa hurahtaneet dokumentteihin. Boksilla odottaa muistaakseni nelisenkymmentä dokkaria vaikka minkälaisista aiheista, naisen orgasmeista tähtieteteen historiaan ja Neuvostoliiton elämään.

Mistähän keksisi ajan katsoa ne kaikki?

2 kommenttia:

  1. Ihanan väristä tuo vihreiden villahousujen lanka, keväistä ja kirkasta.

    Mä olen tehnyt tuon revontulen, se ei ollut ollenkaan niin vaikea kun ohjetta lukemalla voisi kuvitella. Rohkeasti vaan aloittamaan, se on valmiina tosi hieno.

    VastaaPoista
  2. Minulla on hämmentävä viha-rakkaussuhde vihreään. En siis pidä siitä, mutta kuitenkin huomaan jostain syystä haalivani ympärilleni vihreää... ehkä syytän kolmenkympin kriisiä? :D

    Edistyin neulomisessani jo palmikoihin, tulkitsen siis tekstimuotoista ohjetta ja kaavaa samaan aikaan. Ensireaktio oli lopettaa lukeminen, mutta perkele-mentaliteetilla mentiin ja oikeastaan samoin tein huomasin, ettei se ollut lainkaan vaikeaa! Ehkä tällä lämmittelyllä voisi kohtapuoliin siirtyä tulkitsemaan haastavampiakin ohjeita. :)

    VastaaPoista

Jaa ajatuksesi, sana on vapaa. :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...