Jean-Dominique Bauby: Perhonen lasikuvussa
Olipa kummallinen kirja. Sitä tituleerataan usein omaelämänkerraksi, mutta sitä se ei perinteisessä mielessä suinkaan ole. Se ei kulje kronologisessa järjestyksessä eikä luvuilla välttämättä tunnu olevan mitään jatkumoa - ne ovat yksittäisiä välähdyksiä locked-in -potilaan elämästä. En voi sanoa erityisemmin pitäneeni kirjasta, sillä sivujen vähäisestä määrästä huolimatta se oli työläs lukea. Ehkä syynä oli teksti hyvin vapaa käsittely ja irrallisuus, en tiedä.
Veikkaan, että jos haluaa lukea lockarin varsinaista elämänkertaa, voisi esim. Kati Lepistön Silmänräpäys olla paikallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jaa ajatuksesi, sana on vapaa. :)