5.1.2010

Kriisiä ilmassa?

Minä täytän tänä vuonna 30.

En koe vanhenemista sinällään ahdistavaksi, melkeinpä päin vastoin. Olen pitkälti sitä tyytyväisempi, mitä enemmän tulee ikää lisää, enkä missään tapauksessa kaipaa kymmenen vuoden takaisia aikoja. Iän mukana asioista tulee usein yksinkertaisempia ja selkeämpiä, ja sitä oppii olemaan armollisempi niin itselleen kuin muillekin. Parikymppisenä olin täydellisen sotkussa oman itseni kanssa, riuhdoin itseäni niin syömishäiriön, mielenterveyshäiriön, vanhemmista irtautumisen, elämänkatsomuksen kuin vuokranmaksunkin saralla enemmän tai vähemmän (epä)onnistuneesti. Elämäni 20-vuotiaana ei todellakaan ollut mukavaa minulle saati läheisilleni, enkä keksi yhtään ainokaista syytä haikailla sitä aikaa takaisin.

Kuitenkin huomaan nyt jotain. Epäröintiä? Ihmettelyä? Hämmennystä?

Kolmekymmentä on mielestäni jo kohtuullisen kunnioitettava luku. Se on luku, jossa voisi kuvitella elämänuomien olevan selvillä, ammatin valmiina ja arjen rullaavan eteenpäin. Minulle kolmekymmentä tarkoittaa aikuisuutta, vastuuta, vakautta. Tai jotain sellaista. Osin kyseessä lienee yhteiskunnan sanomattomia normeja, osin lapsuudenkodistani kantautuvia alitajuisia paineita. Tiedän toki varsin hyvin, ettei kolmekymppisenä tarvitse tietää mitä elämältään haluaa, ammattia, puolisoa ja asuinpaikkaa voi vaihtaa vielä myöhemminkin jos sen kokee tärkeäksi.

Ajoittain huomaan katselevani itseäni ulkopuolelta, varsinkin silloin, kun olen lapsen kanssa liikenteessä. Pohdin, kokevatko muut minut ikäisekseni, ottavatko he minut tosissaan kun toimin lapseni kanssa. Huomaan tarkastelevani itseäni ihmetellen - olenko minä tosiaankin yli kolmevuotiaan lapsen äiti? Onko siinä minä? Miten minä voin olla vastuussa ihmisenalusta, joka kyselee ja kyseenalaistaa, havainnoi ja pohtii, kun en vielä ole kunnolla selvillä itsestänikään.

En oikeastaan tiedä mitä ajatella. Asetanko itse tulevaan päivämäärään ylimääräisiä merkityksiä? (Todennäköisesti.) Otanko itseeni jonkinlaisia paineita itseäni reilusti nuoremmasta opiskeluryhmästä? (Mahdollisesti.) Saan kiinni jostakin hämärästä tuntemuksesta, mutta en hahmota mitä se on, ja se ärsyttää. Haluaisin levittää sen auki ja tarkastella milli milliltä mistä on kyse, mitä tunnen ja miksi. Todennäköisesti se selviää ajan kanssa, mutta koska kärsivällisyyteni on minimaalinen ja maltti minulle tuntematon käsite, en millään jaksaisi odottaa...

*****

Kaikesta huolimatta hyvää uutta vuosikymmentä kaikille täältä talvisen introspektion keskeltä. :)

5 kommenttia:

  1. Aina kannatta löytää syy juhliin, nyt sinulla on hyvä syy siihen joten nauti, että täytät vain 30-vuotta. Usein siitä vasta se ainutlaatuinen elämä alkaa, jossa osaa nauttia pienistäkin asioista. Mä kun täytin 45 tossa vuosi sitten päätin, että halauan pitää itsestäni hyvää huolta ja elää vielä ainakin toiset 45 ja nauttia elämästä. Paljon Onnea!!
    Terveiset lumisesta Andorrasta

    VastaaPoista
  2. Itse asiassa haluaisin pitää pukujuhlat, jossa jokainen vieras voisi tälläytyä niin komiasti kuin ikinä tahtoisi. Itse pippalot voisivat olla vaikkapa punkunjuontia pahvimukeista parvekkeella, ei sillä niin väliä.

    Tosin kuulemma minä en saa suunnitella mitään, totesi mieheni. Jään siis vain odottamaan mitä tuleman pitää...

    VastaaPoista
  3. Luin jälleen kerran kuin omia ajatuksiani. Kirjoitat useasti aiheista joita minäkin käsittelen. Olen 29 ja 2,5 v pojan äiti. Kiitos näistä ajatuksista.

    T.Kaukainen sielunkumppani?

    VastaaPoista
  4. Hei sielunkumppani, mukava kuulla että saat teksteistäni kosketuspintaa. :) Hyvää alkuvuotta sinulle.

    VastaaPoista
  5. Hei!

    Itselläni myös ollut joskus samoja ajatuksia. Nyt olen jo kohta 37 ja KOLMEN lapsen äiti. Siihen alkaa jo pikkuhiljaa tottua, mutta aina välillä havahtuu huomaamaan, miten outo juttu se on.

    Sama tunne tulee silloin, kun tapaa pitkästä aikaa jonkun, joka ei ole perillä elämäni viimeisestä vuosikymmenestä ja saa kertoa ihan muina naisina, että juu, naimisissa, kolme lasta. Eikä sitä osaa sanoa muina naisina, vaan väkisinkin siitä on kuitenkin aika pollea. Että minulla! Ajatella! Kolme lasta! Ja vielä naimisissakin! :)

    Helkemami

    VastaaPoista

Jaa ajatuksesi, sana on vapaa. :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...