16.1.2010

Ääniä menneisyydestä

Olen ääniherkkä ihminen. Siis siinä mielessä, että yhdistän äänet tapahtumiin ja saan palautettua paljon muistoja mieleen äänien avulla. Samalla mieleen palaa ympäristö, tuoksut, tunnetilat, mahdollisesti jopa se, mitä olin juuri silloin tekemässä. Yhdistän siis voimakkaasti muistoni ääniin, ja varsinkin musiikkiin.

Esimerkiksi Paradision hirveä renkutus Bailando on kesäpäivä laiturilla, tikkuja takapuolessa, sorsaperhe kärkkymässä pullaa. Karl Jenkinsin Adiemuksen läpilyöntihitti on myöhäiset illat Tuntemattoman sotilaan seurassa, ystävältä saatu marmorikynttilän tuoksu. Camille Saint-Saënsin Urkusinfonian ensimmäinen osa puristaa rintaa ja on muistutus eletystä elämästä, ajanjaksosta joka on jo ohi, Tsaikovskin neljännen ensimmäinen osa taas saa suoraan itkemään.

*****

Jäin tässä näitä pätkiä kuunnellessani miettimään, milloin pystyisin kuuntelemaan itselleni merkittäviä (klassisia) kappaleita ilman ahdistavaa menetyksen tunnetta. Ehkä joskus, ehkä en koskaan...

3 kommenttia:

  1. Kas, samis. Tiettyjä kappaleita kuunnellessa palautuu elävästi mieleen sen ajan eletty elämä. Olen melko varma että Vauvan vaa'an biisejä kuunnellessa parin vuoden päästä tulee mieleen automatkat ihan pienten tenavien kanssa.

    Vaan ei ole montaa päivää siitä kun istuin pianon ääreen, otin yhden lempikappaleistani ja aloin soittaa. Hämmästytti se, miten helposti sormet löysivät taas tutut koskettimet, ja toisaalta ärsytti kun ei heti mennyt niin sujuvasti kuin Silloin Joskus.

    Oli pakko lopettaa kesken, kun alkoi ahdistaa liikaa.

    VastaaPoista
  2. *huoh*

    Sanoppa elä muuta..Entä kun verestät vanhoja, alat taas soittamaan 8 vuoden tauon jälkeen. Lopputuloksena 3 kuukauden unettomuus sekä Suuria Tunteita joita hyvin harva pystyy ymmärtämään, varsinkaan oma mies...Miten joku teos/kappale voikaan tuoda pintaan niin mielettömän ahdistuksen, tai muuten vaan vahvan tunnetilan, että ihminen vajoaa omiin ajatuksiinsa ja omaan maailmaansa...

    Tove

    VastaaPoista
  3. Ah, kanssa-ahdistelijat... <3

    Tove, kaverin häissä pari vuotta sitten teki todella tiukkaa. Vaikka samalla nautin ihan suunnattomasti soittamisesta, jyskytti takaraivossa koko ajan tietoisuus siitä, mitä on menettänyt. Ja vaikka olenkin vahvasti tietoinen siitä, että kyseessä on pitkälti oma valintani, se ei sitä ikävää vähennä.

    VastaaPoista

Jaa ajatuksesi, sana on vapaa. :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...