Otfried Preussler: Mustan myllyn mestari
Sarjassamme muisteloja 15 vuoden takaa. Kirja oli taannoin lempparini (kuten aiemmin mainitsemani Sokkeloportaikkokin), mutta tähän on ajan hammas purrut enemmän. Onhan kyseessä tietysti nuortenkirja, mutta kuitenkin... vaikka onhan se kiva huomata, että on kehittynyt lukijana vaatimaan kirjoilta enemmän.
Kirja on perinteinen kasvutarina, jossa hyvä on hyvää ja paha pahaa. Henkilöt ovat hyvin yksioikoisia, mustavalkoisia ja paperinohuita, eikä turhaan juonenkehittelyyn tuhlata aikaa. Nuortenkirjalle se sopii, mutta tuntuuhan tuo näin kolmikymppisenä hiukan, noh, lapselliselta. ;) Tarina itsessään on ihan kiva, tyypillistä agraarifantsua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jaa ajatuksesi, sana on vapaa. :)