Frederick Exley: Luuserin muistiinpanot
Fiktiivisesti omaelämänkerrallinen teos, jossa urheilijalegendaisänsä varjossa kasvanut poika varttuu vaimoaan laiminlyöväksi alkoholistiksi ja täydellinen sluibailijaksi, ja joka säännöllisen epäsäännöllisesti retkeilee äitinsä sohvalta mielisairaalaan saamaan insuliini- ja sähköshokkeja. 1950-luvun Amerikka esitellään vähemmän kauniina paikkana, jossa unelmat eivät toteudukaan. Ajoittain työläs luettava, inhorealistinen kirja, mutta varsin hyvin kirjoitettu sellainen. Pidän teksteistä, jotka haastavat lukijaa ajattelemaan, ja joissa kaikkea ei tarjoilla valmiiksi pureskeltuna.
Portia Iversen: Outo poika
Kaksi äitiä, kaksi poikaa, autismi ja mullistava tapa kommunikoida. Vaikka tiesin autismista jotain, tämä kirja opetti paljon ja jätti ajattelemaan, miten väärinymmärrettyjä autistit voivatkaan olla.
William Sleator: Sokkeloportaikko
Sarjassamme teini-iän lempikirjoja. Muistin, kuinka vaikuttava opus silloin oli, joten halusin lukea sen uudestaan. Tämä dystopia-kuvaus jää mieleen kummittelemaan pitkäksi aikaa, ja mielestäni elokuva The Cube on saanut tältä paljon vaikutteita. Tarinan voi lukea joko perinteisenä kasvutarinana, aikustuvan nuoren nousuna auktoriteetteja vastaan, mutta se antaa paljon myös aikuiselle lukijalle. Loppujenlopuksi mikään ei selviä, mikä lisää kirjan kiehtovuutta.
Stefan Nyman: Anna online
Täydellistä ajanhukkaa. Hesarin arvio kirjasta oli ylistävä, ja siitä syystä siihen tartuin. Huonosti kirjoitettu, huonosti toimitettu, ennalta-arvattava, typerä. Kauhukirjallisuuden kliseiden käyttö on ok, jos kirjailijalla on kykyä ja osaamista käyttää niitä, mutta tässä ne eivät vain toimi. Epäuskottava dialogi ja paperinohuet henkilöt. Tästä jäi vaan ärsyyntynyt olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jaa ajatuksesi, sana on vapaa. :)