10.1.2011

Blogini on hyvää vauhtia kääntymässä neuleblogiksi. En tiedä onko se hyvä vai huono asia - hyvä siinä mielessä, että neuletta tuntuu syntyvän tasaiseen tahtiin, toisaalta taas tavallaan harmittaa, sillä en blogiani alunperin käsityöblogiksi tehnyt. Vaikka eipä tällä mitään spesifiä teemaa ole ollutkaan.

Blogimaailmassa on ollut havaittavissa väsymyksen merkkejä aika usealla taholla. Monet yhtä kauan bloganneet ovat hiljenneet todettuaan, ettei ole enää mitään sanottavaa. Onko nelisen vuotta aika, jossa tulee sanottua kaikki mitä tarvitsee sanoa? Tai kokee sanoneensa kaiken, mitä on sanottavana?


Kun aloitin tämän blogin (tarkennus: tätä edeltäneen blogin), olin ollut yli vuoden kotona tekemättä "mitään". Sosiaalista elämää ei juuri ollut, joten blogini toimi oman elämän jatkeena. Sellaisena se toimii edelleenkin, mutta eri tavalla. Huomaan, että haluaisin sanoa jotain ja pohtia asioita enemmänkin, mutta tämän teksti-ikkunan äärellä pysähdyn. Olen aina ollut internetissä varsin avoin, kulkenut omalla nimelläni ja omilla kasvoillani, mutta nyt huomaan tietynlaisen muutoksen. Jään pohtimaan, haluanko oikeasti kertoa itsestäni syvällisempiä asioita, jotka saattavat jossain vaiheessa ns. kävellä vastaan oikeassa elämässä. Don't get me wrong: täällä puhumistani asioista olen ihan valmis keskustelemaan livenä milloin vaan, mutta ehkä nyt haluan pitää osan ajatuksistani ihan itselläni.

Osasyynä ehkä on myös kommenttien puute - joskin siitä saan ihan syyttää itseäni. Olen tullut laiskaksi kommentoimaan toisten tekstejä, vaikka ne jollain tavalla koskettaisivatkin, joten lienee turha vinkua kommenttien perään omassa blogissa. Toisaalta blogin olisi kaiketi tarkoitus olla osa sosiaalista mediaa (huomaa trendisana), ja tekstien kirjoittaminen pelkkien tekstien vuoksi tuntuu hieman tyhmältä.
Osasyy lienee Facebook, jossa on vain niin näpsäkkää painaa tykkäysnappia sen kummemmin ajattelematta. Tarkemmin ajateltuna - niinhän täälläkin on mahdollista laittaa tykkäysnapit. Voisinkin kokeilla. :D

Eniten blogini muutoksessa minua harmittaa kuvien väheneminen. Siinä kohtaa voin kyllä katsoa ihan peiliin ja pohtia kenen vika se on - olen nimittäin nykyään ihan armottoman laiska kuvaaja. Järkkärini palvelee lähinnä neuleidenkuvauskoneena (ja hyvin palveleekin!), vaikka rahkeita olisi muuhunkin. Jos vaan jaksattaisi, mutta kun ei jaksata. Löytyisiköhän se draivi, jos vaan koittaisi ottaa itseään niskasta kiinni?

6 kommenttia:

  1. Hei toi tykkäysnappi olikin kiva.

    Itseä puristaa samat asiat. Tietynlainen turnausväsy (ja toki tässä ollut valtavasti muuta puuhaakin) ja yhtälailla myös tuo tietynlainen yksinpuhuminen. Toisaalta se turhauttaa, toisaalta tulee vähän tyhmä olo jorista itsekseen ja ajatus että voishan näitä vaikka johonkin vihkoon pistää ylös issekseen.

    No, ympäri käydään, eipä ole ensimmäistä kertaa nämä asiat mielessä.

    VastaaPoista
  2. Tietyllä tavalla kuitenkin karsastan tuota nappia, vaikka sen siihen laitoinkin. Tuntuu, että aiemmin blogeissa keskusteltiin enemmän tai sitten olen vain nyt päätynyt mielenkiinnottomaan seuraan. Ihan kuin FB olisi tuottanut mukanaan kevytkommentoinnin, jossa yhdellä klikkauksella kertoo mielipiteensä, ja se siitä.

    Nappi on siis helppo, mutta myös petollisen helppo. Se vie keskustelun pois. Tai no, veisi, jos sitä edes olisi. :D

    VastaaPoista
  3. Neljä vuotta voi olla se jokin aika. Tai sitten vain toiset eivät kestä hiljaiseloa blogeissaan ja lopettavat siinä vaiheessa, kun tulee hiljainen kausi. Itsellänikin sellainen menossa mutta en aio silti lopettaa.

    Minäkin aina luen (syötteenlukijalla) mutta tosi harvoin kommentoin. Jatka vaan, näitä on kiva lukea aiheesta riippumatta. :)

    VastaaPoista
  4. Täällä taustailija, joka kyllä lukee blogiasi readerin kautta aina kun päivität, mutta aivan liian harvoin tulee kommentoitua.

    Mulla on neuleblogi, joka tosiaan on nykyään oikeastaan vain sitä varten, että saan siellä esitellä tekemiäni neuleita ja ehkä jopa lueskella muiden antamaa palautetta. Palautteen vähyys/suoranainen puute kuitenkin vaikuttaa paljon kirjoitteluun. Luulen, että jokainen bloginpitäjä kuitenkin tykkää siitä, että kommentoidaan.

    Toisessa blogissani kirjoittelen yleisemmin elämästäni. Se on vähän niinkuin päiväkirja, mutta päivitän sitä aivan liian harvoin. Tuntuu, että pari kommenttia/postaus ei oikein anna innostusta jatkaa kirjoittelua. Päätin kuitenkin, että jatkan, koska kummasti sitä huomaa esim. arvonnan aikaan, että kyllä niitä mun blogeja sitten kuitenkin joku lukee :)

    VastaaPoista
  5. Ehkä kyse on siitä, että kuvittelin tämän olevan jotenkin toisenlaista. Taisiis olisin halunnut kuvitella, tai jotain. :D Ylevää tekstiä ja sanansäilää, kun oikeastaan kaipaan vaan paikkaa heitellä valmistuneita neuleita näytille ja kommentoitavaksi. Onko kyseessä sitten muutoksen vastustaminen ihan vain periaatteesta - en tiedä.

    VastaaPoista
  6. Kokeilenpa ensi kerran kommentointia. Jotenkin olen luullut sen olevan vain "oikeita tietokoneen käyttäjiä varten".

    Jatka ihmeessä kirjoittelua! Ehkä minäkin alan kommentoida pohdintojasi, kun pääsen alkuun tässä. Kirjoituksesi ovat hyvää tekstiä, jota luen aina mielenkiinnolla.

    L.U.

    VastaaPoista

Jaa ajatuksesi, sana on vapaa. :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...