Lapset ja tv lienee tunteita herättävä ikuisuusaihe siinä missä makeansyönti, imetys, perhepeti tai vastaava. Olen erinäisiä keskusteluja seuratessani huomannut, että tässä(kin) on selkeät koulukuntaerot: toisissa perheissä tv on liki aina auki ja lapsi saa katsoa lähes mitä haluaa, toisissa perheissä tv on lähes aina kiinni, ja lapsen tv:n katselua sensuroidaan tiukalla kädellä.
Ja sitten on tietysti ne perheet, joissa ei ole koko toosaa lainkaan.
On mielenkiintoista huomata, miten voimakkaita reaktioita sensurointi aiheuttaa. Lapsensa tv-tarjonnalle altistumista rajoittava vanhempi huomaa pian olevansa ristikuulustelussa, jossa saatetaan herkästi kyseenalaistaa jopa vanhemman omaa tunteidenhallintaa ja kypsyyttä, jos viisivuotias ei saa edes Salattuja Elämiä katsoa. Ihan kuin lapsi jäisi jostain olennaisesta paitsi, jollei saa istua katsomassa ilta toisensa perään olohuoneessa ohjelmia, jotka eivät ole alle kouluikäiselle tarkoitettuja. Esimerkiksi taannoinen salkkareiden kohujakso aiheutti hillittömän vellonnan, ja sarjan tekijöiden päitä vaadittiin vadille siitä, kun pienet lapset järkyttyivät jakson tapahtumista.
Oikeasti.
Olisi mielenkiintoista kuulla rajoittamista vastustavilta pitävää argumentaatiota sille, miksi vaikkapa nelivuotiaan pitäisi saada katsoa salkkareita tai millä logiikalla esim. House olisi kuusivuotiaalle sopivaa iltapuhdetta. Minä en nimittäin ymmärrä. En käsitä, miksi alle kouluikäisen (tai alaluokkalaisen) pitäisi saada iltoihinsa sisältöä katsellen ihmisten leikkelyä, rikossarjoja, pettämistä, jättämistä, riitelyä ja juonittelua. Englanninkielisyys ei ole hyvä perustelu, sillä kuvat näkyvät kuitenkin, ja pelkkien kuvien perusteella voi koko tilanteesta jäädä lähinnä hämmennys päälimmäiseksi tunteeksi. Pahimmillaan ikäkaudelle sopimattomat ohjelmat voivat aiheuttaa painajaisia ja pelkoja.
Kukkahattuiluleimankin uhalla minun on vaikea sulattaa sitä, että ohjelmat toimisivat jonkinlaisena "karaisuna" tai että lapsi kasvaisi peloistaan ennen pitkää ohi. Varmasti kasvaisi, en sitä hetkeäkään epäile, mutta miksi yleensäkään altistaa lapsi asioille, jotka eivät ole hänelle tarpeellisia? Kas kun minusta ajatus salkkareiden tarpeellisuudesta nelivuotiaalle on lähinnä naurettava.
Lopuksi voisin disclaimerina todeta, etten ole eläissäni katsonut yhden yhtä kokonaista salkkarijaksoa. Pätkiä kylläkin, joten tiedän minkälaisesta kurasta on kyse. Käytän sitä vain esimerkkinä, koska se sopii aiheeseen loistavasti.
Aina olen rajoittanut, minä julma äiti, lasteni tv:n katselua. Vielä yritin vanhimmaista rajoittaa pari vuotta sittenkin, ja hän on nyt jo 16 (en pitänyt Täydellisiä naisia ym hyvinä malleina naiseksi kasvavalle mutta en sitten jaksanut enää taistella vaan annoin periksi muuten paitsi kellonaikojen suhteen).
VastaaPoistaMutta pahin oli, minkä juuri eilen kuulin. Joidenkin ekaluokkalaisten äitien mielestä koulun pitäisi alkaa aamulla tuntia paria myöhemmin, että lapsia ei niin väsyttäisi, kun ovat katsoneet illalla BigBrotheria. Siis oikeasti?! Mihin tämä maailma on menossa...
Itse en ole tässäkään asiassa ääripääihminen. En näe lasten kohtuullisessa ja valikoidussa telkkarin katselussa mitään pahaa. Mutta aikuisten ohjelmia ei minustakaan lasten tarvitse katsoa ollenkaan. Se on vaan aika vaikea kokonaan kieltää, jos iltapäivisin on telkkari auki ja vanhemmat sitä katsovat. Minusta aika hyvä mittari on lapsen ikä ja se, ettei lapsi ahdistu näkemästään. Jos kaksivuotias tuijottaisi Emmerdalea silmät tapillaan sen tunnin ajan, laittisin kyllä toosan kiinni.
VastaaPoistaLastenohjelmia annan katsoa sen verran, kun lapsi kestää. Kun hoidin tyttöä nyt kesän ja syksyn aikana paljon yksin olosuhteiden pakosta ja olin itse tosi väsynyt, huomasin, että lapsi sai katsoa liikaa lastenohjelmia. Tämä näkyi ylimääräisenä velttoutena, kärttyisyytenä ja tästä viisastuneena pyrin nyt seuraamaan mikä on sopiva määrä.
Näillä näkymin ehkä joka toinen päivä puolisen tuntia on ainakin ok. Tiheämmästä tulee helposti entistäkin uhmaikäisempi mukelo. Muilla voi olla toisin.
Marjuli: Meilläkin se näkyy kyllä tuon isomman kanssa, että liikaa on tullut telkkua töllättyä. Sopiva määrä olisi varmasti kutakuinkin se, mitä aamulla ehtii katsoa ja alkuillan Pikkukakkonen. Tämän lisäksi tulee kuitenkin pyöräytettyä välillä nauhalta päälle jotain ja Neve oppi nukahtamaan jotain dvd:tä katsellen, kun Mila oli vauva ja nukahtivat eri aikaan. Oli vaikeaa hoitaa se nukutus yksin, kun Milaa ei voinut jättää yksin, eikä pitää huoneessa mukana.
VastaaPoistaNo, tästä tavasta alamme pyrkiä eroon, vaikka en siinä sinänsä näe mitään pahaa. Lopputulos olisi toivottuna se, että tytöille aletaan lukea yhteinen iltasatu.
Kovin ääripään ihminen en siis ole minäkään, keskimääräisen lepsun kohdalla ehkäpä, mielestäni en kuitenkaan liian lepsu. Niin kauan kun jokin muu tekeminen, ulkoilu, leikki, lukeminen, piirtely tms. on lapsesta hauskempaa kuin tv, ollaan minun mittapuullani vielä ihan hyvillä vesillä :)
Luulen, että tässäkin vaikuttaa se tv:n katselukulttuuri, johon on itse kasvanut. Esimerkiksi mieheni oli tottunut siihen, että tv on aina päällä (riippumatta siitä katsotaanko sitä vai ei), minä taas avaan tv:n vain, jos aion sieltä jotain katsoa ja laitan ohjelman loputtua sen kiinni. Joten tottakai lapsen tulee silloin tuijotettuakin enemmän töllöä.
VastaaPoistaJa siis kyllä meilläkin lapsi televisiota katsoo. Tai no, videoita lähinnä, sillä tv:stä tulevien lastenohjelmien taso on mielestämme hyvin matala, eikä lapsi vielä ole valmis katsomaan esim. suurinta osaa luonto-ohjelmista.
(Tämän hetken hitti tosin on erilaisten kaivurivideoiden katseleminen YouTubesta...)
Hyvä kirjoitus, vaikka en haluaisikaan ajatella sitä, että pienet katsovat exremeduudsoneita, smackdownia ja salkkareita.. Mutta se on tätä päivää ja nämä lapset voivat olla joskus minun lasteni ystäviä. Pakko se on kait pohtia läpi.
VastaaPoistaMe kuulumme marginaaliryhmään, joka ei omista televisiota. Olen lukenut tutkimuksia sontalaatikon vaikutuksista ihan liikaa, mutta tosiaan yksikään niistä ei viittaa siihen, että se olisi mitenkään tarpeellinen kapistus lapsen maailmassa. Tai aikuisenkaan :) Kritiikki valinnastamme ei tällä hetkellä häiritse,mutta murehdin kyllä lasten tulevia kaverisuhteita. Olemme muutenkin vähän outoja, kun ei ole autoa, vaatteet ostetaan käytettyinä, eikä meillä ole tv:tä! Lapsemme eivät tiedä hittisarjoista tuon taivaallista, paitsi sen mitä kavereillaan katselevat. Tietysti jossain steiner-koulussa olisi ehkä samanhenkistä porukkaa, mutta yksityiskoulun elitistisyys ei sovi maailmankuvaani noin muuten.
Kiva että on kuitenkin edelleen vanhempia, jotka miettivät mitä lapselleen näyttävät ja miten paljon :)