17.10.2009

Liskoja ja kärmeksiä




Käväisimme eilen Tropicariossa, trooppisessa eläintalossa liki keskellä Helsinkiä. Paikka oli minulle uusi, vaikka siitä onkin ohi tullut mentyä monet kerrat.




Tropicarioon pääsee varsin näpsäkästi niin bussilla kuin ratikallakin, eikä Sörnäisten metroasemaltakaan kovin pitkä kävelymatka ole. Tila on pieni, mutta nähtävää käärmeissä, liskoissa ja muutamassa hämähäkissä sekä parissa muussa elikossa riittää yllin kyllin.



Lasien takaa tuijoteltiin...
















...oltiin kääryleellä...














...näytettiin kieltä...



(Tämä varaani oli koko perheen lemppari. ♥)






...tai oltiin piilossa.




Nämä karvakaverit eivät sykähdytä sitten millään lailla, tunnustaudun enemmän käärmeihmiseksi. Mutta pakkohan niitä oli kuvata, kun 10cm päähän pääsi.





Punakorvakilppareitakin oli yksi altaallinen.



Jättikäärmeet olivatkin sitten ihan oma lukunsa. Sivujen mukaan Tropicariolla on Pohjoismaiden suurin jättiläiskäärmeiden kokoelma.


Allaoleva kuningasboa oli pienimmästä päästä - kokoverrokkina kolmivuotias poikamme... (Tarkennus; kuvassa on kaksi käärmettä.)




Tämän kaverin loosilla oli kokoa suurinpiirtein olohuoneemme verran.




Tämän madon merkkiä en muista, mutta puunrungon paksuudesta voi hahmottaa, kuinka isosta käärmeestä on kyse.



****


 

Reissu oli oikein mukava ja lapsella riittää puhuttavaa käärmeistä varmaan vielä pitkään. Varaanien ja jättikärmeiden luona olisi viihtynyt vaikka kuinka pitkään, joten tuonne pitää varmasti vielä palata takaisin. Jos seuraavalla kerralla ottaisi mukaan ystävän dinoihin hurahtaneen pojan... ;)

2 kommenttia:

  1. Todella hyviä kuvia, Taidankin varmaan olla ainoa, joka ei kauhistele kaikkea, loikertelevaa ja 8- jalkaisia... asuin yli 10 Etelä-Afrikassa, jossa jo kaupungilla tulee tutuiksi mustienleskien ja muiden hämähäkkien kanssa, meillä oli muutama vuosi farmi siellä ja siihen kuuluivat liskot, gekkot, Egyptin kobrat, mustat mambat ja kaikenlaiset hämähäkit, kyllä niihinkin tottuu ja niitä vaan täytyy osata varoa ja oppia elämään niiden kanssa. Itsekin pelkäsin Suomessa Kyy käärmeitä, mutta se pelko on hävinyt Afrikan vuosien jälkeen.

    VastaaPoista
  2. Olen aina pitänyt käärmeistä ja liskoista, mutta nuo toukat ja hämähäkit ovat hieman liikaa... Esim. jättiläistorakoita en taannoin vain pystynyt kuvaamaan, ne tulivat aivan liian lähelle linssin edessä. :P

    Kieltämättä oli hieman hassua kuunnella muutamaa keski-ikäistä naista kun he käärmeitä katselivat. "Hyi kamala, tommonen suomuinen, hyi nyt se liikkuu! Hyi tommonen kieli, ällöä." Tulitte sitten trooppiseen eläintaloon katselemaan matelijoita, mitä ihmettä odotitte? Hamstereitako? :D

    VastaaPoista

Jaa ajatuksesi, sana on vapaa. :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...