Jouni Hynynen on ihana.
Viime viikolla minulle jäi eräänä päivänä koulun ja ystävän tapaamisen välille muutama tunti harvinaista, ihanaa luppoaikaa. Hyödynsin sen ostamalla kirjakojusta Hynysen pakinakokoelman. Kahvilan nurkassa hihittelin ja hymähtelin teksteille useampaan kertaan, vaikutin kanssakahvittelijoista varmaan todella fiksulta. :D
"Nainen ei kerta kaikkiaan osaa rentoutua. Tämä on tosiasia. Nainen on jatkuvassa prosessissa. Nainen pohtii. Jos ei puhuta ihmissuhteista ja lapsista niin sitten puretaan työpaineita. Aina puretaan jotain. Jos naisella on hetken kivaa, niin sekin johtuu siitä, että hän kerää silläkin hetkellä jotain negatiivista energiaa, joka pitää purkaa viimeistään kuukautisten aikana astioita heittelemällä, miehelle vittuilemalla tai sitten puhumalla sydänystävälle tuntikausia puhelimessa tai jossain vitun trendikahvilassa lattea litkien.
Osaavatko naiset oikeasti puhua muusta kuin omista lapsistaan ja miehistään? Montaa kahvilakeskustelua sivukorvalla kuunnelleena olen vakuuttunut siitä, että eivät ne saatanat osaa. Akat lähtevät keskenään kahville tai kaljalle ja käyttävät koko sen ajan ihmissuhteittensa analysointiin tai lastensa vaivojen kertaamiseen. Aina ollaan harkitsemassa avioeroa, ja kylläpä nyt ahdistaa, kun Tero-Kyllikki, tuo äidin pikku nilkkakuula, ei anna nukkua öisin, kun siltä pitää vaippakin vaihtaa. Onko niitä pentuja hommattava, jos niitä ei jaksa hoitaa? Ja miksi ei voi rentoutua ja unohtaa kotiasiat, kun kerrankin on miehestään ja lapsestaan hetkeksi eroon päässyt?"
Osui ja upposi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jaa ajatuksesi, sana on vapaa. :)