27.7.2009

Piilossa, mutta keneltä?

Alkukesästä kohtasin vaatekaupassa mielestäni omituisen näyn: abayaan pukeutunut nainen sormeili ruohonvihreää, kiiltävää, satiinista pitsiyöpaitaa. Ensimmäinen ajatukseni oli: "mitä ihmettä tuo nainen tuommoisella vaatteella tekee, kun sillä on aina tuo kaapu päällä." Muistin tapauksen muutama päivä sitten, kun töistä palatessani ohitin burkaan pukeutuneen kolmen lapsen äidin. Jäinkin pohtimaan sitä, miksi itsensä peittäminen on länsimaissa kuin, no, punainen vaate. Jos jätetään hijabin tulkinta pois ja keskitytään siihen itse vaatetukseen, en oikeastaan ymmärrä koko kohkaamista.

Länsimaissa on totuttu siihen, että naiset näyttävät paljasta pintaa. Kesän tullen liki kilpaillaan siitä, kenellä on anteliain kaula-aukko ja lyhin mekko. Yleisönosastot pursuilevat kirjoituksia, joissa vaaditaan naisia pukeutumaan kuin vaikkapa virolaiset sisarensa; minihameisiin, korkokenkiin, tiukkoihin paitoihin, näyttämään naisilta. Ketä varten? Itseäänkö? I doubt so.

Suomalainen nainen pukeutuu yleensä silloin, kun lähtee ulos. Shoppailemaan, töihin, iltaa viettämään... toisin sanoen näyttäytymään. Kotona ei ole ihan niin tarkkaa, mihin rytkyihin itsensä pukee, pääasia, että pukee. Suomalainen nainen haluaa siis muiden katsovan häntä, mutta ei välttämättä viitsi panostaa kotioloissa samaan. Totuuden nimessä on myönnettävä, että en minäkään jaksa. :P

Ymmärtääkseni musliminaiset huolehtivat kyllä ulkonäöstään ja ovat tietoisia uusista trendeistä, mutta he näyttävät sen kotioloissa. Toisaalta - miksi vieraiden ihmisten pitäisikään tietää heidän dekolteensa kunto tai vyötärönsä malli? Miksi on sallitumpaa kulkea eväät levällään kuin peittää itsensä? Mikä siinä peitetyssä naisvartalossa on niin pelottavaa, että se herättää ajoittain aikamoisia aggressioita? Se abayaan pukeutunut nainen ehkä osti hepenen, koska piti siitä tai ajatteli miehensä pitävän siitä - mutta mitä se minulle kuuluu.

Suoraan sanottuna en edes ymmärrä, miksi ajattelin kaapuun kääriytyneestä naisesta siten, kuten ajattelin. Se oli jokin spontaani ajatuspieru, jota tarkastelin hämmentyneen äimistyksen vallassa sen tullessa ilmoille. Mutta käynnisti se taas jonkinsortin ajatelmaprosessin, ja hyvä niin.


Lopuksi lienee aiheellista tarkentaa, että en tässä käsittele naisten asemaa muslimikulttuurissa, vaan pohdin nimenomaan tuota peitetty/paljas -eroa. Tälleen pakollisena disclaimerina.

6 kommenttia:

  1. Pukeudunpas kotona ja meikkaan ja laitan hiukset! No ainakin melkein aina. En edes synnyttämään mennyt ilman meikkiä. Olen aina ihmetellyt suomalaisen naisen öh...luonnollista kauneutta? Sisäistä kauneutta? No ylipäätään, että missä se kauneus on. Missä on ryhti, missä on tavat, missä on naisellisuus?

    Ja sitten tämä Johanna Tukiainen- look ei ole mitään naisellisuuteen viittaavaakaan :D Et sille linjalle ei mennä.

    Myönnän kyllä osittain pukeutuvani muidenkin takia, olenhan myönteiselle huomiolle perso kuin lapsi tikkareille. Mutta toisaalta pukeudun itseni takia, homsuisena olo on löhnä ja ryhditön, aikaansaamaton. Kun on itse ojennuksessa, ei vain voi olla ja märäntyä aloillaan.

    Empiirinen tutkimukseni myös osoittaa, että mies, jolle nalkuttaa, kuuntelee paremmin, jos nalkuttaja ei näytä suosta revityltä noita-akalta ;)

    Pukeutuisin mielummin muuten kaapuun, kuin näihin katukuvassamme näkyviin roiskeläppämauttomuuksiin.

    VastaaPoista
  2. Hyviä kysymyksiä. Monien mielestä on kiusallista tai häiritsevää keskustella, jos ei näe kenelle puhuu. Mutta miksi puolialastoman kanssa keskutelua ei yleisesti pidetä yhtä kiusallisena? Lapset muuten pitävät usein burkhaan tai ayabaan verhoutuneita naisia rosvoina ja taas vaihtoehtoisesti romaninaisia prinsessoina :) Rehellisyyden nimissä tunnustan toisinaan ajattelevani, että onkohan kyseessä vastentahtoinen huivitus. Tämä johtuu ihan siitä, että ystävä/tuttavapiirissäni on eräs (yksinhuoltaja) musliminainen, jolla kyseinen tilanne. Jotenkin kurjalta tuntuu, että toisen täytyy painostuksesta noudattaa ja opettaa lapselleen sen uskonnon tapoja jota hän sisimmässään halveksii. Mutta mutta, sehän on ihmismielelle ihan luonnollista, että kaikki erilainen pelottaa ja hämmästyttää. Olemme pohjimmiltamme kovin narsistisia otuksia ja tämä länsimaalaisten naisten huomiohakuisuus on kieltämättä yhtä hauskannäköistä, kuin mustat kaavut uimarannalla :)

    VastaaPoista
  3. Se mikä hunnutuksessa häiritsee länsimaista meikäläistä on epäilys siitä miten vapaaehtoista se on. Kun hunnuttomia kivitetään (tämän päivän Hesarista), kun uskonnolliset partiot valvovat naisten pukeutumista, kun vastuu miehen "himon hillitsemättömyydestä" sälytetään naiselle. Kun hyvyys, puhtaus, uskonnollisuus päätetään ulkoasun mukaan. Se on se mikä nostaa länsimaisesti ajattelevalla karvat pystyyn.

    Ja itse kyllä rytkyttelen kotona täysillä (no, katsomassa ei juurikaan ole kuin kaksi pallitonta karvaista...) ja muutenkin olen laiska panostamaan ulkonäköön. Meikkiä en käytä, parturissa olen käynyt toissavuonna. En kaipaa huomiota, enkä varsinkaan ulkoisen olemuksen vuoksi. (Säihkyvä älykkyyteni sen sijaan...) Mutta että joku sanelisi, miten SAAN pukeutua... ei käy.

    VastaaPoista
  4. As said, naisen asemaa hunnutuskulttuurissa en edes ala... Mutta kieltämättä hieman huvittaa se, miten miehet eivät pystyisi itseään hillitsemään, jos jostain vähän nilkka vilahtaisi. Muuten siinä sitten ei olekaan mitään huvittavaa.

    Mutta juuri tuo, mitä Terhi mietti: miksi puolialastoman kanssa keskustelua ei pidetä yhtä kiusallisena kuin peitetyn? Ja toisaalta - miksi napaan asti avoin kaula-aukko on ok, mutta julkisesti imettävä äiti ei, vaikka sitä lihaa ei näkyisi lainkaan. Kummallista.

    (Jep, pakkohan se on laktivisti aina riipiä imetys mukaan kaikkeen. :D )

    VastaaPoista
  5. Kyllä minusta on kiusallista, jollei jopa kiusallisempaa, jutella sen puolialastoman kanssa.

    Luulen myös, että loppujen lopuksi se julkisesti lähes huomaamatta imettävä äiti häiritsee yhtä montaa ihmistä, kuin se napaan asti avoin kaula-aukkokin ;) Ne vain pitävät ääntä itsestään, joita se häiritsee.

    VastaaPoista
  6. Mua häritsee noissa hunnutetuissa se, että tuntuu, kuin he koittaisivat olla niinku eivät olisi olemassa. Että heillä ei olisi ihmisarvoa. Kaikkein surullisimman näköisiä ovat he, joilla on vain verkko kasvojen edessä :/

    Meillä ei kyllä valitettavasti toimi se, että mies tottelisi paremmin jos ois tällännyt itsensä. Tuo ei edes huomaa, täytyy oikein erikseen huomauttaa mikäli tahtoo huomiota jos on laittautunut. Nalkutus kuin nalkutus menee perille vasta sitten kun tarpeeksi suuttuu, ihan sama mitä on päällä :D

    Muutenkin inhoan meikissä olemista, se hiostaa ja tuntuu koko ajan, että iho on aivan likainen. Ja herkät silmänikään eivät kestä meikin painoa, alkavat luppasta jo parin tunnin jälkeen (myös ilman alkoholia). Kotona oon siis aina ihan missä asussa sattuu, samoin on mies. Ulos mentäessä yleensä katson, että kohtuullisesti istuvaa vaatetta on päällä, naama nyt on mikä on :D Eikä se edes muutu meikillä kauniimmaksi, pahemmaksi vaan menee.

    VastaaPoista

Jaa ajatuksesi, sana on vapaa. :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...