21.7.2009

Kuppi teetä ja mustat sukat

Viimeisimmässä KaksPlus-lehdessä oli artikkeli siitä, kun lapsi suosii toista vanhempaa. Jutussa todettiin (jälleen kerran), miten turhauttavaa ja alentavaa voi olla, kun ei kelpaa lapsensa iltasadun lukijaksi tai haavanpuhaltajaksi, ja minkälaista mustasukkaisuuden tunnetta se voi herättää. Jäin miettimään, että miksi näin. Ajoittain käy mielessä, onko taustalla jonkinlainen itsetunto-ongelma. Kokeeko syrjään jäänyt vanhempi muutenkin olevansa heikommassa asemassa ja huonompi kuin se sillä hetkellä suosiossa paistatteleva osapuoli? Onko vanhemman egolle kestämätön ajatus, ettei hän olekaan lapsen maailman keskipiste?

Minä en kertaakaan ole kokenut olevani huonompi vanhempi, jos lapsi äidin sijaan haluaa isin. Miksi olisin - päin vastoin olen onnellinen mieheni puolesta, kun hän selkeästi on lapselleen tärkeä. Minun kai pitäisi saada mustaukkaisuuskohtauksia, takoa rintaani ja ripotella tuhkaa päälleni, kun poika toteaa, ettei äiti kelpaa vessaan viejäksi, tai pallonpotkijaksi, mutta en vaan jaksa vaivautua, sillä en näe siinä mitään järkeä. Katson, että lapsella on kaksi täysivaltaista ja -päistä vanhempaa, ja aikuisten keskinäistä mä-oon-tärkeempi-kuin-sä -kärhämöintiä oleellisempaa on se, että lapsella on aikuinen, jonka puoleen kääntyä. Mitä merkitystä sillä oikeasti on, onko se aikuinen äiti vai isä?

5 kommenttia:

  1. Mua ärsyttää ihana sama asia. En käsitä mien se voi olla ongelma jollekin, kun kuitenkin ihan normaali kehitysjuttu ja se menee ohi. Ja jos ei mene millään ohi, on jatkuvasti syrjityn vanhemman vaan paras vilkaista peiliin.

    Itse oikein odotan, että tulis se isi-vaihe, kun äiti-vaihe on nyt menossa. Tosin ainoastaan se ahdistaa, että jos se isi-vaihe tulee ilmi sellaisena, ettei äiti saa tehä mitään silloin kun iskä ei ees oo kotona. Mitenhän sitä sitten jaksaa. Mutta mielihyvin katselisin, kun vain isi kelpais.

    Tuossa suosimisessa vanhemman kateus ja itsensä huonoksi tunteminen on jotenkin surullista, ihan varmasti se kielii vanhemman omista ongelmista ja itsetunnosta.

    VastaaPoista
  2. Muistanpa ajanjakson viime talvelta, kun olin raskaana ja töistä äärettömän väsynyt ja näinollen kotona pirun kiukkuinen. Onko ihme, jos lapsi kääntyi isänsä puoleen ja suosi tätä? Silloin kyllä itketti, mutta lähinnä siltä kannalta kun OLIN raskaana, töiden puolesta aina menossa ja väsynyt ja sen vuoksi en jaksanut olla hyvä vanhempi vaikka olisin halunnut. Onneksi toinen jaksoi. Ja myöhemmin sitten minäkin taas. :)

    VastaaPoista
  3. Yövuoron jälkeisessä väsymyksessä jää tekstin viimeistely hieman vajaaksi...:P

    Tottakai on ymmärrettävää, että sitä on pettynyt, jos sille yhdessäololle lataa odotuksia ja suunnittelee tekemistä, ja lopputuloksena saa lähinnä huutoa ja märkää rättiä naamalle (joskus ihan kirjaimellisesti). En niinkään tarkoittanut sitä, vaan enemmän sitä kokonaisuutta: että lapsen huomiosta tulee jokin itseisarvo ja vanhemmilla on ikään kuin jatkuva kilpailutilanne siitä, kumpi on lapsen bestis ja kumpi se sivuunheitetty rukkanen.

    Se kuulostaa vaan hämmentävältä ja... no, keskenkasvuiselta. Vaikka tiedän, että käytökselle itsessään on varsin loogiset selitykset.

    VastaaPoista
  4. Neve piirsi tässä eilen ensimmäistä kertaa meidän perheen. Hienoja muotopuolia pääjalkaisia, silmät suurinpiirtein hahmon sisällä, tai ainakin lähellä hahmoa.

    No Isi ja Neve olivat isoja hahmoja ja vierekkäin, kun taas minä olin keskikokoinen hahmo kauempana, vieressäni kärpäsenpaskan kokoinen Mila :D

    Neve on Isin Tyttö ja se tulee varmasti sitä olemaan aina. Me ollaan lapsiparan kanssa aivan liian samanlaiset ja useinmiten siksi napit vastakain. Nevellä ei äiti-vaihetta ole ollutkaan. Ei se häiritse, vaikka esikoistyttären asema on aina esikoistyttären asema.

    Mila taas on sellanen äidin vauva. Ehkä pääsen sen kanssa tutustumaan äiti-vaiheeseenkin?

    Meillä on kyllä oikeestaan ollut niin tasaista, että vaikea sanoa, ahdistaisiko se jos ei ollenkaan kelpaisi lapselleen.

    VastaaPoista
  5. Mua lähinnä ärsyttää kun toinen ei kelpaa edes takapuolta pyyhkimään, kaikki on vaan äiti äiti äiti. Ja isiä kieltämättä ottaa päähän kun haluaisi mulle joskus antaa sen rauhallisen hetken, mutta penska istuu pöntöllä ja karjuu pääpunasena että ÄITIN pitää tulla.. Ja kun ei kelpaa isin syli, niin tokihan siitä surulliseksi tulee.

    VastaaPoista

Jaa ajatuksesi, sana on vapaa. :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...