18.6.2009

Sofi Oksanen: Puhdistus
Olenkohan jotenkin fiksoitunut ihmismielen pimeään puoleen? Lainasin ystävältä Sofi Oksasen Finlandia-palkitun kirjan ja pidin siitä kovasti. Oksasen kirjoitustyyli pitää otteessaan: luin kirjan lähes yhdeltä istumalta (ja nuokuin töissä seuraavana päivänä...), ja nautin joka sivusta. Monen valittelemat lyhyet lauseet eivät minua häirinneet kuin harvakseltaan, muutamassa paikassa huomasin huolimattoman kielioppivirheen, mutta mielestäni ne olivat vain pinnallisia, kosmeettisia haittoja. Väkevää tekstiä, väkevä kirja.

Jäin tämän luettuani jälleen kerran miettimään, minkälainen hirviö ihminen onkaan. Miten puhtaasta vallantunteesta voi juontaa käsittämättömiä raakuuksia, miten oman edun tavoittelu ja kateus saa ihmisen tekemään tekoja, joita ei olisi voinut kuvitellakaan tekevänsä. Miten pikkumainen, ahdasmielinen, sairas olento ihminen onkaan. Ja toisaalta, miten ihminen selviytyy, jos vain on jokin syy selviytyä.

5 kommenttia:

  1. Tykkäsin itsekin tästä tosi paljon ja luin sen kertaistumalta, yötä myöten. Mulla oli kauheet ennakkoluulot, mutta kirja olikin huippu! Mitään lyhyitä lauseita en kyllä huomannut tai ei ne ainakaan ole häirinneet.
    Mutta vieläkin mielessä on ne hirveimmät kohdat, hyi kamala. Tuollaiset asiat jäävät aina mieleen kummittelemaan, kun vielä tietää, etteivät ne ole lopulta edes fiktiota. Ihminen on kyllä hirvein peto.

    Oletko lukenut Oksasen muita kirjoja? Onkohan ne hyviä? Pitäs saada aikaiseksi lainata niitäkin.

    VastaaPoista
  2. En ole vielä lukenut muita, mutta ajattelin ainakin sen Stalinin lehmät vilkaista. Jollei muuten niin siksi, että tietää mistä se kohu syntyi. :P

    VastaaPoista
  3. Olen lukenut Oksasen kirjoja jo ennen Puhdistusta & suurta mainetta, kirjailija kun sattuu olemaan tuttavan tuttava. Pidän hänen tyylistään, nimet ja henkilöt ovat usein sukupuolettomia ja lyhyet lauseet jättävät paljon lukijan tulkinnan varaan. Joku hänen opettajistaan kuulemma kirjoittaa samalla tavalla(?). Toisaalta pohdin kirjojen yksityisyyttä koskevaa etiikkaa (etenkin Baby Janen kohdalla), osa henkilöhahmoista ja tapahtumista kun pohjaa reippaasti todellisuuteen.

    Puhdistus järkytti myös siinä kohden, että jopa noinkin "kesyn" kirjan perusteella Oksaselta oli evätty pääsy venäläis-suomalaiseen runoiltaan.

    VastaaPoista
  4. Kieltämättä se on aika mielenkiintoista. Minun mielestäni Puhdistuksen historiankuva ei sinällään ollut mitenkään erikoista - ei minulla ole pienintäkään epäilystä siitä, etteikö oman sisällissotamme aikana olisi tapahtunut vastaavaa.

    VastaaPoista
  5. Totta, sodan naisnäkökulmaa käsitteleväksi teokseksi Puhdistus jäi melko kesyksi. Jos muuten sodan synnyttämä pimeä puoli ihmismielessä kiehtoo, uskallan suositella teoksia Shake hands with the devil ja Puolikas keltaista aurinkoa.

    VastaaPoista

Jaa ajatuksesi, sana on vapaa. :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...