Katri Lipson: Kosmonautti
Ensin ajattelin, että olin taas tarttunut yhteen slaavilaiseen kirjaan, josta en saa tolkkua. Mutta kun pääsin puoliväliin, Katri Lipsonin palkittu esikoisteos nappasi otteeseensa, eikä päästänyt pois ennen loppua, eikä oikein senkään jälkeen. Tunnelma jää päähän pyörimään, ja kirjaan tekisi mieli tarttua uudestaan. Kirjan miinus on sen lyhyys; tarina tuntuu oikeastaan loppuvan ennen kuin se pääsee kunnolla alkuun. Onko se sitten tarkoituksenmukaista vai ei...
Mielestäni esittelyteksti ei ihan tee kirjalle oikeutta. Enemmänkin kyseessä on salatun rakkauden, pelon, surun, haaveiden, unelmien murskaantumisen ja toivottomuuden sekoitus, joka jäytää ihmisen hulluksi. Tapahtumapaikan ankeus ja harmaus korostavat sanoittamattomiksi jäävien tunteiden temmellyskenttää niin, että ne ovat vielä todellistakin räikeämpiä. Jään mielenkiinnolla odottamaan Lipsonin seuraavaa teosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jaa ajatuksesi, sana on vapaa. :)