10.5.2009

Äitienpäivä

Olen tullut siihen tulokseen, etten erityisemmin pidä äitienpäivästä.

On jotenkin vastenmielinen ajatus, että kerran vuodessa äitiä pidetään hyvänä ja passataan (tosin useimmiten kai äiti itse tekee itselleen kakun ja siivoaa huushollin valmiiksi), muuten äiti on edelleen se perheen työjuhta, tiskikone, pesukone, lääkäri, siivooja ja Leelian Lepotuoli. Ja sitten, yhtäkkiä, huhti-toukokuun vaihteessa alkaa hirveä hypetys siitä, miten ÄITI sitä ja ÄITI tätä ja ÄITI ÄITI ÄITI. Yhdellä kalenteriin ennalta merkityllä päivällä annetaan lupa ignoorata äitiä se muu vuosi, sillä hei, äitienpäivänä sentään annettiin imuri lahjaksi!

Ihan hirvittävän monet naiset itsekin ruokkivat tätä kierrettä. Olen hienoisen hämmennyksen vallassa seurannut keskusteluja, joissa miehiä haukutaan tai vähätellään niin puolisoina kuin isinä, kun eivät ne koskaan ymmärrä, auta, tee omatoimisesti tai vie edes roskia. Äitienpäivän tienoilla naiset saavat hillittömät itkupotkuraivarit, jollei edes valkovuokkoja ole poimittu tai kahvia laitettu - ja toisaalta, jos mies vaivautuu sumpit keittämään, sillä hyvitetään koko vuoden törttöilyt tai osallistumattomuudet.

Miksei äitiä voi arvostaa joka päivä, läpi vuoden? Eikö kaikkien elämä olisi helpompaa, jos sen yhden sunnuntaiaamun sijaan keitettäisi aamukahvit muutamana muunakin aamuna? Onhan äitiä lupa passata muulloinkin kuin vain toukokuun toisena sunnuntaina, eikä äidin merkitys muulloin ole yhtään sen vähäisempi.

Ehkä suhtautumiseni olisi erilainen, jos mieheni olisi erilainen. Minulla on onni olla naimisissa sellaisen miehen kanssa, joka arvostaa minua äitinä ja puolisona läpi vuoden, ja myös osoittaa sen. Ehkä tästä syystä en koe äitienpäivän aamukahveja (tai -teetä, minä en juo kahvia) miksikään elämää suuremmaksi asiaksi, saati hernehdi, jollei mieheni ole keksinyt jotain lahjuksia ja ostanut pukettia kukkasia. Toki suukko ja äitienpäiväntoivotus ovat ihana juttu, mutta ei elämäni saati itsetuntoni siihen kaadu, jos mieheni ne unohtaa. Toivon, että esimerkkimme antaa toisaalta lapsellemmekin mallin toista arvostavasta parisuhteesta, joka ei ole kalenteriin painetuista merkkipäivistä riippuvainen.




Kaikesta huolimatta, hyvää äitienpäivää kaikille!

8 kommenttia:

  1. Kirjoitit hyvin äitienpäivästä, samaa mieltä!

    VastaaPoista
  2. Minä oon kyllä vahvasti sitä mieltä, että nämä hypetetyt päivät ovat silti paikallaan, vaikka aamukahvin saaminen sänkyyn ei meilläkään ole kaksi kertaa vuodessa-tapahtuma.
    Pieni hemmottelu on aina paikallaan!

    Se on kuitenkin totta, että vuoden jokaisena päivänä tulisi puolisoiden osata arvostaa toinen toisiaan. Tai ainakin ns. läpi vuoden, ollaan nyt realistisia.

    Sain muuten etukäteis äitienpäivä-synttärilahjaksi höyrymopin :D

    Oikein hyvää äitienpäivää siis sinnekin

    VastaaPoista
  3. Pikkis, ovathan ne toki paikallaan, en sitä kiellä. Kuitenkin tuntuu jotenkin typerältä, että tarvitaan erikseen alleviivattu päivä kalenteriin, jotta voisi arvostaa ja kunnioittaa vanhemmuutta, oli se päivä sitten isälle tai äidille.

    VastaaPoista
  4. Parasta äitienpäivässä on nähdä lasten ilo, kun äiti teeskentelee sängyssä nukkuvaa ja tulee herätetyksi ja kun äiti lukee kortit ja avaa itse tehdyt paketit. Tänä vuonna sain Kolmoselta hopeankiiltävän perhosen, jonka vartalo on risusta ja kahden kukan kukkakimpun, jossa varret ovat oksaa ja terälehdiksi on liimattu värilliseen paperiympyrään sahattuja ohuen oksan paloja. Aika ihana, on niillä eskaritädeillä mielikuvitusta ja lapsilla kärsivällisyyttä väsätä.

    Mutta kirjoitat asiaa - vaikka näin äitienpäivän ihania puolia nyt suitsutinkin kommentissani.

    VastaaPoista
  5. Että sä voit olla ärsyttävä idiootti.

    Ja poista kommentti ihan vapaasti. Piti vain sanoa äänen, kun en voi uskoa, miten jollakin voi olla noin ihmeellinen ajatusmaailma. Ziisus.

    VastaaPoista
  6. Mitä ihmeellistä on siinä, että toivoisin äitejä ja äitiyttä arvostettavan muulloinkin kuin vain toukokuun toisena sunnuntaina? Jäi hieman epäselväksi.

    Hyvää kevättä vaan sinnekin. :D

    VastaaPoista
  7. Hmm.. Itse näen äitienpäivän hieman eri tavalla. Meillä kun nuo äitien-ja isänpäivät ovat lähinnä lapsia varten :D Niin rajaton on se riemu salassa tehdystä lahjasta ja itse leivotusta kakusta. Hetkiä muiden joukossa, jolloin opettaa lapselleen huomioimisen ja antamisen iloa. Puolison tehtävänä on vain auttaa lapsia muistamaan, eikä mikään merkkipäivä ole "hyvityksen väylä". Rakkaus tulee arjesta, mutta näkyy myös juhlassa.

    Kirjoitukseesi viitaten: Jos joku haukkuu puolisoaan, on parisuhde kyllä melko tulehtunut. Kenties tällaisessa tilanteessa äitienpäivän "epäonnistuminen" on vain kipeä muistutus tilanteen tasosta ja siksi joku voi kerätä niin valtavat odotukset kyseiseen aamuun. Että puoliso edes "pakon" edessä huomioisi erityisellä tavalla. Vähän sama kuin hää- tai syntymäpäivän unohtaminen; toisia naurattaa ja toisia raivostuttaa. Luulen ja toivon, että suurimmalla osalle äitienpäivä on kuitenkin se lapsille tärkeä juhlapäivä, eikä puolison miinusten nollaus.

    Tunnen äitejä, joita kyseinen päivä ahdistaa siksi, että he kokevat epäonnistuneensa tehtävässään. Kaikki hehkutus täydellisestä ja maailman parhaasta mammasta vain kivuliaasti kertovat heille sen, etteivät he pystyneet täyttämään ihannekuvia.

    VastaaPoista
  8. Terhi,
    Tulehtuneista parisuhteista en tiedä, ennemminkin tulee mieleen kommunikoinnin puute (vaikka voihan sekin toki olla merkki tulehtuneesta parisuhteesta). Odotetaan ja oletetaan puolison olevan se oman elämän onnen täyttäjä ja tuottaja sen sijaan, että ottaisi itse vastuun omasta hyvästä olostaan.

    Odotusten luomisessa olet varmasti oikeassa. Kyseessä lienee vähän sama ilmiö kuin kesälomissa: niihin ladataan niin paljon odotuksia ja toiveta, että pelkkä _loman_ viettäminen on poissuljettua. Ihan kuin ihmiset olisivat kykenemättömiä vain olla möllöttämään, vailla paineita ja aikatauluja.

    Lasten näkökulman jätin koko aiheesta pois, sillä sehän on ihan oma maailmansa. :)

    VastaaPoista

Jaa ajatuksesi, sana on vapaa. :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...