Khaled Hosseini: A Thousand Splendid Suns
Well. Tätä kirjaa on hehkutettu ja hypetetty, ja olihan se toki ihan sujuvaa viihdyttävää luettavaa, jos aihetta voi viihdyttäväksi sanoa. Tarina Afganistanista, naisen asemasta, ystävyydestä ja siitä järjettömyydestä, mitä ahdasmielinen ympäristö tuottaa. Mutta ei tämä minulle mikään tajunnanräjyttävä kirja ollut. Jean Sasson käsitteli ihan samoja asioita Prinsessa-trilogiassaan jo aikoja sitten, joten sinänsä mitään uutta Hosseinin teos ei minulle tuonut. Ehkä eniten kuitenkin surullisuutta siitä, minkälainen eläin ihminen on. Mikään muu elollisen olento ei pysty tuottamaan samanlaista tuskaa, epätoivoa, sortoa ja hävitystä kuin ihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jaa ajatuksesi, sana on vapaa. :)