Ruisleivällä ei pääse taivaaseen

Minua ärsyttää ruokaterrorismi. Oli sitten kyseessä laihduttaminen, kasvissyönti tai terveellisyys. Tai karppaus, mikä on viime aikoina tullut silmille. Minua riepoo se aggressiivisuus, jolla ihan random-ihmisen päälle hyökätään niin oikeassa elämässä kuin netin keskustelupalstoillakin. Jos kehtaa tunnustaa syövänsä joskus perunaa, saa osakseen saarnan perunan vaarallisuudesta (muista hiilareista puhumattakaan!), kun hurahtanut hurmosmieli vaahto suupielistä roiskuen kertoo Elämän Totuuksia.

Logiikka tuntuu menevän näin: "Ennen mä söin pelkkää pullaa ja ranskalaisia ja oli koko ajan tosi paha olo, turvotti ja pieretti ja kaikkee. Sit mä luin tän kirjan, ja nyt mä en syö enää mitään hiilareita. Siis hiilarit on niin vaarallisia, ja oikeesti kaikki viljat tappaa. Siis sun ei oikeesti pitäs syyä tota ruisleipää!"

W00t?

Kaikki varmasti tietävät ja ymmärtävät, ettei valkoisen, yliraffinoidun hötön syöminen tee hyvää, vaikka se välillä kovin makoisaa onkin. Mutta että kaikki hiilarit ovat pahasta? Mitä ihmettä tapahtui täysjyväviljalle? Millä ihmeen logiikalla valkoinen vehnäjauho ja sokeri ovat samalla viivalla täysjyvärukiin kanssa? Koska vehnä ja ruis nyt sattuvat molemmat olemaan kotimaisia viljoja?

Tuntuu, että kohtuus on hukassa eikä kultainen keskitie ole edes käsitteenä tuttu. Mennään ääripäästä toiseen, hurahdetaan ja julistetaan, riippumatta siitä, haluaako lähipiiri kuulla tästä uudesta uskonnosta vai ei. Oman osansa saavat ne onnettomat, jotka sattuvat olemaan samassa ruokalassa valaistuneen kanssa, ja joiden tarjottimen sisältö haukankatseen etäisyydelle osuu. Valaistuneelle tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa ymmärtää, että jonkun toisen ruokavalio voisi olla kunnossa, monipuolinen, terveellinen ja maistuva. Ei se voi olla, kun se ei ole sama ruokavalio kuin hänellä itsellään.

Don't get me wrong, en itsekään kannata virallista ravitsemussuositusta, vaan olen vakaasti sitä mieltä, että suomalaisilla olisi varaa vähentää reilusti hiilareita ja nostaa proteiinin ja rasvan määrää. Mutta se suoranainen terrorismi mitä karppaajat harrastavat, on vain tympeää ja ärsyttävää. Taustalla lienee kai monella pakottava tarve kertoa oma pelastustarinansa mahdollisimman monelle, mutta ilmeisesti perille ei ole mennyt se, että eri ruokavaliot sopivat eri ihmisille.

****

Toisaalta, paha minun on sanoa, syömmehän lapseni kanssa vegaanisesti, mikä tekee meistä friikkejä ja minusta suorastaan vaarallisen. En kuitenkaan ole menossa julistamaan turuille ja toreille oman ismini oikeellisuutta, vaikkakin maitoasiassa tekisi mieleni avata suuni kerran jos toisenkin. Kerron kyllä, jos joku kysyy (ja joskus on vain pakko oikaista räikeitä virhetietoja), mutta opin jo kauan sitten sen oleellisimman asian: hurmeisella saarnauksella ei käännytetä ketään.

Paitsi poispäin.