15.5.2008

Kehä

Hautuumaissa on sitä jotakin.


Vanhoja, rapistuneita hautapaasia sulassa sovussa uudenkarheiden ja kiiltävien kanssa, hoitamattomia hautoja ja vastaistutettuja kukkia...



Parhaiten kontrasti mielestäni näkyy tuoreen haudan päälle kuihtuneissa kukissa. Ennen niin uhkeat, nyt jäljellä vain kalpea muisto ja paljon oheismateriaalia. Klisheistä, eikö totta?



...ja toisaalta:
kun katsahtaa ympärilleen niin näkee, miten uusi elämä puskee vastustamattomalla, hillittömällä vimmalla esiin. Mutta niinhän se menee: elämä jatkaa kulkuaan riippumatta siitä, mitä yksittäisiä ja merkityksettömiä (vaikkakin toki yksilölle tärkeitä) asioita tapahtuukaan. Luontoa kiinnostaa vaan uusiutuminen ja kiertokulku.



Elämän kehä tai jotain muuta runollista.

5 kommenttia:

  1. Minä olen ollut viehättynyt hautausmaista jo lapsesta saakka. Minusta ne ovat lohdullisia ja rauhoittavia paikkoja, joissa näkyy elämän ja historian pitkä ja joustava, mutta silti säännönmukainen, kaari....

    VastaaPoista
  2. Yksi syy siihen, miksi haluaisin kovasti reissata jonnekin wanhaan keski- tai itä-Euroopan maahan ovat vanhat kirkot ja hautausmaat. Uskonnollisuudesta viis, se tunnelma on jotain mykistävää.

    VastaaPoista
  3. Kauniita kuvia. Tuosta tulikin mieleeni, että voisi viedä mummille kukkia tässä lähipäivinä.

    Ja vink vink, täällä se taulu odottaa ;)

    VastaaPoista
  4. Hienoja kuvia jälleen kerran! Minä olen aika paljonkin viettänyt aikaa hautausmaalla. Äiti on ollut vuosikymmenet kesäaikaan hautausmaalla puutarhatöissä ja pienenä minä olin töissä mukana, kun en halunnut mummulassa olla. Siellä oli paljon kiehtovia paikkoja, joissa leikkiä ja sai päivän kulumaan. Yhden kesän olen myös itse ollut hautausmaalla kesätöissä, mutta se ei enää niin kivaa ollutkaan.;)

    VastaaPoista
  5. Kauniita kuvia, hyviä ajatuksia. Hautuumaissa on kyllä sitä jotain.

    VastaaPoista

Jaa ajatuksesi, sana on vapaa. :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...