Jan Guillou: Pahuus
Sain juuri luettua Jan Guilloun omaelämänkerrallisen kirjan Pahuus. Se kertoo toisen maailmansodan jälkeisessä Ruotsissa Erik-nimisestä teinipojasta, joka kasvaa sadistisisen isänsä ("faijan") pieksämänä, hallitsee koulumaailmassa jengiä ja joutuu lopulta sisäoppilaitokseen, jossa vallitsee kova kuri ja jossa simputus on hyve. Kirja on ollut meillä hyllyssä ja lukulistalla jo pitkään, mutta sain loppukipinän sen lukemiselle Jari Sinkkoselta. Luin nimittäin hänen isäsuhteita käsittelevää kirjaansa Isän kanssa, jossa Jan Guillou oli yksi esimerkki rääkätystä lapsesta. Sinkkonen oli lukenut Guilloun kirjan, ja otti häneen yhteyttä kysyäkseen, miten hän voi vielä olla hengissä. Guillou kertoi, että kaikki muu kirjassa on totta, mutta "faija" ei ollut hänen isänsä, vaan isäpuolensa. Sinkkonen oli vakuuttunut, että tämä oli syy Guilloun selviämiseen.
Voin hyvin harvoin pahoin, mutta jo tämän kirjan alussa alkoi voimakas henkinen pahoinvointi. Miten kukaan pystyy - miten kukaan voi? Ja toisaalta - eihän nyt Ruotsissa tommosta voi tapahtua, sehän on meidän naapurimme, vähän kuin Suomi!
Silmät avaava lukukokemus, vaikkakaan en siitä erityisemmin nauttinut...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jaa ajatuksesi, sana on vapaa. :)