1. Auringossa aina varjo seuraa kulkijaa.
Kun päivä painuu pilveen, niin varjo katoaa.
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa,
se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.
2. Siilillä on piikit, linnulla on höyhenet,
pupulla ja oravalla turkit pehmoiset.
Maailmassa monta...
3. Muurahaiset aina rakentaa ja rakentaa,
vaan eivätkö ne koskaan valmihiksi saa?
Maailmassa monta...
4. Matkamies käy rantaan lammen vettä juodakseen,
niin peilikuva katsoo alta tyynen veen.
Maailmassa monta...
5. Mitenkähän lumpeet kelluu veden pinnalla,
ja yhtä kevyt korento on niiden rinnalla?
Maailmassa monta...
6. Kalat asuu vedessä ja kuu ja tähdet taivaalla,
mut lapset voivat purjehtia unilaivalla.
Maailmassa monta..."
(sanat Marjatta Pokela - Pirkko Koskimies)
Käytiin tänään lapsen kanssa kävelyllä; vietiin lasipurkkeja keräykseen ja kierrettiin siitä talo ja sitten kotiin. Aikaa meni reilu tunti, kun piti katsella lentokoneita, ruohoa, lumikikkareita, risuja, roskia, vastaantulevia ihmisiä, lintuja, omia kenkiä, julistaa kovaan ääneen Asioita ja tehdä muutakin tärkeää. Lapsella oli hauskaa, äidille meinasi tulla lopussa vähän vilu... :P
Kun päivä painuu pilveen, niin varjo katoaa.
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa,
se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.
2. Siilillä on piikit, linnulla on höyhenet,
pupulla ja oravalla turkit pehmoiset.
Maailmassa monta...
3. Muurahaiset aina rakentaa ja rakentaa,
vaan eivätkö ne koskaan valmihiksi saa?
Maailmassa monta...
4. Matkamies käy rantaan lammen vettä juodakseen,
niin peilikuva katsoo alta tyynen veen.
Maailmassa monta...
5. Mitenkähän lumpeet kelluu veden pinnalla,
ja yhtä kevyt korento on niiden rinnalla?
Maailmassa monta...
6. Kalat asuu vedessä ja kuu ja tähdet taivaalla,
mut lapset voivat purjehtia unilaivalla.
Maailmassa monta..."
(sanat Marjatta Pokela - Pirkko Koskimies)
Käytiin tänään lapsen kanssa kävelyllä; vietiin lasipurkkeja keräykseen ja kierrettiin siitä talo ja sitten kotiin. Aikaa meni reilu tunti, kun piti katsella lentokoneita, ruohoa, lumikikkareita, risuja, roskia, vastaantulevia ihmisiä, lintuja, omia kenkiä, julistaa kovaan ääneen Asioita ja tehdä muutakin tärkeää. Lapsella oli hauskaa, äidille meinasi tulla lopussa vähän vilu... :P
Siinä kävellessä jälleen kerran mieleen tuo Ihme ja kumma -laulu. (Jostain syystä se on soinut päässä toista viikkoa, kai sitten liittyy tuohon lapsen ikävaiheeseen.) Jäin miettimään, miten valtavaa onnea ja löytämisen riemua pieni lapsi saakaan kaikesta mahdollisesta ja miten tiedon lisääntyessä siitä tuppaa tulemaan arkipäiväistä. Kuten esimerkiksi, kuinka moni aikuinen jää haltioituneena tuijottamaan maassa makaavaa roskaa olematta muiden mielestä vähintäänkin originelli? Miksi asioiden ihmettely koetaan niin turhanpäiväiseksi ja "lapselliseksi"?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jaa ajatuksesi, sana on vapaa. :)