Entäs jos...?

Törmäsin Imetyksen tuki ry:n keskustelupalsta Maitolaiturilla erittäin mielenkiintoiseen ketjuun.
Siinä imetysaktiiveja ja omassa imetyksessään onnistuneita pyydettiin miettimään, entäs jos kaikki olisikin mennyt toisin, entä jos olisikin epäonnistunut. Varsin hyvä aihe!

*****

Edit: Voisin toki itsekin miettiä, että entäs jos...?

Kätilöopistolla synnytys meni varsin hyvin ja kävelin itse reippaasti osastolle. Kaikki tuntui sujuvan mainiosti, ja toki imettäminen oli itsestään selvyys. Ensimmäinen päivä meni mukavasti, toisena päivänä alkoi huuto: vauva imi ja imi, ja huusi ja huusi. Punnituksessa selvisi, ettei painoa ole tullut lisää, itse asiassa se oli pudonnut liikaa. Omakätilön kanssa todettiin, että vauva ei jostain syystä saa rinnoista maitoa, vaikka ne ovat täynnänsä ja valuvat solkenaan - varsinkin, jos katson vauvaan päin. Pumpulle heruin viidessä minuutissa yli 70ml, eli ongelma ei todellakaan ollut maidontuotannossa!

Lääkärintarkastuksessa vauvan paino oli tippunut 11%. Se oli liikaa, aivan liikaa. Minä istuin yöllä pumppaushuoneessa huutavan vauvan kanssa, pumppasin ja itkin, miksen osaa ruokkia omaa vauvaani. Hörpyttämällä maitoa meni reippaasti, rinnalta vauva ei saanut mitään. Mietin, mistä helkkarista saan ostettua rintapumpun lauantai-iltana kun kotiudutaan...

Loppujen lopuksi ongelman syyksi selvisi niinkin yksinkertainen asia kuin mun ylipinkeät, valtaisat rinnat ja niihin suhteutettuna vauvan pienenpieni suu. Rintakumi ratkaisi asian, mutta noina yöllä itkettyinä tunteina luulisin nähneeni pienen pilkahduksen imetyksessä epäonnistuneen maailmaa: hirvittävä epätoivo, pettymys, huonouden, rikkinäisyyden ja täydellisen epäonnistumisen tunne - mikä minussa on vikana, miksi en osaa, miksi en kykene, miksi olen näin huono, miksi en pysty siihen mihin mun luontaisesti naisena pitäisi pystyä? Sitä tunnetta en ihan oikeasti soisi kenellekään, enkä toivo sitä itse joutuvani enää kokemaan.


Mulla ei ole minkään valtakunnan varaa kulkea nokka pystyssä, vaikka olen taaperoimettäjä. Olen aidosti nöyrän onnellinen ja kiitollinen, että olen imettänyt ja että se on sujunut hyvin - ja olen äärettömän pahoillani siitä, jos se ei jollain toisella äidillä onnistu.