Minulla oli tänään vapaapäivä. Päätin jo eilen, että jos keli on hyvä, nappaan reppuun kameran ja termarillisen teetä, ja lähden koirien kanssa pidemmälle lenkille.
Minulla oli ennen tapana vitsailla äidilleni hänen iänikuisista puolukanvarpuvalokuvistaan. Huomaan kuitenkin olevani aina vaan tiukemmin kiinni pienissä yksityiskohdissa; jaksaisin kuvata neulasia, hämähäkinseittejä, oksien päitä ja silmuja vaikka kuinka ja paljon.
Jossain vaiheessa mietin, että mahtaako se käydä ennen pitkää tylsäksi, nämähän on jo nähty.
Toisaalta, ne ovat vain niin kauniita, kerta toisensa jälkeen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jaa ajatuksesi, sana on vapaa. :)