Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos
Pakko sanoa, että pidän Anna-Leena Härkösen tyylistä: se on sarkastinen, röyhkeä, ajoittain karkea ja suora, ja ehdottomasti viihdyttävä. Ei kiitos oli nopeasti luettu, mutta pilipalihömppää se ei ollut, vaan kohtalaisen alastonta tykitystä kahden erilaisen ihmisen liitosta. Kun mies ei halua ja naisen halu on epätoivoisen raivokasta, ei lopputulos ole kovin onnellinen. Kun lähestymisyritykset torjutaan kerta toisensa jälkeen, torjutun itsetunto poljetaan maahan ja sitä nostaakseen voi päätyä tekoihin, joita ei kuvitellut tekevänsä.
Ainoastaan loppuratkaisu oli mielestäni hieman turhan kiireellinen ja kirkonkellojen käyttö ehkäpä liian alleviivaavaa.
Härkösen tyylistä pidän itsekin, mutta mulle jäi tuosta Ei kiitos -teoksesta vaan mieleen se peniksen palvonta ja olo oli kun ois lukenu kunnon p*rnokirjaa :D Ihan hauska se kyllä oli, välillä nauratti ääneen.
VastaaPoistaHarmi ku Härköseltä tulee niin hissukseen noita uutuuksia, luen kyllä heti kaikki.
Heh, joo... Olihan se vähän semmosta. :P
VastaaPoistaOlen kauhean huono lukemaan... tai osaan kyllä lukea, mutta en aloittaa sitä. :D
VastaaPoistaTämä kuulostaa sellaiselta kesälukemiselta, jonka voisi ottaa terassilukemistoon. Jos se aurinkokin vielä alkaisi paistamaan.