tag:blogger.com,1999:blog-8444784787079505888.post2385258238004563757..comments2014-04-19T17:28:04.664+03:00Comments on dualismi: AinokainoFannyhttp://www.blogger.com/profile/01400698767689574689noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-8444784787079505888.post-37187316581277309072008-11-12T04:02:00.000+02:002008-11-12T04:02:00.000+02:00Hei Fanny,Eksyin blogiisi vasta äskettäin, mutta i...Hei Fanny,<br><br>Eksyin blogiisi vasta äskettäin, mutta itseäni läheinen aihe ja meidänkin perheessä ajankohtainen asia patisti heti kommentoimaan.<br><br>Itse olen ainoa lapsi niin hyvässä kuin pahassakin. Olen ollut lellikki ja saanut enemmän kuin olen ehtinyt pyytää. Olen myös kaivannut sisaruksia ja ollut joskus yksinäinenkin. Minusta ei ole tullut itsekästä, itseasiassa ystävät kehuvat jopa hyväksi kuuntelijaksi ja sisarusten paikat ovat vuosien varrella täyttyneet hyvillä ystävillä. Olen taipuvainen uskomaan, että se ratkaisu joka on vanhemmille paras koituu myös lapsen parhaaksi ja yhteinen aika ja läheisyys tekee niin ainoalle kuin useammallekin lapselle parhaan perustan elämälle. Sosiaaliset taidot ja jakamisen taito opitaan nykyään myös muualla kuin sisarusparvessa, kun lapset ovat pienestä pitäen päiväkodissa/kerhossa yms tekemisissä muiden kanssa.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8444784787079505888.post-15261171398638021572008-10-20T19:17:00.000+03:002008-10-20T19:17:00.000+03:00Minulla taas oli läheiset välit toiseen siskooni a...Minulla taas oli läheiset välit toiseen siskooni aiemmin, mutta muutaman viime vuoden aikana olemme kasvaneet täysin erillemme. Suku on toki aina sukua, mutta enemmän iloa omaani ja lapsen elämään saan ystävistäni ja heidän lapsistaan.Fannyhttp://www.blogger.com/profile/01400698767689574689noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8444784787079505888.post-26006453173954472912008-10-20T17:39:00.000+03:002008-10-20T17:39:00.000+03:00Olen ainoa lapsi. Yrittäjäperheessä se tuo mukanaa...Olen ainoa lapsi. Yrittäjäperheessä se tuo mukanaan taakan, ainoan lapsen kuuluu jatkaa perheyritystä, kun ei ole muita jatkamassa. Onneksi isäni suhtautui siihen hyvin, että minusta ei ole yrittäjäksi. Harmittelen toki että yritys ei jatka toimintaa kovin pitkään enää, mutta toisaalta se ei vaan olisi mun juttuni.<br><br>Näin aikuisena varsinkin kaipaan sisaruksia. Omassa lapsuudessani serkut olivat iso juttu koska ei ollut sisaruksia joiden kaa leikkiä. Serkut tulivat kesällä viikoksi, pariksi seuraksi mökille (jossa olimme usein kuukauden putkeen) ja hauskaa oli! Nyt aikuisena siis kun ei ole sisaruksia ja miehen veljen lapset ovat jo isoja meidän lapseen verrattuna, harmittelen että lapsellamme ei tule olemaan ikäisiään serkkuja leikkiseuraksi...<br><br>Ainoana lapsena tarkoitus olisi hankkia kaksi lasta. Miehelleni riittäisi hyvin yksi, joten seuraavat vuodet näyttävät, kumpi ylipuhuu kumman ;)Jonnahttp://www.blogger.com/profile/06241862177908362947noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8444784787079505888.post-22632780159435402722008-10-13T09:14:00.000+03:002008-10-13T09:14:00.000+03:00Sitä on välillä vaikea uskoa todeksikaan, miten il...Sitä on välillä vaikea uskoa todeksikaan, miten ilkeästi suhtaudutaan (tahalliseen tai tahattomaan) lapsettomuuteen ja yksilapsisuuteen. Näissä keskusteluissa todistan usein huonot sosiaaliset taitoni, sillä tapaan aika tiukasti kommentoida ettei se utelijoille kuulu millään tavalla ja nämä vihjailunne kyseiseille pariskunnille voivat olla melkoisen kipeitä (en pariskunnan läsnäollessa tietenkään). <br><br>Yksi- ja monilapsisuus omaavat omat hyvät & huonot puolensa, eivätkä mitenkään poissulje toistensa rikkauksia ja vajavuuksia. Näitä on mielestäni lähes mahdoton rinnastaa laadullisesti (taustamuuttujat jne.), joten koko keskustelu parhaasta perhemuodosta on ihan älytön. On hienoa, että olette rehellisiä omille tuntemuksillenne ja uskallatte ilmaista sen myös ääneen.<br><br>Ainahan sitä ottaa sen riskin raskautumista yrittäessään, että lapsi on sairas, vammainen, hän kuolee, itse kuolee, lapsi sairastaa koliikin jne. Siksi meilläkin taitaa tuo lapsiluku pieneksi (kahteen) jäädä. Ei siksi, etten sairasta/vammaista/koliikkista lasta rakastaisi ja ottaisi iloiten vastaan, mutta epäilen omien voimavarojeni ehtyvän jos niitä lapsia olisi jo ennestään kaksi. En kykenisi hyvään äitiyteen.terhihttp://www.blogger.com/profile/10204738812998365018noreply@blogger.com